Helsingissä Kauppatori tunnetaan paitsi myyntikojuistaan ja aggressiivista lokeistaan myös railakkaista kansanjuhlistaan. Perinne juontaa juurensa tietenkin vuoteen 1995, jolloin Suomi toi vihdoin kotiin jääkiekon maailmanmestaruuden. Seuraaviin kisoihin lähdettiin motolla “tavataan torilla” mutta huonolla menestyksellä.

Onneksi torilla kokoontuminen ei ole pelkästään jääkiekkomenestyksen varassa, sillä seuraavaa MM-kultaa saatiin odottaa vuoteen 2011 saakka. Kukapa unohtaisi toukokuuta 2006 ja Lordin voiton lietsomaa Euroviisu-huumaa? Eikä torille suuntaaminen vaadi edes voittoa. Pari kuukautta ennen Lordin saavutusta Suomi sai kouraan jääkiekon olympiahopeaa muuten niin voitokkaan turnauksen päätteeksi. Teppo Nummisen hymy hyytyi kyyneliksi ja ennalta suunnitellut kultajuhlat muuttuivat hopeahipoiksi.

Oikeat bileet olivat tuolloin Ruotsissa. Tukholmassa on nimittäin Medborgarplatsen, suomalaisittain Kansalaistori. Juuri siellä Mats Sundin ja kumppanit lauloivat ja kansa tanssi. Iloinen ruotsalainen on suomalaiselle turhan tuttu, puistattava näky. Millä oikeudella länsinaapuri kahmii kultaa kaikessa huonekalubisneksestä alusasuihin asti?

Mutta hei, ehkä on kuitenkin yksi laji, jossa Suomi pistää Ruotsille luun kurkkuun: pelit. Tämä tuli selväksi, kun Pohjoismaiden parhaita palkittiin toukokuussa Nordic Game -gaalassa. Kummalle torille kokoonnutaan juhlimaan pelivuotta 2016?

kalenteri16_luukku6_era1

Megabudjetin projektien sarjassa naapurit heittävät kentälle DICE:n Battlefield 1:n ja Mirror’s Edge: Catalystin sekä Massive Entertainmentin The Divisionin kaltaisia nimiä, unohtamatta tietenkään palikkafanttia huoneessa eli Mojangin Minecraftia. Lisää syvyyttä kokooonpanoon antavat matalan profiilin puurtajat, kuten esimerkiksi Paradox Interactiven Stellaris ja Europa Universalis.

Varsinaisessa AAA-sarjassa suomalaisia edustaa yksinäinen Quantum Break, vaikka Housemarquen erinomainen Alienation ja RedLynxin juustoinen Trials of Blood Dragon antavat hyvin tulitukea laidoilta. Remedyn kunnianhimoinen televisiosarjan ja videopelin hybridi yrittää uutta kolmen Battlefieldin edestä, mutta ruotsalaisfirmojen ylivoimalle ei mahda yksinkertaisesti mitään.

kalenteri16_luukku6_era2

Mobiilipelien puolella tilanne kääntyy päälaelleen. Nokian puhelimet olivat tunnetusti kiloparseceja Ericssonin vastaavia edellä jo muinaisina aikoina, mikä näkyy nykyajan kosketusnäyttöpeleissä. Activision-Blizzard imaisi imperiumiinsa Candy Crushilla kassaansa kartuttavan Kingin vaatimattomaan 6 miljardin dollarin hintaan. Ruotsalaisfirman pelit jäävät kuitenkin alakynteen esimerkiksi Applen App Storen liikevaihtolistalla.

Usein sanotaan, että suomalaiset eivät osaa myydä itseään saati tuotteitaan, toisin kuin ruotsalaiset. Supercellin kohdalla tämä ei tietenkään pidä paikkaansa: vahvistamattomien lukujen mukaan firma satsaa Kingin tapaan miljoonan markkinointiin päivässä. Angry Birds -elokuva olisi tuskin sekään kahminut satoja miljoonia ilman Rovion aggressiivista brändäystä.

kalenteri16_luukku6_era3

Jos pelien tuottamisen ympärille on rakentunut iso bisnes, niin rahoiksi voi lyödä myös tekemällä prosessista vähemmän kivuliaan. Siksipä kehitystyökaluihin erikoistuneella Unitylla on toimistot sekä Tukholmassa että Helsingissä. Suomalaisilla on tällä saralla silti ässä hihassa: vaikka Ruotsalaisen DICE:n Frostbite-pelimoottorin lonkerot ulottuvat Electronic Artsilla jo FIFA-sarjaan saakka, suomalaisen Umbran tuotetta käytetään yhä useammassa kovan budjetin projektissa. Helsinkiläisfirman asiakkaat puskivat tänä vuonna markkinoille esimerkiksi suloisen sulavasti soljuvan Doomin ja miljardiluokan kassavirtoihin yltävän Call of Duty: Infinite Warfaren.

Puhtaiden pelisovellusten ohella Umbra paiskii hommia virtuaalitodellisuuden kimpussa, mutta niin tekee myös Starbreeze. Ruotsalaisyrityksen Project StarVR -kakkulaprojekti tavoittelee viihdemarkkinoita kimpassa IMAX:n ja Acerin kanssa. Odotukset ovat kovat ainakin sijoittajilla, sillä yhtiön osakkeiden arvo lähes tuplaantui keväällä yhteistyöuutisten siivittämänä.

kalenteri16_luukku6_jatkoaika

Martin Sahlin sulatti pelijournalistien sydämet viime vuoden E3-messuilla, kun hän esitteli Unravel-tasoloikan ja tämän päähenkilön, pehmoisan lankanukke Yarnyn. Sympaattinen kaveri sai yleisön melkein unohtamaan, että nyt katsottiin sieluttoman megakorporaation markkinointituputusta. Helmikuussa ladattavaksi ilmestynyt teos hurmasi pelaajat ruotsalaisella idyllillä ja viattomalla tarinalla, vaikka pelilliset ansiot eivät sydämettömiin kriitikoihin välttämättä vedonneet.

Amistech Gamesin My Summer Car taasen ilmentää suomalaista sielunmaisemaa. Oman auton kokoamista saunomisella ja kaljan kittaamisella ryydittävä teos tuo mieleen Pelit-lehden Shenmue-parodian vuosien takaa. Kaikki on hankalaa ja turhanpäiväiseltä tuntuvaa, koska elämä on hankalaa ja turhanpäiväistä. Lähtökohdista riippuen peliä kuvaillaan joko elämyssimulaattoriksi, autopelien Dark Soulsiksi tai Heikki Helastinen -henkiseksi performanssitaiteeksi.

Olisi silti väärin sanoa, että My Summer Car ilmentäisi aitoa suomalaisuutta, sillä liekö sellaista asiaa olemassakaan. Ja jos sovelletaan samaa ajattelulinjaa vielä pidemmälle, eihän tällaisessa väkisin väännetyssä vastakkainasettelussa ole mitään järkeä. Viime vuoden parhaaksi Pohjoismaiseksi peliksi valitun Cities: Skylinesin nimittäin kehitti tamperelainen Colossal Order ja julkaisi tukholmalainen Paradox Interactive. Eiköhän vihelletä peli poikki, lakata tuomitsemasta ja päästetä porukka pelaamaan pelejä tekijämaahan katsomatta.