Sininen ruutu

Sukupolvikokemuksena kotimikrot

Kerran nuori ja uudelle avoin sukupolvi on tänään keski-ikäistynyt. 80-luvulla elettiin aikaa, jolloin oli siirrytty mustavalkoisesta värilliseen ruutuun kodin olohuoneen keskeisellä paikalla. Televisiossa näkyi kaksi kanavaa, joiden ohjelmaikkuna kattoi juuri illan prime-timen, klo 18-22. Illan tärkein uutislähetys näytettiin samanaikaisesti molemmilta kanavilta, muuten korkeakulttuuria, kotimaan katsausta ja Pikku Kakkosta. Tylsyys pakotti keksimään tekemistä.

Elokuvat ja tv-sarjat olivat jo esitelleet meille valoisemman tulevaisuuden, joka näytti olevan lupauksia täynnä. Avaruusmatkailua, itseohjautuvia autoja, humanoidirobotteja ja tekoälyä, jonka kanssa saattoi keskustella tasaveroisesti. Toivo paremmasta huomisesta oli siis jo ladattu aikaisessa vaiheessa tulevaisuuden toivoihin. Me teemme sen.

Aiemmin kuva tietokoneista oli yhdistynyt suuriin konesaleihin, joita käyttivät valkoisiin takkeihin pukeutuneet insinöörit ja tiedemiehet – hyvin vakavina ja asiaansa omistautuneina. Konsolit olivat kokeneet jo ensimmäisen massasukupuuton. Niitä saattoi jollakin kaverilla olla – jäänteenä isoveljeltä tai innostuneelta isältä. Sellaiset olivat harvinaisia.

Tähän saumaan iskivät kotimikrot. Ruudun täydeltä iloisia värejä ja konemusiikkia. Jotain ihan muuta kuin ylhäältä annettua. Pelaajalta pelaajalle levisivät niin pelit kuin myös tietotaito. Koulujen ja harrastusten kautta rakentuivat verkostot, jotka takasivat jatkuvan pelivirran. Levykkeitä vaihdeltiin ja kopiointi oli yleistä. Tuskin lainsäädäntö edes tunsi koko asiaa.

Suoraan ohjelmointikieleen käynnistyvä kotimikro kannusti ohjelmoimaan. Tylsyyttä oltiin jo hyvän matkaa paossa, mutta välillä se motivoi katsomaan mihin omat taidot riittävät. Ensimmäiset rivit Basic-kieltä ovat varmasti jääneet aikalaisten mieleen. Kavereiden nopea kehitys koodaamisessa herätti kunnioitusta. Oltiin todellakin uuden äärellä.

Investointi tulevaisuuteen lienee ollut monella vanhemmalla mielessä kun nykyrahassa he saivat maksaa arviolta 1000 € pelkästä keskusyksiköstä. Siihen vielä lisäksi kasetti- tai levyasema, peliohjaimia, moduuleja ym. Nopeasti oltiin jo tuplattu alkuperäinen budjetti. Myöhemmin kotimikrolle hankittu televisio oli tärkeää perherauhan säilyttämiseksi. Matka kohti lupauksien tulevaisuutta oli alkanut.

Videolla avaan myyntipaketista Commodore 64 -emulaattorikoneen, The C64 Minin.

Kirjaudu kommentoidaksesi