Vuonna 2020 julkaistu indieyllättäjä Yes, Your Grace tarjosi oivallisen sujuvan pienen seikkailun, jossa pelaaja pääsi tasapainoilemaan resurssien parissa, edistäen siinä sivussa mainiosti kirjoitettua tarinaa. Vertaus 90-luvun klassikko King of Dragon Passiin on edelleen relevantti.
Osta, osta vauva, vauva hyvä ostos
Kuningas Erykin yritys pitää valtakuntansa ohjakset omissa käsissään jatkuu tutuissa merkeissä. Turhia spoilaamatta tapahtumat jatkuvat heti edellisen osan loppuhuipennuksen jälkeen. Ensimmäisen osan valinnat myös vaikuttavat kertomukseen, tosin tallennusta en ainakaan itse saanut siirrettyä automaattisesti, vaan peli kysyy muutamien avainkohtausten ratkaisut. Näin viiden vuoden jälkeen muistini on vähän niin ja näin, mutta tuontitoiminto tarjoaa armollisesti myös vaihtoehdon "ei mitään muistikuvaa".
Muutoin perusidea on hyvin tutun oloinen. Kuninkaan valtaistuinsaliin valuu viikoittain mitä erilaisimpia alamaisia, rahanruinaajia ja käärmeliemen kaupustelijoita odottamaan kuninkaallista ratkaisua. Pelaaja voi budjetti- ja resurssirajoitteiden puitteissa harkita kenen karanneita porsaita lähdetään ajamaan takaa.
Resurssit ovat muuttuneet hieman erilaisiksi. Nyt kuningasta palvelevien agenttien lisäksi pelaaja voi käyttää myös kertyneitä esineitä vaatimusten täyttämiseen. Hyvät päätökset lisäävät onnellisuutta, prestiisiä ja/tai valtakunnan kehitystä. Erityisesti prestiisi on tärkeä, sillä viikon päätteeksi se konvertoidaan rahaksi, tarvikkeiksi ja hätätilanteessa lisäonnellisuudeksi. Vastaavasti pakkopaikassa kansaa voi piiskata tuottamaan lisää tarvikkeita onnellisuuden kustannuksella.
Uutena jippona valtakunnan kehittyminen tuottaa pisteitä, joiden avulla pelaaja voi helpottaa hieman erilaisten toimintojen vaikeustasoja ja tuottaa muita hyödyllisiä pikkubonuksia. Hyvin pelatessa tarvikkeista ei tule naurettavan tiukkaa pulaa, mutta palkanmaksurytmien suhteen pelaajan kannattaa olla fiskaalisesti tarkka.
Rutiinien orjana
Toinen puolisko kuninkaan viikkorutiineista kuluu seikkaillessa ja linnan asukkien kanssa hölöttäessä. Pelaajaa paimennetaan hyvin armollisen selkeästi. Esimerkiksi tieto missä huoneissa on kulloinkin jotain merkittävää tapahtumaa tai perheenjäseniä keskustelutettavaksi näytetään selkeästi.
Tuttuun tapaan myös linnan ulkopuolelle päästään seikkailemaan, mutta ainoastaan tekstiseinien muodossa. Linnan ulkopuolisten alueiden könyäminen kuluttaa tarvikkeita, joten aivan kaikkea ei ole mahdollista samota mielin määrin. Odotuksia hallitaan myös hyvin, sillä pää- tai sivujuonia edistävät alueet on merkitty erikseen, kuten myös odotettavissa olevat palkkiot.
Välillä turvakaiteet ovat hieman liiankin kaukana rotkon reunasta, sillä oman kokemukseni mukaan eteneminen ja pärjääminen ei vaadi loputtomasti yritystä ja erehdystä. Luonnollisesti paremmin optimoitu resurssien käyttö ja pelisilmä outojen ruinaajien kanssa ("Kuningas, on aika maksaa kaukaisen valtakunnan ritarivero!") helpottavat hyvien loppuratkaisujen saavuttamista.
Lisää samaa – kiitos
Yes, Your Grace: Snowfallia voi pitää onnistuneena jatko-osana, joka rakentaa ensimmäisen osan menestyksen päälle. Ykkösosaan mieltyneet viihtyvät varmasti kakkososan parissa, sillä riittävän paljon ominaisuuksia on pidetty samoina, mutta samalla konseptia on uudistettu.
Tarjolla on dynaamisesti toimiva narratiivinen seikkailu, jota resurssienhallintakulma tukee. Tai sitten päinvastoin, hieman pelaajan omasta tulkinnasta riippuen. Näiden välinen tasapaino kuitenkin miellyttää: useissa narratiivisissa peleissä vaihtoehtojen haaraumat riippuvat muutamista keskustelujen valinnoista, kun nyt niiden ympärille on rakennettu kokonainen resurssinhallintapeli.
Tarinapuu vaikuttaa haarautuvan varsinaiseksi verkoksi, joka on joidenkin raporttien mukaan johtanut ongelmiin ja pelinpysäyttäjiin. Ilmeisesti suurin osa blokkereista on onnistuttu ensimmäisen viikon päivitysten myötä ampumaan alas, enkä itsekään onnistunut tekemään niin erikoisia ratkaisuja, jotka olisivat tuottaneet moisia ongelmia.
