Vaan kuten pelialalla on kovin usein tapana, uusia projekteja odotellessa rahahanat pyritään pitämään auki vanhojen tuotosten remasteroinneilla. Kyseiseen taktiikkaan luottaa myös EA tuomalla kauppoihin Need For Speed: Hot Pursuit Remasteredin.
Hanat auki
Alun perin vuonna 2010 nähty julkaisu oli niin ikään Criterionin käsialaa. Kyseessä oli jo tuolloin toinen Hot Pursuit -lisätitteliä kantava teos sarjan historiassa. Jokseenkin sekavalta vaikuttavaan nimeämiskuvioon ei kuitenkaan kannata hukata huvituksen sävyttämää hetkellistä ihmetystä enempää aikaa. Tuoreen remasteroinnin kannalta tärkeämpää lienee tietää, että kyseinen brittistudion debyytti Need For Speedien parissa on eittämättä yksi onnistuneimmista sarjan peleistä koko 2010-luvulla.
Omaa arviokappaletta tuli hakattua PlayStation 3:lla poikkeuksellisesti jopa platinan arvoisesti, mikä kertoo paljon pelin vetovoimasta. Kehuja ansaitsivat etenkin poliisijahtien hauskuus sekä yleinen tekninen toteutus, eivätkä selkeät Burnout-vibat ainakaaan haitanneet kokonaisuutta. Arvosana asettui lopulta vahvaan neloseen, mutta saipa peli sivustomme toisessa arviossaan peräti täyden viiden tähden tunnustuksen.
Nimessä sen sisältö
Criterionin ja Stellar Entertainmentin yhteistyössä kehitetty remasterointi tekee juuri sen, mitä trailereissa luvataan. Kyseessä on nimenomaan tekninen kasvojenkohotus nykypäivän standardien tasolle ilman sen syvällisempää remonttia, joten varsinainen sisältö on hyvin tuttua. Mukaan toki ympätään jälkikäteen ladattavaksi saapuneet lisukkeet, joten pelattavaa riittää enemmän kuin kylliksi. Ainoana mainittavampana uudistuksena esitellään crossplay-tuki alustojen välillä.
10 vuoden ikäinen lähdemateriaali ei enää loksauttele leukoja edes huolellisen hionnan jälkeen, mutta lopputulosta voi joka tapauksessa kuvailla äärimmäisen miellyttäväksi. Xbox One X:llä testatussa versiossa pääsee valitsemaan preferenssinsä joko sulavuuden tai resoluution väliltä. Tilojen erilaiset painotukset ovat selkeästi havaittavissa jopa ilman kultasilmiä.
4K-moodin lisäpikseleiden ryydittämänä kuva on äärimmäisen skarppi. Ruudunpäivitystä painottamalla meno on puolestaan Need For Speedien konsolimittapuulla suorastaan poikkeuksellinen sulavaa. Molemmissa vaihtoehdoissa on eittämättä oma viehätyksensä, ja valintojen välillä on jopa vaikea valita suosikkiaan – toisin sanoen kumpikin toimii luvatusti. HDR-valaistustuki tekee vielä osansa, että kokonaisuus näyttää vallan pätevältä.
Ärsytyksiä ja ihanuutta
Hieman yllättäen muu sisältö ei ole vanhentunut aivan yhtä lempeästi. Jo alkuperäisessä hieman häirinneet seikat hyppäävät silmille huomattavasti aiempaa räikeämmin. Toisinaan tyhjyyttään huokuvat tiestöt, erittäin epäreilu kuminauhaefekti sekä turhan innokas painotus tylsähköihin aika-ajohaasteisiin alkavat pidemmän päälle harmittamaan. Lisäksi uramoodin kovin askeettinen esitystapa ei varsinaisesti motivoi yöhön asti venyviin sessioihin, vaikka edelleen sekä poliisien että kaaharien välillä vaihtelu pelastaa paljon. Ja toisaalta, muutaman tarinavetoisen Need For Speedin jälkeen rehti keskittyminen pelkkään kaahaamiseen on jälleen raikas tuulahdus.
Hot Pursuit on edelleen huippuhauskaa menoa silloin, kun tiellä sekoilee autoja lain molemmilta puolilta. Burnoutmaisesti hidastetuista kolareista jaksaa yhä innostua pitkään kyljessä roikkuneen kiusankappaleen rusentuessa kaiteeseen. Tiivistä kisaamista kuorrutetaan erilaisilla jipoilla, kuten piikkimatoilla, EMP-latauksilla sekä paikalle kutsuttavilla tiesuluilla, mikä pitää toiminnan hektisenä ja sykkeen korkealla. Kehittäjälle ominainen driftausmekaniikka toimii edelleen leveissä ja pitkissä mutkissa suupieliä nostattavasti.
Toinen kierros Hot Pursuitin parissa jää lopulta pykälän vaisummaksi kuin se lämpimiä muistoja tulviva ensipuraisu kymmenen vuoden takaa. Kyseessä on silti erittäin laadukas kokonaisuus. Kunhan muut pelaajat saapuvat vielä julkaisuhetkellä linjoille, ovat verkon välityksellä koettavat arcade-väännöt varmasti tervetulleita piristyksiä syksyn ankeuteen.
Mikäli viime kerralla peli jäi syystä tai toisesta kokematta, on nyt oiva tilaisuus paikata kyseinen virhe. Remasterointi onnistuu vähintään herättämään kuumeen Criterionin seuraavaa uutta Need For Speediä kohtaan, mikä lienee yksi projektin päämääristäkin. Toivottavasti seuraavalla sukupolvella ei tarvitse enää kaahata joka toista kisaa kelloa vastaan, vaan fokus pidetään itsevarmasti studion parhaassa osaamisessa: tiiviissä kylki kyljessä -kisaamisessa.
