Uudet ja hyvät pelikonseptit ovat harvinaisuus. Vaikka markkinoille pulahtaakin tuon tuosta innovatiivisiksi
kutsuttuja pelejä, perustuvat nämä yleensä jo tutulle formaatille. Erilaiset puzzle-pelit, shoot 'em upit ja kaahailupelit ovat lopulta sitä samaa; pelin innovaatio jää usein vain lupaukseksi. Half Life kakkosen pelimoottorilla kyhätty Portal on merkittävä ja merkillinen tapaus. Ensinnäkin Portal on FPS-peli, jossa ei tapeta. Toiseksi se on FPS-puzzlepeli. On melko helppo väittää, ettei näitä sanoja ole juuri tavattu yhdessä. Portal syntyi aivoriihin tuloksena, kun melko tuntemattoman Narbacular Dropin taustalla häärineet pulmavelhot siirtyivät DigiPen Institute of Technologyn parista Valven listoille. Portal onkin eräässä mielessä henkinen jatko-osa Narbacular Dropille, mutta Portalia tuskin tullaan muistamaan tästä. Peli perustuu yksinkertaiselle mutta todella nerokkaalle konseptille, ja outoa kyllä, kokonaisuus on onnistuttu pitämään tiiviinä ja juuri sopivan mittaisena. Portal ei rönsyile tai astu tyhjään missään vaiheessa.

Useille pelaajille Valven pulmaseikkailu on tuttu The Orange Box -pelikokoelmasta. 2007 julkaistu The Orange Box sisälsi Half Lifen kakkosen lisäosineen, Team Fortressin jatko-osan sekä Portalin. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan, kun pelikokoelman outolintu nousi kulttipeliksi. Tästä voidaan varmasti kiittää tuoreen lähestymistavan lisäksi pelin synkkää ja lakonista huumoria sekä mystiseksi jäävää juonta. Nyt Valven palikkatesti on julkaistu myös Xbox Live Arcadeen nimellä Portal: Still Alive. Tarina alkaa, kun hiljainen päähahmomme, Chell Johnson, herää Aperture Science Laboratories -kompleksin lepohuoneesta radion rauhoittavan musiikkiin ja GLaDOS-nimisen tekoälyn hurmaavaan komenteluun. Ympäristö on hyvin steriilin näköinen valkoisine seinineen ja kattoineen, eikä muista elollisista olennoista näy jälkeäkään. Nokkelat arvaukset menevät oikeaan, sillä kuinka ollakaan, Chell löytää itsensä eräänlaisesta esteradasta. GLaDOSin vieras ja epäluuloa herättävä, mutta toistaiseksi turvallinen ääni ohjastaa yksinäisen koehiiren ensimmäiseen testihuoneeseen.

Ensimmäiset tehtävät ovat lähinnä kevyttä hyppelyä ja yksinkertaisten toimintojen harjoittelua. Pelissä ei ole hyppimisen ja kyykkimisen lisäksi muita perustoimintoja, mutta tämä ei haittaa. Ensiminuuteilla Chell löytää itselleen ASHPD:n (Aperture Science Handheld Portal Device), joka sylkii sinisiä portaaleja ja pienen päivityksen jälkeen myös oransseja ulottuvuusaukkoja. Kävelemällä sinisestä portista sisään pelaaja tulee oranssista portista ulos, tai toisin päin. Sama koskee esineitä, Portalin tapauksessa useimmiten laatikoita, jotka liittyvät lähes poikkeuksetta pelin puzzleihin. Chell, tai esineet, eivät myöskään menetä portaaliin mennessään vauhtiaan tai kiertoliikettään. Alun haasteet sujuvat rattoisasti, ja steriili ympäristö outoine äänineen yhdistettynä GLaDOSin kieroon ja terävään huumoriin luovat todella hämärän tunnelman. Ongelmanratkonta liittyy portaalien käyttöön ja ympäristön erilaisten esteiden ylittämiseen. Portalissa edetään yksi lyhyt tehtävä kerrallaan. Näiden lomassa juoni etenee hienovaraisesti ja melko näkymättömästi, joten tältä osin vastuu jää pelaajalle ja tämän huomiointikyvylle.

Aperturen laboratoriot osoittautuvat melko pian synkän salaisuuden tyyssijaksi. Samalla kun Chell löytää seiniltä verellä kirjoitettuja viestejä ("The cake is a lie!", "Help!"), niin GLaDOSin äänensävy muuttuu uhkaavammaksi. Tehtävätkään eivät ole enää erityisen ystävällismielisiä tai turvallisia; huolimaton portaalimatkustaja löytää itsensä kohta sähkövirralla vahvistetuista vesiesteistä tai tulee tapetuksi söpöjen vartijabottien toimesta. Tunnelmaa tukee jatkuvasti pelin ambient-painotteinen synkkä score, jonka vastakohdaksi muodostuvat sieltä täältä löytyvät, iloista musiikkia soittavat radiot. Eräs pelin kohokohdista on, kun pelaaja tekee ensimmäisen portaalihyppynsä. Kiitos fysiikan lakien (tai GLaDOSin mukaan: "In layman's terms: speedy thing goes in, speedy thing comes out"), hypätessään portaalista toiseen Chell säilyttää liikeominaisuutensa. Rotko edessä? Ei hätää: yksi portaali jalkojen juureen, toinen selän taakse seinään. Loikka lattiaportaaliin, ulos seinäportaalista nopeampana, mistä taas lattiaportaaliin ja lopulta seinästä ulos komeasti liitäen rotkon toisella puolella roikkuvalle kielekkeelle.

Vastaavia hetkiä Portalissa on muutama, mutta peli etenee turhan ripeästi ongelmien käydessä samalla jo melko tutuiksi. Yllätyksiä silti riittää ja noin kolmen tunnin kokemus ei todellakaan jätä kylmäksi. Erityinen ylistys Valvelle menee juoni- ja monologisuunnittelusta, joiden merkitystä kokonaisuuden osina ei voi tarpeeksi painottaa. Graafinen ulosanti on jo hieman vanhahtavaa, mutta Half Life kakkosen grafiikkamoottori suoriutuu tehtävästään tutun varmalla otteella. Xbox 360 -versioon on lisätty myös uusia tasoja ja saavutuksia, joiden parissa kuluu tovi aikaa. Valven kulttisuosikki on ajaton teos, jota kenenkään ei tulisi jättää pelaamatta. Yhtymäkohdat Live Arcaden toiseen peliin, Braidiin, ovat selkeät. Kuten myös Braid, samoin Portal keskittyy ongelmanratkontaan, selkeään pelimekaniikkaan ja väkivallasta vapaaseen aivonystyröiden stimulointiin. Samalla kyseessä on loistava laajennus Half Life -kaanoniin. Portaalien käyttömahdollisuudet Valven tulevissa peleissä ovat ilmeiset, mutta jo nyt pelaajayhteisö on luonut omia virityksiään pääseikkailun rinnalle. Toisesta osastakin on jo ollut puhetta - ihan virallisestikin.

Portal on jälleen loistava lisäys Microsoftin Live Arcade -palveluun, ja tässä vaiheessa viimeistään käykin mielessä, näkyykö tälle huippujulkaisujen jatkumolle loppua. Seuraavia julkaisuja odotellessa silmiemme alla lepää täydellinen sijoituskohde 1200 pisteelle. Kippis todellisille innovaatioille!