Infinity Wardin uusinta Call of Dutya odotettiin tänä syksynä tavallista ristiriitaisemmin tuntein. Vuonna 2009 myyntiennätyksiä rikkoneen Modern Warfare 2:n jälkeen studion perustajien – Jason Westin ja Vince Zampellan – sukset menivät ristiin Activisionin kanssa. Mehevän riidan päätteeksi miesten mukana lähti runsaasti myös muuta pelin parissa työskennellyttä henkilökuntaa. Julkaisija paikkasi tilanteen pestaamalla nipullisen sisäisiä tiimejään auttamaan Infinity Wardia Modern Warfare 3:n kehityksessä. Usean studion yhteistyönä saadaan kasaan jälleen räiskintäpaketti, joka ei petä uskollisimpia fanejaan. Toisaalta modernin sodankäynnin kolmas näytös pelaa todella varman päälle – uusien ideoiden kustannuksella.

Suuren näytelmän tuntua

Kampanja jatkuu suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Yhtä pääsankareista, John ”Soap” MacTavishia, yritetään kiidättää sairaalahoitoon edellisosan loppuväännön jälkimainingeissa. Samaan aikaan kolmas maailmansota on täydessä käynnissä takapiru Vladimir Makarovin usutettua venäläiset ja länsimaat napit vastakkain. Pelaaja heitetään kylmiltään toiminnan keskipisteeseen hyökkäyksen kohteena olevan New Yorkin kaduille. Sarjan veteraanit saavat kuitenkin jutun juonesta nopeasti kiinni. Suurempana syntinä nykytilanteeseen johtaneita tapahtumia ei selitetä käytännössä mitenkään. Parin vuoden tauko on kadottanut sekavan tarinan juonenkäänteet mielen sopukoista sen verran tehokkaasti, että pieni kertaus tekisi terää.

Yksinpeli tarjoaa kuutisen tuntia taattua Call of Duty -ryminää niin hyvässä kuin pahassa. Aseet laulavat jälleen ympäri maailmaa, ja ohjastettava sankari vaihtuu tiheään. Suurin osa ajasta taistellaan tällä kertaa eurooppalaisten kaupunkien kaduilla. Muun muassa Pariisin, Berliinin ja Lontoon ikoniset nähtävyydet tuovat mukavaa vaihtelua perinteiseen Amerikka- ja Lähi-itä -keskeiseen räiskintägenreen. Toiminnan rytmitys ei tarjoa yllätyksiä: välillä hiippaillaan varjoissa vaimennetun tarkkuuskiväärin kanssa, kun seuraavassa käänteessä ruudulle vyörytetään massiivisia taisteluita. Elokuvamaiset ”läheltä piti” -kohtaukset pitävät sykettä yllä. Ympäröivät tapahtumat ovat viimeisen päälle käsikirjoitettuja.

Synnitkin siirtyvät sellaisenaan aiemmista osista. Kaikki toiminta taistelukentällä keskittyy pelaajan navan ympärille. Mitään ei tapahdu ennen kuin oma hahmo ylittää etukäteen määritellyn pisteen. Tekoälyn joukot saattavat räiskiä toisiaan loputtomiin, kunnes sankari saapuu päättämään konfliktin. Kaverit toimivat lähinnä tunnelmanluojina, vaikka satunnaisesti vastustajaan osuvatkin. Uusi täydennysmies ilmestyy takavasemmalta aina, kun edellinen saa luodista. Vihollisia voisi parhaiten kuvata liikkuviksi maalitauluiksi.

Nurinoista huolimatta yksinpelin vääntää ilomielin loppuun saakka. Infinity Ward osaa yhä eeppisten kohtausten tekemisen taidon niin tyylipuhtaasti, että kokemus on rinnastettavissa suuren budjetin toimintaelokuviin. Kunhan ruudun tapahtumia ei jää liiaksi analysoimaan, pystyy tykityksestä nauttimaan täysin rinnoin aivojen lepäillessä tiukasti narikan puolella. Vaikka Call of Duty 4:n legendaarisimpien tehtävien tasolle ei ylletä, tarjoaa trilogian päättävä osa yhden tasapainoisimmista kampanjoista, joita sarjassa on koettu.

Yhteistyössä on voimaa

Kunhan lopputekstit saadaan luettua, ehdottaa peli siirtymistä Spec Ops -tilaan. Yhteistyöpainotteinen moodi jaetaan kahteen osioon: tehtäviin ja selviytymiskenttiin. Tehtävien rakenne toistaa Modern Warfare 2:ssa nähtyä kaavaa. Muutaman minuutin rykäisyissä esimerkiksi puretaan pommeja, selvitetään esteratoja tai pelastetaan panttivankeja. Useisiin osioihin lisähaastetta tuo tiukka aikaraja. Suorituksista voi saada parhaan arvion vain vaikeimmalla tasolla, mikä tekee touhusta raivostuttavan koukuttavaa.

Selvitymisosiossa vastaan asettuu loputtomasti vihollisaaltoja Call of Duty: Black Opsin zombimoodin tapaan. Normisotilaiden lisäksi päälle vyöryy muun muassa koiria, ekstrapanssaroituja juggernaut-järkäleitä sekä helikoptereita. Sankarit pääsevät vastaamaan samalla mitalla takaisin, kun ansaituilla krediiteillä saa ostettua parempia aseita, miinoja, ilmaiskuja ja muuta mukavaa.

Sisältöä pääsee tahkoamaan joko yksin tai kaverin kanssa. Harmittavasti neljän hengen karkeloita ei päästä kokemaan, toisin kuin Treyarchin Call of Dutyissa. Onneksi pelaaminen sentään onnistuu mainiosti jaetulla ruudullakin. Kaikesta kertyy kokemuspisteitä, jotka avaavat moninpelin tavoin uusia aseita ja ominaisuuksia.

Ihanan vihattava moninpeli

Call of Dutyjen verkkosota on osa-alue, joka perinteisesti herättää suurimmat tunteet puolesta tai vastaan. Hektistä reaktiohippaa vihaavien ei kannata tälläkään kertaa vaivautua, sillä kokemus maistuu erittäin samankaltaiselta kuin Modern Warfare 2:ssa. Kentät edustavat hyvin kompaktia linjaa. Turvapaikat ovat usein harvassa. Vihollisia rynnii päälle joka suunnasta samalla, kun taivas täyttyy viholliskoneista. Kokonaisuutta pyritään viemään pienten viilausten avulla kohti monipuolisempia kustomointimahdollisuuksia. Esimerkiksi tappoputket eivät ole enää ainoa tapa tienata erikoisherkkuja. Joukkueen tukemiseen keskittyvien pakettien avulla palkintoja saa avattua pelkästään pisteiden kerääntymien perusteella, eikä kuolema nollaa tilannetta. Perinteisten ”perkkien” lisäksi pystytään asekohtaisesti määrittämään esimerkiksi halutaanko tuliluikun rekyyliä vähentää vai lisätäänkö panosten läpäisykykyä.

Pelimuodot ovat pääosin vanhoja tuttavuuksia lipunryöstöineen ja pomminpurkuineen. Mainitsemisen arvoisena uutuutena Kill Confirmed -variaatio tuo mukavaa vaihtelua perinteisiin tappomatseihin. Pelaajan täytyy vihollisen nitistämisen lisäksi käydä keräämässä vastustajalta pudonnut tuntolaatta, mikäli mielii saada pisteet joukkueelleen. Pieni muutos mekaniikkaan tuo kentälle aiempaa enemmän säpinää, kun omaan koloon jumittuminen ei palkitsekaan entiseen malliin.

Teknisesti moninpeli toimii vakaammin kuin aiemmin. Pelinhaku on edelleen konsoliräiskintöjen nopeimpia. Ripeän liittymisen varjopuolena pelaaja heitetään turhan usein loppumaisillaan olevaan otteluun. Maantieteellisiä rajauksia on selvästi tiukennettu, sillä satunnaisessa seurassa vastaan asettuu lähes poikkeuksetta kotimaisia nimimerkkejä. Tämän ansiosta verkkoviive pysyy näennäisesti kurissa, vaikka kuoleman jälkeinen tappokamera joskus kertookin toisenlaista tarinaa. Jaetun ruudun kaksinpeli toimii mainiosti myös verkkomittelöissä.

Varmistin päällä

Sarja saa vuosi vuodelta enemmän kritiikkiä muuttumattomana säilyvästä pelimoottoristaan. Vanhentuvasta tekniikasta huolimatta Modern Warfare 3:sta ei voi haukkua rumaksi. Hyvällä suunnittelulla paikataan paljon. Etenkin kampanjan aikana nähdään lukuisia komeita kohtauksia, joiden toteutustapaa monet kilpailijat voivat vain kateellisina ihailla. Eniten ikä paistaa läpi seesteisemmissä hetkissä. Sisätiloissa yksityiskohtien puute ja ankean harmaat seinät eivät hivele silmiä. Äärimmäisen sulava ruudunpäivitys antaa kuitenkin paljon anteeksi ja takaa erinomaisen pelattavuuden. Tällä kertaa pleikkaristienkaan ei tarvitse pettyä, sillä Black Opsin kaltaiset notkahtelut loistavat poissaolollaan.

Äänimaailma kaipaisi eniten päivitystä. Vaikka hyvät näyttelijäsuoritukset ja elokuvamainen ääniraita kielivät korkeista tuotantoarvoista, efektien vaisuus latistaa tunnelmaa. Verrattuna Battlefield 3:n tärykalvoja repivään tykitykseen taistelut kuulostavat aneemisilta.

Kokonaisuutena Call of Duty: Modern Warfare 3 tarjoaa vallan mainion räiskintäpaketin. Kampanja on lyhyt mutta kokemisen arvoinen vuoristorata täynnä hengästyttäviä tilanteita. Yhteistyömoodille kuuluu onnistuneimman osa-alueen palkinto. Etenkin minitehtävien pariin palaa yhä uudelleen, kunnes viimeinenkin tähti on saalistettu. Moninpeliin saa upotettua käsittämättömästi tunteja, mikäli nopeatempoinen toiminta iskee. Koukuttava palkitsemissysteemi onnistuu jälleen synnyttämään tutun ”yksi peli vielä” -tunteen, vaikka sama on koettu jo aiemminkin. Yllätyksien puute onkin pelin suurin synti. Jos tuttu ja turvallinen toteutus jaksaa yhä viehättää, ei tämänkertaistakaan vuosipäivitystä kannata jättää väliin. Kovin montaa lisäerää nykyinen varmistelumentaliteetti ei kuitenkaan enää kestä – nykyisistä miljoonamyynneistä huolimatta.

Lue myös Dragonflyn mietteet Xbox 360 -versiosta täältä.