Thiefien kanssa nuoruutensa viettäneille on nyt tarjolla nannaa, sillä Thick as Thieves on näppärä, mutta silti yllättävän haastava potentiaalinen moderni klassikko. Mutta mitä eksoottisten kuorten sisältä kääriytyykään?
Mitä Thiefimpää, sitä siistimpää
Hiiviskely- ja rötöstelypelien genren konventiot on lukittu jo 90-luvulla Thief: The Dark Projectissa. Varjoissa olisi syytä pysyä, eikä herrasmiesvaras lähtökohtaisesti tapa vartijoita, ainoastaan tyrmää heidät pois pelistä napsakalla iskulla takaraivoon. Mukana on usein myös näppäriä James Bond -henkisiä varusteita, joilla elämästä voi tehdä helpompaa. Vartijat taas ovat ääliöitä, joiden keskittymiskyky havaitun pelaajan etsimiseen riittää muutamaksi minuutiksi.
Nämä kaikki toteutuvat Thick as Thievesissä omalaatuisella fantasiatwistillä. Hauskana lisäominaisuutena neljän pelaajan yhteispeli on olennaisena ominaisuutena, vaikka soolomahdollisuus löytyy aivan yhtä lailla. En muista lähes yhtäkään isompaa julkaisua, joka sisältäisi yhteistyöhiiviskelyä. Kenties ainoa relevantti verrokki on vuoden 2017 Styx: Shards of Darkness, mutta siinäkin moninpeli on hieman päälleliimattu ominaisuus.
Arvosteluvaiheessa pelikavereita löytyi rajallisesti, joten pelasin seikkailun läpi soolona. Näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että tällöin kaikki tapahtuu vaikeimman kautta, sillä kaikki on tehtävä yksin, eikä kamu voi olla esimerkiksi hämäämässä vartijoita väärään suuntaan aarrekammioiden suulta. Luonnollisesti tähänkin löytyy omat keinonsa heiteltävien hämäysesineiden muodossa.
Heroes of Tech & Magic
Tarina on jonkinlainen tekosyy heittää pelaajat rosvoilemaan. Maailma sijoittuu ainutlaatuiseen 1900-luvun alun fantasiamaailmaan, jossa toimeksiannot saapuvat mekaanisella faksikoneella, mutta vartijoina toimivat maagiset silmät ja seinien läpi kulkevat kummitukset. Eivätkä pelaajan varusteet jää tästä kauaksi, sillä esimerkiksi kohteet seinien läpi korostava timantti ja katolle nostava koukkuköysi ovat juuri teeman mukaisia vempeleitä. Dishonoredinsa pelanneille tunnelma on varsin tuttu.
Toiminta tapahtuu puoliavoimilla kentillä, jotka ovat melko laajoja, mutta niitä on vain kaksi kappaletta. Varsinkin alussa kaikki tuntuu hyvin hämmentävältä, sillä huoneita ja salakäytäviä avautuu toisensa perään. Käytössä on kartta, mutta suuntavaisto on jatkuvasti koetuksella, varsinkin kun samalla pitäisi vältellä vartijoita, laseransoja ja muita esteitä.
Toisin kuin muissa hiiviskelypeleissä, varovaisuus saattaa aikarajojen vuoksi kostautua. Ensimmäisillä yrityksilläni pelasin normaalin supervarovaisesti, kunnes varoitus ajan loppumisesta alkoi tikittää näytön yläkulmassa. Varoitus annetaan hyvissä ajoin, sillä kahdeksan minuuttia pitäisi olla hyvin riittävä aika taikaovelle ehtimiseen – kunhan pelaaja ehtii vain löytää sen jäämättä kiinni! Muitakin yllätyksiä tuli vastaan, sillä tyrmätyt pirulaiset virkoontuvat hetken kuluttua. On epämiellyttävä yllätys sännätä turvalliseksi siivottuun huoneeseen vain huomatakseen vartijan odottavan huoneen keskellä.
Muutoin ainakin helpommilla vaikeusasteilla maailma on armollinen. Pakoon juokseminen on aivan validi vaihtoehto, semminkin kun pelaaja kipittää paljon vartijoita nopeammin. Aarteita voi myös tallentaa matkan varrella kiinnijäämisen varalta pieniin kertakäyttöisiin astraalivarastoihin, mutta aarteiden haltuun saanti vaatii silti kentän onnistunutta läpäisyä. Joskus tämä on helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin jos portin sulkeutumisen aikaraja tikittää, eikä pelaajalla ole pienintäkään haisua sijainnistaan.
Varma valinta?
Thick as Thieves on omalaatuinen paketti. Se on rakkaudella hiottu kokonaisuus, joka on sopivalla tavalla haastava, vaikka välillä aikarajan tuottama stressi saa repimään hiuksia päästäni. Tämä on positiivinen piirre, sillä sujuvuuden ja paineen tasapaino on melko lailla jiirissä.
On sinänsä yllättävää, että julkaisu pyrkii korvaamaan määrän laadulla. Kaksi kenttää ovat melkoisen vähän, vaikka uskonkin vakaasti julkaisun menestyvän ja tuottavan uusia karttoja tarjoavia DLC:itä. Ohjeistuksen mukaan kampanja olisi läpäistävissä neljässä tunnissa, mutta kaikkien 16 tehtävän läpäisy vaatisi selvästi enemmän aikaa. Ne alkavat kuitenkin pian toistaa itseään, kunhan pelaaja on oppinut hahmottamaan kartan avainsijainnit, kuten reitit pankkiholveihin.
Mikäli Dishonored tai esimerkiksi edellinen Styx maistuivat, on tarjolla varmasti sopivan tuttua ja toimivaa hiiviskelyä. Koostaan huolimatta tarjolla on pieni suuri peli, jossa on potentiaalia suurempaankin menestykseen.
