Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Mass Effect 3

BioWaren Mass Effect -avaruussaaga hakee pelimaailmassa vertaistaan. Jo kahden osan verran pelaajat ovat päässeet seikkailemaan komentaja Shepardin kengissä pelastaakseen galaksimme elämän kaikessa monimuotoisuudessaan. Ensimmäinen Mass Effect oli aikoinaan ainutlaatuinen yhdistelmä räiskintää ja roolipelaamista, jossa valinnoilla oli seurauksensa. Sarjan toinen osa koki melkoisen määrän virtaviivaistamista, mikä ei kaikkia faneja miellyttänyt. Onko BioWare kuunnellut palautetta ja ottanut opikseen edellisten osien heikkouksista?

Rise of the machines

Mass Effect 3:n alussa Shepard on hyllytetty tehtävistään. Toisen ja kolmannen osan yhdistävässä Arrival-lisäosassa tehty päätös on asettanut sankarimme kyseenalaiseen valoon. Koko galaksin älyllistä elämää uhkaavia Reapereita ei edelleenkään tunnuta ottavan vakavasti, kunnes System Alliance alkaa menettää yhteyksiä siirtokuntiinsa. Shepard kutsutaan neuvoston eteen, josko legendaksi nousseelta soturilta liikenisi neuvoa tilanteen selvittämiseksi. Byrokratian rattaat kokevat kovan kolauksen, kun Reaperit ilmestyvät Maan ilmakehään kesken neuvonpidon ja alkavat räiskiä kaikkea vastaantulevaa.

Neuvoston joutuessa teuraaksi onnistuu Shepardin ja amiraali Andersonin paeta verilöylyä. Epätoivoisen kujanjuoksun aikana kaksikko joutuu todistamaan, kuinka ylivoimaiset Reaperit pistävät Maan joukkoja matalaksi, siviileistä puhumattakaan. Normandy-aluksen saapuessa viimein apuun palauttaa Anderson Shepardin takaisin armeijan harmaisiin. Koska ennakkovalmisteluja on enää myöhäistä tehdä, Shepardin tehtäväksi jää koota hajanaisen galaksin rippeet yhdeksi suureksi vastarinnaksi. Tehtävä ei ole erityisen helppo, sillä yksi jos toinen rotu on tukkanuottasilla keskenään.

Mass Effect 3:n juoni etenee kuin luotijuna. Peli onnistuu luomaan vaikutelman nopeasti lähestyvästä tuhosta, mikä saattaa aluksi aiheuttaa painostavan tunteen kiireestä. Jos meno tuntuu liian hektiseltä, kannattaa painaa jarrua ja muistaa, että kyseessä on Biowaren peli. Aikaa tutkimiselle riittää roimasti ja sieltä täältä saatavia lisätehtäviä voi suorittaa kaikessa rauhassa. Kaikki mahdollinen on syytä selvittää, jos mielii vastarintansa olevan iskussa viimeisessä koitoksessa. Sivutehtäviä riittääkin ihan kiitettävästi, mutta suurin osa niistä on jonkinlaista räiskintää tai tavaroiden hakemista avaruuden syövereistä. Onneksi poikkeuksiakin mahtuu mukaan.

Trilogian päätösosa on kokonaisuudessaan aikaisempien osien valintojen summa. Galaksin yhdistämisen lomassa vastaan tulee vanhoja tuttuja, joiden nykytilannetta valotetaan pelaajalle. Joidenkin entisten ryhmäläisten rinnalla pääsee taistelemaan ja osa heistä liittyy seuraan pidemmäksikin aikaa. Vaikka kolmas osa itsessään ei anna pelaajalle kovin paljoa ratkaisevia valintatilanteita, edellisten osien valinnat peilautuvat pelimaailmaan oivallisesti. Vanhojen ystävien tapaaminen saa kovapintaisimmankin sotilaan herkistymään, ja miettimään mitä toisenlaiset valinnat olisivat tuoneet tullessaan.

Battlefield Earth

Tasonnousua on muutettu hieman perinteisemmäksi, ja kokemuspisteitä saa seikkailun edetessä muustakin toiminnasta kuin tehtävien suorittamisesta. Hahmoluokat eivät ole muutoksia erityisemmin kokeneet. Pelaaja voi valita luottaako pelkkään raakaan voimaan vai ehostaako sankariaan taisteluun suuntautuneilla kyvyillä. Taustajoukoissa edustusta on totutusti jokaisesta hahmoluokasta. Tekoäly hoitaa pääsääntöisesti toverien ohjastamisen, mutta itsekin voi käskyjä jaella.

Myös räiskintämekaniikkaa on hiottu entisestään sujuvammaksi. A-nappi on saanut suuremman roolin toiminnan keskellä. Suojissa liikkuminen aiheuttaa ajoittain ongelmia, kun käsky ei aina menekään perille toivotulla tehokkuudella. Sujuvuudessa ei aivan räiskintäpelien tasolle ylletä, mutta taistelumekaniikka toimii silti hyvin. Kamppailut ovat parhaimmillaan erittäin viihdyttäviä. Osan kiitoksista ansaitsee vastustajien tekoäly, joka nerokkaimmillaan osaa saartaa pelaajan. Aivotyöskentelyn sijaan viholliset luottavat silti enemmän raakaan joukkovoimaan.

Toisesta osasta tuttu planeettojen skannailu on saanut kyytiä, mutta Mako-ajelu ei tee paluuta. Tällä kertaa planeettakuntien tutkiminen tapahtuu Normandylla kierrellen ja vasemman liipaisimen taakse sijoitettua skannaustoimintoa käyttäen. Mikäli planeetalta löytyy jotakin keräämisen arvoista, laukaistaan sinne luotain ja asia on sillä selvä. Mikäli tutkittava tähtijärjestelmä on Reapereiden hallussa, herättää skannailu massiivisten koneiden huomion, jolloin ei auta kuin lentää karkuun. Planeetoille ei voi laskeutua, ellei niille sijoitu juoni- tai joku suurempi sivutehtävä.

Suurin uudistus on verkon kautta toimiva moninpeli, joka muistuttaa Gears Of Warista tuttua horde-tilaa. Vihollisaaltojen ryöpyttämistä maustetaan ajoittaisilla suoritettavilla tavoitteilla. Niistä huolimatta pääpaino pysyy ammuskelussa, joka on parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä. Sikäli moninpeli vaikuttaa pääjuoneen, että omien joukkojen valmiutta on helpompi nostaa viimeistä välienselvittelyä varten. Toimivista puitteistaan huolimatta kimppakiva tuntuu hieman turhalta lisältä, sillä verkkosotureille on parempaakin valittavaa tarjolla.

I’ve seen things you people wouldn’t believe...

Mass Effect 3 on kaunis kokemus. Vaikka animaatio on edelleen tönkköä, eivätkä tunnetilat juuri kasvoilta välity, Unreal Enginestä puristetaan mehuja irti. Seikkailun keskiöön nostettu Citadel on parhaimmillaan tunnelmallinen avaruussatama, jossa osa alueista henkii scifiklassikko Blade Runnerista tuttua ilmapiiriä. Useimmiten maisemissa on asiaankuuluvaa jylhää majesteettisuutta, jota kunnon avaruusoopperassa kuuluu ollakin. Vaikka eteneminen tapahtuu suhteellisen tiukassa putkessa, ulkotiloissa taustamaisemat luovat illuusion sopivasta avaruuden tunnusta. Komea kuori tuo mukanaan muutamia valitettavia bugeja. Ruudunpäivitys saattaa hetkittäin notkahdella ja outona yksityiskohtana joissakin välivideoissa hahmojen päät ovat kääntyneet väärään suuntaan kuin Manaajassa konsanaan. Joka tapauksessa kehitystä ensimmäisestä osasta on tapahtunut huimasti.

Ääniraita kierrättää sävellysten suhteen aiemmista osista tuttuja teemoja, mutta uusiakin kappaleita on sävelletty. Sarjan aiemman musiikin loihtinut Jack Wall on siirtynyt Clint Mansellin ja apujoukkojen tieltä. Vaihdoksella on pyritty tuomaan pelin tunnelmaan elokuvamaisuutta ja siinä onnistutaan hetkittäin oikein loistavasti. Ääninäyttely hoidetaan asiaankuuluvalla ammattitaidolla, mikä vain tehostaa hyvin kirjoitetun dialogin vaikutusta. Aseet paukkuvat riittävän jykevästi ja muutkin ääniefektit toimivat oivallisesti. BioWare on tehnyt erittäin laadukasta työtä luodessaan saagansa päätösosan äänimaailmaa.

This is the end

Mass Effect 3 on loistava päätös huikealle avaruusseikkailulle, joka hakee vertaistaan. Saagan lopetus ei välttämättä miellytä kaikkia sarjan ystäviä, mutta kokonaisuutta tarkastellessa BioWarelle on nostettava hattua. Harvat kehittäjät uskaltavat lähteä luomaan mittakaavaltaan yhtä massiivista pelisarjaa, ja vielä harvemmat onnistuvat näin upeasti. Aiempien osien näkyvät valinnat, hyvin kirjoitetut hahmot ja elävämmäksi muuttunut maailma tekevät pelistä antoisan kokemuksen. Surumielisen epätoivoinen tunnelma nostaa tunteet pintaan, mutta kevennyksiäkin on onneksi helpottamassa matkaa viimeiseen taistoon. Mass Effect 3 lunastaa suurimman osan lupauksistaan, ja mikä parasta – koko sarjan voi viimeinkin pelata läpi katkeamattomana kokonaisuutena.

Galleria: 

Kommentit

Samaa mieltä arvostelun kanssa: 6/5 kamaa, paitsi viimeiset viisi minuuttia. :)

Hieno trilogia mutta lopetus jätti kyllä niin paskan maun suuhun että jää suunniteltu uusi pelikerta paragon/fem-Shepardilla väliin. Yöks.

Taidan kuulua pieneen marginaaliryhmään, kun minusta lopetuksessa ei ollut mitään vikaa. Tavallaan ymmärrän kyllä niitä pelaajia, jotka lopusta tuohtuivat, mutta tavallaan taas en. Itse tykkäsin kyllä ja uusi pelikerta alkaa heti kunhan aikaa riittää.

Se mikä eniten kiinnitti huomiota, oli tehtävien monotonisuus. Mentiin eri planeetoille ja suoritettiin aivan samankaltaisia tehtäviä joka kerta. Ympäristötkään eivät kovin paljon vaihdelleet. Tämä kävi tympimään jossain vaiheessa. Jos vertaa pelin ykkösosaan, siinä vaihtelua oli selvästi enemmän. Itse asiassa kakkososakin oli tässä suhteessa parempi, vaikkei yhtä hyvä kuin ykkönen.
Kakkososaan verrattuna pidin hyvänä puolena sitä, että itse asiassa tutkin vain yhden planeetan raaka-aineiden vuoksi, muille en edes päässyt, koska peli ei ehdottanut mitään siihen suuntaavaa.
Huvittavaa oli tämä pelilevyjen vaihtelu. Tuntui siltä, että tehtävät on ripoteltu miten sattuu ja saat koko ajan vaihtaa levyä. Se oli rasittavaa.
Peliä vaivaa myös bugit. Meinasin jo lopettaa koko pelin, kun Shepard ei kiivennytkään eräitä tikkaita ylös vaan meni koko ajan läpi niistä. Parin tunnin tauon jälkeen tämä sitten jostain syystä onnistui ja pääsin jatkamaan peliä.
Sitten edettiinkin kohti pelin loppua, joka lienee pisin, mitä koskaan olen kokenut. Se oli uuvuttavaa, mutta tuli hoidettua. Loppuratkaisuun olen tyytyväinen, sillä se ei olisi voinut olla parempi. Se oli hyvä loppu tälle trilogialle. Tämä peli saa minulta arvosanan 8/10.

Tuo bugihomma on myös ollut hieman hämmentävää siinä mielessä, että ainoa bugi mihin itse törmäsin, oli tuo päiden kääntyminen eri suuntiin demojen aikana. Muuten ei tullut minkäänlaisia ongelmia vastaan koko pelissä.

Suurelta osin sivutehtävät olivat kyllä itseään toistavia ja yksi valituksen aihe itsellä (minkä unohdin mainita arvostelussa) oli se miten tehtävät tuotiin esille journalissa. Olisin toivonut enemmän sellaista käytäntöä kuin aiemmissa osissa, eli kun tehtävä etenee, niin siitä olisi tullut selvä merkintä journaliin. Nyt ei oikein tiennyt, että oliko suorittanut tehtävän vai ei. Tuosta oli tarkoitus valittaa arvostelussa, mutta unohtui-

Itse taas en voi ymmärtää miten kukaan Mass Effect sarjan fani voi pitää lopetuksesta, koska se sotii täysin pelisarjan pääperiaatetta vastaan eli valintojen vaikutukset. Lopetus on täsmälleen sama täysin riippumatta siitä mitä olet trilogian aikana tehnyt. Voit valita kolmesta erinvärisestä räjähdyksestä. WTF bioware? Lisäksi olisi ollut mukavaa saada edes jonkinlainen epilogue. Mitä minun miehistölle tapahtui lopetuksen jälkeen? Jaa-a, spekulointi on paljon hauskempaa! Harmi, että muuten niin loistava peli romahtaa täydellisesti viimeisen kymmenen minuutin aikana.

Tuo Journal-juttu on totta. Itsekin menin sekaisin siinä, mitä sivutehtäviä on tehty ja mitä tekemättä. Kyseessä on selkeä puute. Syntyi vaikutelma huolimattomuudesta tai kiireestä.

Samaa mieltä arvostelun kanssa. Itseäni lopetus ei vaivannut. Tuli enemmän mieleen Total Recallin lopetus, jättäen todella paljon spekulaation varaan. Mutta ymmärrän ihmisiä joita se vaivaa.

Samaa mieltä Tuuren kanssa. En ymmärrä, miten kukaan voi pitää lopetusta onnistuneena tai edes tyydyttävänä. Se sotii kaikkia niitä Biowaren antamia lupauksia ja yhtä pelisarjan kantavimmista voimista vastaan. Omilla valinnoilla ja teoilla, kaikilla niillä kolmen pelin aikana tehdyillä asioilla, ei ole yhtään mitään merkitystä pelin lopetukseen. Suuret päätökset, joita mietin useita minuutteja, jätetään täysin huomiotta. Millään ei ole ollut mitään väliä, eteen lyödään tylysti vain "valitse A, B tai C". Lisäksi loppuvideo on tehdystä valinnasta huolimatta käytännössä sama joka kerta.

Tämä on se syy, miksi pidän lopetusta todella laiskana, mauttomana ja jopa loukkaavana.

Ehkä sodassa Reapereita vastaan ei vain ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Vaikka teet omassakin elämässä mitä tahansa valintoja, niin silti kuolet jonakin päivänä - se vain on väistämätöntä.

Oli miten oli, mielestäni olisi ollut kohtuullista, jos niillä paljon hypetetyillä päätöksillä olisi ollut edes jotain vaikutusta. Kun loppu on kaikesta huolimatta sama, eikä mukana ole edes minkäänlaista epilogia, joka näyttäisi mitä seurauksia pelaajan teoilla on pelimaailmaan ollut, laskee uudelleenpeluuarvo ainakin minun kohdallani melko radikaalisti.

Mielestäni lopun tulisi määrittyä myös muiden matkan varrella tehtyjen valintojen mukaan, kuin sen aivan viimeisen. Ja vielä tosiaan se, että loppuvideot ovat häpeilettömän samanlaisia riippumatta siitä, minkä valinnan lopussa teet.

Tämä teksti kuvaa aika hyvin omia fiiliksiäni: http://www.gamefront.com/mass-effect-3-ending-hatred-5-reasons-the-fans-...

"The game ends at this point, and aside from the Normandy crash-landing, and the weird old man talking about “The Shepard” — and don’t forget the crass DLC pitch — the player never once gets to see how any of the choices they made affected the galaxy, or how the lives of people they touched continue, or don’t, after the war.

In short, players are provided with nothing remotely close to the unique, personal experience they were promised."

Mielestäni faneilla on täysi oikeus olla vihaisia.

Itsekin antaisin täyden 5/5, mutta loppu jätti kyllä sen verran pahan maun suuhun... Objektiivisesti tarkasteltuna peli on sel verran kovaa tavaraa, ettei viisi minuuttia sitä voi pilata. Myös moninpeli yllätti iloisesti.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi