Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Bioshock

Useita PC-pelaajia lämmittävät varmasti vieläkin muistot viime vuosituhannen lopussa julkaistusta System Shock 2:sta. Vaikka Irrational Gamesin (julkaisun jälkeen uudelleennimetty osastoiksi 2K Boston ja 2K Australia) uutuudella Bioshockilla ei olekaan juonellisesti mitään yhteistä puolikaimansa kanssa, voidaan sitä pitää System Shockin henkisenä perillisenä. Ja loppujen lopuksi molemmat ovat - mutta eivät pelkästään - FPS-pelejä. Jos niitä kuitenkin kuvailee toteamalla, että niissä vain ammutaan vihollisia, ei näe metsää puilta.

Matka merenalaiseen maailmaan

Bioshock on alkumetreistä alkaen mielenkiintoinen matka merenalaiseen kaupunkiin, Raptureen, jossa jokin on mennyt pahasti pieleen. Merkillisesti ainoana lentokoneen mereensyöksystä hengissä selvinneenä matkustajana pelaaja suuntaa yksinäiselle majakalle, joka toimii ovena täysin toisenlaiseen maailmaan. Astuessaan ulos pohjalle kuljettaneesta aluksesta, tajuaa heti, ettei tervetulokomiteoita tarvitse odottaa paikalle. Pelaaja pitää yhteyttä ainoaan järkevältä tuntuvaan ihmiseen, Atlakseen, joka opastaa pelaajaa eteenpäin. Nerous ja hulluus kulkevat usein käsi kädessä, ja tämä pätee varsinkin Rapturen eriskummalliseen asukasjoukkoon. Kaupungin perustajan Andrew Ryanin valvova silmä tuntuu olevan koko ajan vahtimassa pelaajan liikkeitä ja heittämässä kapuloita rattaisiin.

Koska Rapture on suurelta osin kuollut kaupunki, kuljetetaan pelin tarinaa eteenpäin sen asukkailta jäljelle jääneillä ääninauhoilla. Kiitos loistavan ääninäyttelyn, nämä ovat upeaa kuunneltavaa. Nauhoilta välittyvät niin kauhun hetket kuin ihmisen hulluuden värittämät tuntemukset niin eläväisesti, että vaikka kaupunki itsessään onkin kuollut, tuntuu se elävämmältä kuin yksikään toinen pelimaailma tähän päivään saakka.

Bioshockin nerous piilee kuitenkin mainiota tarinaa pidemmällä. Peli haastaa pelaajan tekemään moraalisia valintoja ja saa myös ajattelevan pelaajan tuntemaan tekojensa vaikutukset niskakarvoissaan asti. Vaikka eteneminen Bioshockissa onkin hyvin putkimaista, tuntee pelaaja olevansa tarinan keskeinen tekijä eikä pelkkä sivussa kulkeva tarkkailija. Tarina ajaa pelaajan myös ratkaisuihin, jotka pakottavat hyvänkin pahan välikädeksi päästäkseen eteenpäin. Jopa näissä tapauksissa tuntee olevansa itse vastuussa päätöksistään. Etenkin itsekeskeisen ja pahasti häiriintyneen taiteilijaluonne Sander Cohenin kohtaaminen on pelin kohokohtia. Hephaestukseen saapuminen puolestaan sai ainakin allekirjoittaneen tuntemaan olonsa aikaisempien tekojen pohjalta vaivautuneeksi, aivan kuin olisi kävellyt helvetin porteista sisään. Bioshock ei ole ehkä kaikista pelottavin peli eikä se luota pelaajan säikyttelyyn kuin ajoittain. Bioshock on tunnelmaltaan erittäin intensiivinen ja se kiehtoo älykkyydellään ahmimaan sitä yhä suuremmissa paloissa.

Korkeajännitystä

Bioshock on perusrakenteeltaan ammuskelupeli, joten asevalikoima ja kenttäsuunnittelu ovat tärkeässä roolissa. Asevalikoima on jaettu kahtia tavallisten aseiden ja pelaajan geenimutaation kautta saamien erikoisvoimien eli plasmidien varaan. Erikoisvoimat paikkaavat hyvin sitä tilannetta, että Bioshockin sijoittuessa 1960-luvulle aseistus koostuu melko perinteisistä luodinsylkijöistä, joskin jokaiselle aseelle on olemassa kolmen erisorttista ammustyyppiä. Erikoisvoimat ovat tavallisesti siitä haasteellisia, että ne saavat pelaajan tuntemaan olonsa sarjakuvamaisen erityiseksi supersankariksi, mutta Bioshock ei lankea tähän ansaan. Kun koko Rapture on rakentunut ”vapaan maailman” moraalikäsityksen ahtautta paenneiden nerojen varaan, on kaupungissa onnistuttu kaupallistamaan geenimutaatioiden jakaminen yhtä helposti kuin limupullojen saaminen juoma-automaatista. Pelaajan sylkiessä salamoita käsistään kuin Zeus ikään, saattuu kohdalle vihollisia jotka pystyvät tähän yhtä hyvin. Lisäksi plasmideissa on muutamia nerokkaita vaihtoehtoja, joiden kokeileminen käytännössä on lievästi ilmaistuna nautinnollista.

Rapturen erikoispiirre on sen taiteellisuus. Vaikka pelin ”kentät” ovat hyvin suoraviivaisia ja samojakin seutuja tulee koluttua välillä uudestaan, on jokaiseen tilaan selvästi panostettu. Pelimaailmaa värittävät lukuisat patsaat, veistokset ja arkkitehtuuriltaan upeat rakennelmat. Pelimaailmassa on yhtä jos toista ajan kuvaan sopivaa mainoslakanaa ja propagandajulistetta. Pelin suunnittelussa on selvästi panostettu pelimaailman immersion luomiseen, sillä jopa aseet näyttävät vakuuttavasti siltä, että Rapturen asukkaat ovat ne tehneet omin käsin tarpeen koittaessa. Pelattavuudeltaan kentät ovat riittävän ahtaita luodakseen tiukoissa taisteluissa klaustrofobisen tunteen, ja sisältävät sopivasti korkeuseroja vaikka mitään pilvenpiirtäjiä ei pelissä pääsekään vyöryttämään.

Pelaajan henkeä vaanitaan muutamien erityyppisten vihollisten voimin, joita ovat kaupungin hulluksi ajamat asukkaat sekä sen sähköinen valvontajärjestelmä. Bioshokin vakuuttavin vihollinen on kuitenkin pelin kansikuvassakin komeileva Big Daddy. Big Daddy on siitä mielenkiintoinen tapaus, että se ei oletuksena reagoi pelaajaan millään tavoin. Jos pelaaja kuitenkin päättää käydä sen kimppuun tai yrittää vahingoittaa sen suojelemaa pikkusiskoa, yhtä Rapturen sairaista aikaansaannoksista, Big Daddy käy päälle kuin tavarajuna. Nämä kohtaamiset ovat kuitenkin välttämättömiä, sillä pikkusiskot keräävät kuolleista Adamia, mitä puolestaan pelaaja tarvitsee erikoisvoimiensa hyödyntämiseen.

Jos joskus pelissä kehutaan grafiikkaa pelkkien teknisten ansioiden pohjalta, niin tällä kertaa siihen ei tarvitse sortua. Toki Bioshock näyttää teknisestikin upealta, mutta suurimman vaikutuksen tekee juuri pelin tunnelmallinen grafiikka jolle kuvat eivät tee oikeutta. Harvoin pelatessa tulee vietettyä niin paljon aikaa vain katsellakseen ikkunoista ulos tai tutkiessaan täysin peliin liittymättömiä yksityiskohtia kuin mitä Rapturessa kulkemisen aikana. Kun äänipuoli on hoidettu tyylillä ajanjaksoon soivaa musiikkia myöden, on Bioshockista vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa.

Vuoden peli?

Jos jotain pahaa Bioshockista on löydettävä, niin se ei ole kestoltaan järin pitkä. Pelikelloon kertyy suunnilleen kymmenen tuntia, joskin aikaa saa menemään enemmän tai vähemmän riippuen siitä kauanko sitä käyttää paikkojen tutkimiseen. Uudelleenpeluuarvo vaihtoehtoisen lopun myötä lisää onneksi vastinetta rahoille myös tällä osa-alueella. Toisena ongelmakohtana mainittakoon, ettei pelissä ei kuole koskaan. Jos taistelussa pelaajalta elämänvoimat ehtyvät, rakennetaan hänet edellisen ohittamansa Vita-Chamber kaapin sisällä uudelleen. Tätä epäkohtaa hyödyntämällä pelaaja voi halutessaan ”tapattaa” itsensä tiukassa paikassa, syntyä uudestaan ja jatkaa taistelua siitä mihin tilanne jäi. Se päättääkö näin tehdä, on kuitenkin pelaajan oma valinta ja voiko peliä kuitenkaan syyttää pelaajan tyhmyydestä? Tästähän jopa Bioshockissa on kyse, omien tekojensa miettimisestä ja kyseenalaistamisesta. Asiat kun voi tehdä joko helposti tai oikein.

Bioshockin räiskintäpuolta värittämään on tuotu sähkölaitteiden hakkerointi, mistä on tehty myös oma minipelinsä. Lisäksi vihollisia voi ”tutkia” matkan varrelta mukaan tarttuvan kameran voimin. Juuri tämänkaltaisilla pikkujutuilla on merkitystä silloin kun peli haluaa erottua massasta, ja sitä Bioshock nimenomaan tekee. Se on rohkeasti erilainen, taatusti ainutlaatuinen.

Voidaan kyseenalaistaa, onko Bioshock jokaisella osa-alueella täysin suvereeni. Tai onko siitä vuoden parhaaksi peliksi? Todella lähellä se ainakin on. Peli ei missään nimessä ole virheetön, ja väkisinkin miettii millaisia olisivat olleet plasmidien värittämät moninpelikekkerit Rapturen käytävillä. Joka tapauksessa Bioshock pystyy mahdottomaan, se nousee allekirjoittaneen mielessä täysin System Shock 2:n rinnalle ja paikoin jopa ohi.

Bioshock on kokemus alusta loppuun, pelimaailma on aidomman tuntuinen kuin yksikään toinen. Sen tarina imaisee pelaajan syvemmälle syövereihinsä kuin mikään aiempi. Näissä on painavaa syytä nostaa peli ansaitsemalleen jalustalle. Kun pelimassat vyöryvät syksyisin päälle, on Bioshock loistava muistutus siitä miksi tämä harrastus on meille niin rakas. Ja jos Bioshockia pitää parilla sanalla kuvailla, on se ehdottomasti kympin peli.

Galleria: 

Kommentit

Liian isot pisteet. Ei voi olla näin hyvä.

Ei vaiskaan, hyvää tekstiä. Harmittaa kun itse pääsen tämän kimppuun vasta parin kuukauden päästä. :(

Toivottavasti ovat siihen mennessä patchanneet sen typerän "laajakuvatuen".

Edit:
Eih, en mahda itselleni mitään. Pakko kysyä:
Onkos tuossa arvosanassa nähtävissä konsolisodan rauhoittelua?
"Nyt kun meillä kaikilla on kymppimiikan hypejumalpeli, voidaan elää onnellisina ja sopuisina naapureina." :D

Arvosanasta ainoaksi kommentiksi jääköön se, että peli oli pelattu ja arvosteltu ennenkö Heavenly Swordin arvostelu tuli nähtävilleni. Koomista sinänsä, että kuten jryi ennen HS:ää, itsekään en ole antanut yhtään kymppialkuista arvosanaa tätä ennen. Kertokoon se jotain siitä, paljonko pelistä pidin.

Peli on todellakin ansainnut 10- arvosanan... ...peli on taideteos, PISTE.

Liian isot pisteet. Ei voi olla näin hyvä.

Ei vaiskaan, hyvää tekstiä. Harmittaa kun itse pääsen tämän kimppuun vasta parin kuukauden päästä. :(

"Toivottavasti ovat siihen mennessä patchanneet sen typerän "laajakuvatuen".

Edit:
Eih, en mahda itselleni mitään. Pakko kysyä:
Onkos tuossa arvosanassa nähtävissä konsolisodan rauhoittelua?
"Nyt kun meillä kaikilla on kymppimiikan hypejumalpeli, voidaan elää onnellisina ja sopuisina naapureina." :D"

Yhdyn samaan ei voi olla näin hyvä.

Mitenkä vastustajien tekoäly? Bis Daddy käy päälle kuin tavarajuna ja muutkin asukkaat vaeltelevat zompeina? Entäs tuhoutuvat ympäristöt?

Yleensä näistä sakotetaan FPS-peleissä, mutta tässä ilmeisesti on muuten niin täydellinen tuotos, että ei aihetta lisäkritiikkiin ?

opa95, katoa!

Bioshock on yleisesti hyväksytty yhdeksi vuoden parhaista peleistä, jos ei parhaaksi. Sen tosiseikan kanssa täytyy nyt vain elää, että jos ei omista kaikkia uuden sukupolven konsoleita, joitain huippupelejä jää kokematta. Peliä näkemättä ei kannattaisi tulla kommentoimaan mitään.

Itse en ole Bioshockista nähnyt kuin demon, mutta sen perusteella pelissä on huumaavan upea grafiikka ja älyttömän hyvin luotu tunnelma. Jos peli on alusta loppuun asti samanlaista menoa, en yhtään ihmettele tuota kymppialkuista arvosanaa.

No kyllä Bioshock tämän arvosanan ansaitsee enemmän kuin HS.

Ja mä sentään vihaan lähtökohtaisesti FPS-pelejä, mutta tää vaan toimii.

Kyllähän Bioskock loistava peli on ei siitä pääse mihkään enkä itse ainakaan kohdannut mitään isoja vikoja pelissä jotenka kyllä se juurikin tuollaisen 9.5/10- arvoinen peli on.

Peli odottaa vain hetkeä milloin siihen tarttua ja jo ensi viikolla tulee Halo 3 :O No, syssymmällä sitten. Muuten sanottava, jotta harvoin demo myy niin hyvin peliä kuin tämän kohdalla kävi. Koukku oli sopivasti jemmassa ja siihen kiinni jäädessä oli turha enään pyristellä vastaan :)

Muuten tästä ja HS:stä. Molemmat ovat varmasti mestariteoksia, joten turha lähteä vertailuun. Jo eri genret tekevät sen osin mahdottomaksi.

Nisupulla: "Molemmat ovat varmasti mestariteoksia, joten turha lähteä vertailuun. "

Eih! Tröllipeikko tarvii kinastelua - muuten se kuihtuu pois!

Mitenköhän olisi vaikuttanut arvosteluun sellainen kuin jos BS:n pelaisi läpi 5-6h:ssa,kuten HS:n. BS:n tarinan läpipeluuseen saa menemään hyvin 20h. Molemmat kuitenkin täälläkin kympin pelejä, eikä tätä pelin pituutta huomioida arvioissa mitenkään, vaikka se on suoraa vastinetta rahalle.

Tämä oli huomattavasti parempi arvostelu kun pelit-lehden sekoilu tai pelaajalehden älytön hypersuperhehkutus (vaikka olihan se hyvin kirjoitettu). Jos "virheitä" väkisin haluaa listata niin:

-Ainakin pahan loppu oli ihan perseestä
-Kameralla kuvien napsiminen ei ollut kivaa kun vähän aikaa -> mutta silti se oli "pakko" tehdä, jos halusi maksimiboonukset ja plasmidit
-Viimeinen kenttä ei vastannut muun pelin tasoa
-Loppupomo oli laiha (Cohen oli kyllä helvetin mielenkiintoinen hahmo, siihen verrattuna loppupahis oli roskaa)
-Hahmo osasi tehdä kaikkea (itse olisin tykännyt sellaisesta vaihtoehdosta enemmän, jossa pitää erikoistua). Maailma oli kuitenkin muuten suunniteltu siten, että tuo olisi onnistunut (esim tuolla tavalla olisi oikeasti pitänyt valita onko hakkeri vai ei, nyt kaiken sai ihan kaiken kerralla) ja tuosta pääseekin viimeiseen asiaan-->
-Peli oli liian helppo. XO:lla pelasin läpi normalilla, mutta PC:llä hardilla ei ole tähän asti ollut sen isompia ongelmia (ei pelkästään ampuminen, vaan kamaa, rahaa, autohack-tooleja jne sai liikaa).
-Tekstit ei ole synkassa puheen kanssa mikä häiritsi, kokeilin ilman tekstejäkin, mutta meni heti juonesta vaikka mitä ohi.

Ja pari muuta seikkaa, mutta niistä ei voi kirjoittaa spoilaamatta juonta. Tommosia Cohenin kaltaisia sekopäitä ois saanut kyllä olla pelissä enemmänkin. Yksi parhaista roistoista mitä on tullut vastaan.

No pikkuasioita ja turha niuhottaa kun parempaakaan ei ole saatavilla. Paras peli tämä on mitä tänä vuonna olen pelannut (mistä tosiaan kertoo omalla kohdalla sekin että omistan tämän kahdelle eri koneelle).

Baron: Viitsitkö kertoa missä kunnon fps-peleissä on aidosti hajoavat ympäristöt? Half-lifet? Max Paynet? Halot? Far Cry? Quaket? Unrealit? Doomit? Missä? Turha lienee laskea miinukseksi sitä että paikat eivät hajoa, tämän pelin pointti on kuule ihan jossain muualla.

Mitä tulee vastustajien tekoälyyn, niin Big Daddit käyttäytyvät kuten niiden olettaakin käyttäytyvän eli aggressiivisesti, voimalla päälle, ja viis sivullisista. Yleesäkin pelin vastustajat ovat aikasen äkäsiä raivoilijoita. Ei ehkä tekoälyn riemuvoitto, mutta sopii pelin tyyliin.

Tunnelmaltaan peli on kyllä sairaan hyvä. Itse olen vasta siinä kohdassa missä pitää tappaa ne 4 tyyppiä ja ottaa kuva jollekki ihme hörhölle. Big daddyt ovat kyllä nannaa tässä pelissä. Aina kun tulee uusi eteen niin kauheat mietinnät miten tapan sen jne. Itse antaisin tässä vaiheessa 9,5 arvosanan, mutta katotaa miten lopussa käy.

Ja taas tuli Bioshockille ylistystä. Kai se pitäisi jostain ainakin tuonne hyllyyn hommata. :D

Vaikuttaisi arvostelu olevan ihan laadukas.

scatterbrain:
"
-Ainakin pahan loppu oli ihan perseestä
-Kameralla kuvien napsiminen ei ollut kivaa kun vähän aikaa -> mutta silti se oli "pakko" tehdä, jos halusi maksimiboonukset ja plasmidit
-Viimeinen kenttä ei vastannut muun pelin tasoa
-Loppupomo oli laiha (Cohen oli kyllä helvetin mielenkiintoinen hahmo, siihen verrattuna loppupahis oli roskaa)
-Hahmo osasi tehdä kaikkea (itse olisin tykännyt sellaisesta vaihtoehdosta enemmän, jossa pitää erikoistua). Maailma oli kuitenkin muuten suunniteltu siten, että tuo olisi onnistunut (esim tuolla tavalla olisi oikeasti pitänyt valita onko hakkeri vai ei, nyt kaiken sai ihan kaiken kerralla) ja tuosta pääseekin viimeiseen asiaan-->
-Peli oli liian helppo. XO:lla pelasin läpi normalilla, mutta PC:llä hardilla ei ole tähän asti ollut sen isompia ongelmia (ei pelkästään ampuminen, vaan kamaa, rahaa, autohack-tooleja jne sai liikaa).
-Tekstit ei ole synkassa puheen kanssa mikä häiritsi, kokeilin ilman
tekstejäkin, mutta meni heti juonesta vaikka mitä ohi."

Tämä ei ole kivaa luettavaa system shock2:sen sekä Deus exin ystävän silmissä :( erityisesti hahmon kehityksessä vaatisin saman kaltaista menoa kuin scatterbrain. Ja voisin jopa sanoa että ilman näitä on bioshock vain varjo system shockista vaikka laadukas onkin.

En ole peliä päässyt pelaamaan, mutta taidan odottaa jotain crackkiä tuohon naurettavaan kopio suojaan joka suurimmiten estää pelin lainailun ja uudelleen myynnin täysin. Boxi pelaajilla tätä ongelmaa ei ole joten se ei tähän arvosteluun vaikuta millään tavalla. Siis PC:lle meinasin hankkia. Siis maksaa täysi hinta pelistä jonka saa 5 kertaa asentaa ei oikein lämmitä vaikka hyvältä peli kuullostaa.

"Tämä ei ole kivaa luettavaa system shock2:sen sekä Deus exin ystävän silmissä :( erityisesti hahmon kehityksessä vaatisin saman kaltaista menoa kuin scatterbrain. Ja voisin jopa sanoa että ilman näitä on bioshock vain varjo system shockista vaikka laadukas onkin."

Itsekin vertasin väkisin tätä etenkin SS:iin, mutta oikeastaan se on väärin (jos tämän pelin olisi tehnyt joku muu tiimi eri nimellä, vaikka "Rapture", niin enpä tiedä vertaisiko kukaan sitä sellaiseen mestariteokseen kun SS2 - ainakin itsellä tuo oli koko ajan takaraivossa vaikka tekijät alusta asti sanoivat tekevänsä "vain" FPS:än).

Rahoilleen silti saa vastinetta ja tunnelma on tiheää kun puolalaisen kuulantyöntäjänaisen kotipesässä (ei sillä, ettäkö minulla muka olisi ko. olennoista mitään omakohtaista kokemusta). Kyllä tähän ehdottomasti kannattaa tutustua jos FPS:ät eivät aiheuta pahoinvointia tai yök-ei-kiinnosta -reaktiota.

Tuo kopiosysteemi on kieltämättä PC-versiossa naurettava. Toivottavasti konsolipuolella ei koskaan tarvitse tuommoisiin törmätä. Mulla on mennyt itsellä jo nimittäin 2 asennusta PC-versiosta kun piti hajoneen komponentin takia asentaa peli uudestaan...

Öh, pelikelloon saa kymmenen tuntia? Aika kiiruusti saa pelata että tuossa menee läpi, minä olen pelannut jo arviolta 15 tuntia ja vielä on paaljon edessä. Olen tosin ottanut sen tehtävänuolen pois, johtuisiko siitä?

onks täl kaikkein parhaat pisteet metacriticissä (siis x0 peleistä)?

"onks täl kaikkein parhaat pisteet metacriticissä (siis x0 peleistä)?"

Miksi et katsoisi metacritistä?

"Tuo kopiosysteemi on kieltämättä PC-versiossa naurettava. Toivottavasti konsolipuolella ei koskaan tarvitse tuommoisiin törmätä. Mulla on mennyt itsellä jo nimittäin 2 asennusta PC-versiosta kun piti hajoneen komponentin takia asentaa peli uudestaan..."

Tuskinpa, paitsi ehkä netistä ladattavien kanssa. Konsolienhan koko perusta on siinä että pelit tulevat levyillä ja ne toimivat aina. (tietokoneella kun törmää vähän mihin vaan yhteensopimattomuus erheisiin peleissä ja niiden asennuksissa.)

"Rahoilleen silti saa vastinetta ja tunnelma on tiheää kun puolalaisen kuulantyöntäjänaisen kotipesässä (ei sillä, ettäkö minulla muka olisi ko. olennoista mitään omakohtaista kokemusta). Kyllä tähän ehdottomasti kannattaa tutustua jos FPS:ät eivät aiheuta pahoinvointia tai yök-ei-kiinnosta -reaktiota"

Joo eivät aiheuta, kyllähän nuo kelpaa, toivoin vain että tämä olisi pitkästä aikaa sitä mitä Deus Ex ja SS2 olivat. Noiden kaltaisia pelejä kun on vain kourallinen joista ainoat hyvät ovat nuo kaksi.
PC versio silti kovassa harkinnassa suojauksesta huolimatta, se vain on aika suuri muuri pelin ostopäätöksen edessä :/

aikoinaan system shock ykkönen ja kakkonen edustivat meikäläiselle niitä asioita jotka saivat pelaamaan vielä senkin jälkeen kun kammarista l3nsi "reinot" otsaan. Tätä olen vasta testannut PC;llä demona mutta näyttää siltä että SS:n tekijät saavat ehkä sedän vielä innostumaan siinä missä syndicate (bullfrog) amigalla aikoinaan...

lemme guess... BioShock sai 10- koska Heavenly Sword sai "vähän" liian korkeat pisteet... Jos sai, niin tätä menoa halo 3 saa 10+ ja MGS4 menee jo reilusti yli asteikosta... Ei näin, kohta kaikki keskinkertaisuudetkin saavat päälle kaseja. Olisitte vain unohtaneet Heavenly Swordin pisteet.

Peliä on vain ja ainoastaan PC:llä hakanneena olen huomannut, että peli taitaa olla paljon parempi boxilla... Enkä puhu mistään asennuskertojen rajoituksista kun Steam-versiosta taitaa puuttua nämä hienoudet. Siis jos peli oikeasti on 10- -arvosanan arvoinen... Harmi että eivät ole vieläkään tehneet lootaa joka ei menisi rikki, muuten menisi ostolistalle... Mass Effect kans. Ehkä sitten ensivuonna. En silti usko että yksikään peli ansaitsee 10- arvosanaa...

GearsOfHalo: Muista kuitenkin että BioShock ei ole System Shock tai Deus Ex, eikä sitä saisi System Shockeihin verratakaan kun on ihan eri genrekin. Itse olin aluksi vastaan että ei tällaista konsolipelaajille suunnattua vesitettyä System Shockia, mutta kun tajusin että peli ei edes muistuta tai yritä olla kuin System Shock nautin sen pelaamisesta. Perus hyvä, unohtuu kun HL2sen toka episodi ilmestyy, mutta hyvä silti.

PC-versiolle antaisin arvosanaksi enintään 8,5. Ei se mikään Deus Ex tai System Shock 2 ole. Paitsi konsoliversio, joka on parempi kuin Deus Ex ja System Shockit yhteensä. Pakko päästä kokeilemaan. Varsinkin kun peli on niin hyvä, että surkeat kontrollitkaan (lue: padi)eivät tiputa pisteitä.

PS. System Shock 2 on FPS-peli? Ei näin.

NviperOlle kiitokset loistavasta arviosta. Varsinkin viimeinen kappale aiheutti hyvin harvinaisen "ooh, iho menee kananlihalle" -fiiliksen. Se on harvinaista teksteissä, arvosteluissa erityisesti.

"Peliä on vain ja ainoastaan PC:llä hakanneena olen huomannut, että peli taitaa olla paljon parempi boxilla..."

Tai sitten PC:llä pelaavat arvottavat asiat vähän eri tavalla. Vertailukohdat, katsokaas.

Mahtava peli on, kyllä. Itse omistan pelin Xbox 360:lle ja oma arvosanani pelille olisi 9. Samanlaista tunnelmaa saa kyllä hakea ja peli on pelottava myös jossain kohdissa. Putkimainen peli ei ole ja hahmolla on myös todella hienoja erikoiskykyjä ja ympäristöä voi käyttää hyväkseen näissä kyvyissä, esimerkiksi vesi johtaa sähköä,ym.

http://www.peliplaneetta.net/arvostelut/879/

olen ps3 fani mutta tämä peli on oikesti noin hyvä. Jos kahes eri paikas saa miltei täydellisen arvosanan niin huhh huuuhhh :)

Loistava peli oma arvosana on 9+
Ehkä 10- on vähän liiottelua

ps.kiva tunnelma

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi