Verkkoräiskintä Section 8 jäi ennen uuden vuosikymmenluvun vaihtumista pahasti sen vanavedessä julkaistujen Call Of Duty: Modern Warfare 2:n ja Operation Flashpoint: Dragon Risingin ristituleen. Nimekkäämpien sotapelieeposten puristuksessa Section 8:n pintapuolisesti geneerinen ja vanhoja klassikkoräiskintöjä lainaava tieteismuhennos ei saanut juuri pelimedialta suitsutusta, vaikka pienen kannattajapohjan keräsikin.

Kovan koulun scifi-julkaisu kärsi lisäksi vähäisistä ja oikuttelevista servereistään, heikohkosta asebalanssistaan sekä lukuisista pienemmistä puutteistaan. Pelikehittäjä TimeGate ei jäänyt kritiikin alle naksuttelemaan ajallista hammasratastoaan, vaan päätti kuunnella faniyhteisön palautetta ja korjata epäkohdat uusilla ominaisuuksilla varustettuna. Tällä kertaa petrattua teosta myydään vain verkkoteitse kehitysstudion täysin itsenäisesti kehittämänä, rahoittamana ja julkaisemana. Tervetuloa revanssille Section 8: Prejudice.

Planetaarista pokkurointia panssaripuvussa

Maapallo on vaihteeksi korvennettu ja ihmisyys jälleen vaakalaudalla. Joukko tulevaisuuden supersotilaita lähetetään kartoittamaan elinkelpoisia lähiplaneettoja ja savustamaan mahdolliset alkuperäisasukit humaanimpaa jatkokäyttöä varten. Tylynpuoleinen kolonisaatiohanke saa kuitenkin ryppyjä perimmäiseen poskeensa, kun vastarintaliike Arm of Orion tykkää operaatiosta ykskantaista kyttyrää. Sota puhkeaa ja tuimien tukkanuottasten lopputulemana paha saa näennäisen näkkäripalkkansa. Vaan eipä kuulu kauan, kun empiiriset tietolähteet raportoivat voimallisesta vastaiskusta suoraan 8. panssarikomppanian Atlaksen tukikohtaan. Pääpahiskomentaja Thorn luikkii terroritoimia kiittäen vankilapakosalle, joten edellisosan sankarisolttu Corde käskytetään pelaajan pöksyissä tämän perään Section 8 -yksikön yhtenä eliittinepparina.

Vaikeimmalla vaikeustasollaan noin viisituntinen, överimunakkailla välivideoilla pohjustettu soolokampanja opastaa tarinallisen takaa-ajotrillerin ohella kaiken galaktiselle ammattisotilaalle kuuluvasta toimenkuvakirjastosta. Hakkerointi-, sabotaasi- ja valloitustehtävien kylkeen evästellään ahkerasti taistelupanssaripuvun, erilaisten ajoneuvojen sekä aseiden käyttöä. Tutuksi tulee myös kartan ja varustenivaskan hyödyntäminen keskellä sekasortoista sotatoimialuetta. Kaikki oppi tuleekin tarpeeseen, sillä verkossa käytävä valloitussota vaatii miehuullisista rintamaliiveistä muutakin kuin taskulämmintä maitoa. 

Valloittavan kustomoitua verkkosotaa

Kahdesta verkkopelitilasta Swarm pystyttää Gears of Warien Horden sekä tuoreemman Halo-pään Firefightien hengessä neljälle pelaajalle viidentoista minuutin puolustustehtävän kasvavaa vihollisaaltoa vastaan. Vaikkei esikuviensa veroinen, tiukka tukikohdan torjuntarypistys vaatii osallistujiltaan herkeämätöntä tilannehuomiota ja liipasinsormea etenkin vaikeimmalla vaikeustasolla. Conquest on Section 8: Prejudicen todellinen eturivikanuuna. Maksimissaan 32-pelaajan joukkuepohjainen kahakointikarnevaali keskittyy debyyttiosan tavoin laajalla kartta-alueella neljän neutraalin tukikohdan valtaamiseen. Tukikohdan hallintapaneelin hakkeroiminen ja sitä kautta kompleksin valtaaminen aktivoi alueen ilmatorjuntapatteristot, ohjustornit ja konetykkiasemat kohti vihollisen naamataulua. Puolustusyksiköt pystyy tuhoamaan ampumalla tai vastaavasti korjaamaan kestoalustoilleen takaisin tulituskuntoon, joten invaasiohankkeen nimissä myös defenssiosastolla käydään alituista varvasvääntöä.

Jotta kimppasotimiseen saadaan materiaalista vipuvoimaa, valloituspalveluksesta palkitaan kuntoisuuden mukaan ostopisteillä. Näillä itselleen ja tiimilleen voi tilata ilmakuljetuksena varustetäydennystä ja korjausapua tarjoavia huoltomajakoita sekä vihollisliikkeet paljastavia tutkaluotaimia. Tilauskatalogista löytyy myös staattista ja liikkuvaa taistelukalustoa, kuten jämeriä mech-robotteja ja tulivoimaisia taistelutankkeja. Tiimipelaamista tuetaan sooloräkimisen sijaan jakamalla tilausrahaa enemmän joukkuetta hyödyttävistä toimista, kuten korjaustoimista, taistelutoverin tukemisesta sekä muista yhteishyvistä. Hieman killzonemaiseen tapaan peli käynnistää myös muuttuvia minitavoitetehtäviä saatto-, sabotaasi-, suojelu-, hakkerointi- ja hyökkäysakselilla. Näihin osallistuminen ei ole pakollista, mutta onnistunut tavoitesuoritus tai sen torjuminen vastapuolelta kippaa kotijoukkueelle ison tukun mammonaa uusia leluhankintoja varten.

Vaikka tussareita ja varusteita annetaan sama rajallinen valikoima molemmille joukkueille, kustomoidut modauspalikat tuovat vipinää sylttytehtailuun. Haulikkoon voi arpoa vaikkapa tuleen syttyvät panssarihaulit ja sivutueksi valittuun käsiaseeseen energiakilpeä roimasti pudottavat energiapulssiammukset. Korjaussäteenkin voi kääntää päinvastaiseen tarkoitukseensa ja imeä vihusotilaalta tai kalustolta suojakentän kuiviin. Myös panssaripukua pääsee muokkaamaan neliportaisella vahvuusasteikolla peräti kymmenen eri tehostevaikutteen välillä. Halutessaan tetsaajastaan saa tehokkaan lyijymyrkyttäjän, vauhtienergiaa pursuavan hyppyrakettimaisterin, panssaroidun korjausmiehen tai vähän jokaista.

Itse taistelupuku on rakennettu edeltäjänsä tavoin kaksiosaisesta pääsuojakerroksesta, joista ensimmäinen muistuttaa Haloistakin tuttua energiakilpeä ja alla oleva varsinaista panssaripinnoitetta. Energiasuojan vaurioituessa puku hälyttää ja panssariosa ottaa loput iskut vastaan joko kuoloon tai suojaosien korjaukseen saakka. Kämmenselkään pultatulla itseohjautuvalla korjaussädettimellä fiksausprosessia voi nopeuttaa sekä itseensä, aseveljiin että kalustoon kohdistaen. Selkään kiinnitetty rakettireppu (Halo: Reachin tapaan) auttaa puolestaan sysäämään jatkoasemat korkeille tähystyspaikoille ja vauhdikas overdrive-tekniikka kiidättämään juoksumiehen väliaikaiseen turbovauhtiin. Viholliseen hetkellisesti manuaalilukittava automaattiristikko varmistaa lisäksi pyssyttelytuloksen, sikäli kun kohde ei ennätä suojautumaan näköesteen taakse. Erillistä meleehyökkäystä ei kaiken herkuttelun päälle tarjoilla, ellei varustaudu tarkoitukseen sopivalla veitsellä.

Huikean taktiset taivaskanavat

Toiminnan ehdoton suola ovat vapaapudotukset. Taistoon pudottaudutaan pilvien tasolta miehistönkuljetusaluksen kannelta huimaa vauhtia kohti kartalta valittua laskeutumispistettä. Ennen maatumistaan pelaaja voi suorittaa pikaisen ilmajarrutuksen ja muuttaa laskeutumispaikkaansa. Liitovaihe on kuitenkin vaaran paikka, sillä vihollisen ilmapuolustusalueelle erehtyminen pilkkoo lihalähetyksen varmuudella kilotavaraksi ennen maahanpääsyä. Sama koskee ilmatilauksia. Lopullista kuolemaa ei silti tunneta, vaan taivaalta tippuu ruotuväkeä tasan niin pitkään kuin valloituspisteitä on jäljellä. Sen lisäksi, että vapaapudotus tuo sotimiseen hurjasti lisää taktista syvyyttä, eliminoi se täydellisesti lajityyppiä riivaavat syntymätapot. Istuva vihollinen muuttuu päinvastoin itse kohteeksi, sillä yläilmoista voi tiputtautua suoraan näiden niskaan. Kerrassaan täydellinen ilmavastaisku tuttuun ongelmaan.

Selkeästä valikkonäkymästä huolimatta varusteiden laaja kustomoitavuus, isokokoiset kartat nippelitietoineen sekä päävalloituksen aikana aktivoituvat dynaamiset sivutehtävät voivat olla suoraviivaisempia sotapelejä takoville rivijääkäreille melkoinen ähkypala purtavaksi. Taistelukentälle kirjaimellisesti hukkuu mahdollisuuksien keskelle, jollei omasta roolistaan ota niskalenkkiä. Lisäpiipityksenä taivaalla lipuvat lentotukialukset ja paikoin valtavankokoiset maisemataustoitukset antavat massiivisen avaruussodan tuntua, mutta ruohonjuuritasolla ei samanlaiseen tunnelmavyörytykseen ylletä. Kahakointi painottuu enimmäkseen jalkaväkiyksiköiden reviiripainiin. Edellisosaa rymynneille ja uusille tulokkaille on silti luvassa kaikin puolin paranneltua verkkosotaa. Asebalanssia on hiottu, osumavaurioita on nostettu ja overdrive-spurtinkin saa nyt halutessaan erillisen aktivointinapin taakse.

Verkkohamstereita on myös kuultu, sillä yhteysongelmat ovat enää satunnaisia ja virallisten luottoservereiden määrää on reilusti lisätty. Pelien järjestäminen ja hakeminen on nopeaa, eikä klaanitukea ole unohdettu. Serverin saa helposti pystyyn erittäin laajoilla peliasetuksilla varustettuna. Kaikki neljä karttavaihtoehtoa pilkkoutuu tarvittaessa kolmeksi miniversioksi pienemmän valloitusporukan kokoontumisiin. Viiden pelaajan taistelutiimit, puolenvaihdot ja tuhmien pelaajien poispotkinta ovat kaikki yhden napin takana. Eliittipelaajille jopa vuokrataan dedikoituja 10-32 pelaajan servereitä. Minimikustannus kymmenen pelaajan äänituetulle servulle on noin 10 euroa kuukaudessa. Hienona eleenä Section 8 -veteraanien aiemmat meriitit voi siirtää uusiin seikkailuihin, joten he pääsevät nauttimaan yhteensä kuudenkymmenen avattavan kustomointimoduulin herkuista osin jo ennakkoon.

Visuaalisesti Section 8: Prejudice on siisti, selkeä ja yllätyksetön. Tukikohtakomplekseja yhdistellään tyylikkäästi kasvillisuusvyöhykkeiden ääripäihin tuhkaisen vulkaanimaaperän ja huurteisen jäätikkomantereen välillä. Shokkiefektejä sumutellaan silmiin sopivasti, kookkailla avoalueilla piirtoetäisyyttä riittää pitkälle horisonttiin, eikä armeijamainen bittikuri ruudunpäivityksen osalta hellitä rajunkaan grafiikkatömistelyn keskellä. Maasto ei tunne vauriomallinnusta, mutta kelvollisesti liikehtivät tinasotilaat sentään säkenöivät osumien onnesta. Vokaalinen äänityö hoidetaan lajityypin vakioksi muodostuneilla raspikurkuilla ja asetehosteet kelvollisena virkamiesnikkarointina. Mahtipontisen sotamusiikin seasta löytyy pikkudetaljina nuotilleen Aliens-leffaklassikon jännitteellisiä ambienssisävyjä. Legendaariselle elokuvasäveltäjä James Hornerille kuuluu tästä temaattiset kopsuterveiset.

Ennakkoluulottoman joukkuemiehen valinta

Section 8: Prejudice yllättää kyynisen FPS-papan melkolailla täydellisesti. Puolittain lainapapereilla kasatun tilkkutäkkivirityksen alta kuoriutuu rakenteellisesti kiehtovalla ja monipuolisella valloitusmekaniikalla varustettu scifi-tetsailu, joka pysyy viimeistellyn toteutuksensa ansiosta erinomaisen hyvin kasassa. Halojen, Call of Dutyjen tai Battlefieldien kokonaisvaltaiselle rumputulitasolle ei pienen Timegaten resurssihenkselit sentään veny, mutta 1200 MS-pisteen huomioiden Section 8: Prejudice tarjoaa nipun fiksuja ideoita ja kiitettävän hintalaatu-suhteen digitaalisena verkkosotapelinä. Täysihintaisen debyyttiosan hankkineille parannellun version osto on mietintämyssyn paikka, mutta muille varauksettomat suosittelut. Armeijatermein siis: asento, 1,67GB:n lataus ja lepo.