Mietteitä lisenssipeleistä

Tämä kirjoitus on sen kirjoittajan henkilökohtainen mielipide, eikä se välttämättä edusta CubeFIN-sivuston virallista kantaa.

Pelihistoriassa ollaan nähty monen monta lisenssipeliä. Pelaajat mm. pääsivät lentelemään Star Wars -elokuvien X-Wingeillä jo ennen kuin allekirjoittanut oli edes syntynyt. Eri elokuviin, sarjakuviin ja tv-sarjoihin perustuvien pelien laatu ei tosin ole juurikaan vakuuttanut vuosien varrella, mutta toki muiden tapaan tälläkin saralla on mukana poikkeuksia vahvistamassa sääntöä. Silti huonojakin lisenssipelejä odotellaan siinä toivossa, että ne olisivat laadultaan esikuviensa luokkaa. Vannoutuneimmat fanit saattavat kaikesta huolimatta hankkia ala-arvoisiakin tekeleitä, kunhan kannessa loistaa tuttu nimi. Miksi?

Itse odottelen muutamia lisenssipelejä, enkä osaa sanoa siihen tarkkaa syytä, mutta yritetään. Minulle tutut nimet, kuten vaikkapa Taru sormusten herrasta, oli elokuvana sen verran mukava kokemus, että toivoisin sen ”magian” tarttuneen myös peliversioon. On hauska päästä itse ohjaamaan hahmojen kohtaloita ja olla itse mukana menossa. Aivan kuten muissakin peleissä. Ainoa ero on, että hahmot ja teema on entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu. Se, kuinka hyvin ne ovat siirtyneet pelattavaan muotoon jää aina nähtäväksi. Mikäli peli ei saa arvosteluissa hyviä arviota, täytyy asia todeta itse ennen kuin sen uskoo. Tämän olen havainnut olevan monella ihmisellä usein huononkin lisenssipelin ostosyy.

"I have a bad feeling about this..."

Varsinkin nykyään melkein jokaisesta vähänkään suuremman luokan elokuvasta nähdään ensi-illan tai VHS/DVD -julkaisun aikoihin peliversio, eikä se tietenkään ole sattumaa. Peli on saatava markkinoille vielä kun nimike on ajankohtainen, jotta se menisi kaupaksi. Usein mieleen tuleekin kuva pelikehittäjistä, joille tämänkaltaisen pelin laatu on vain sivuseikka. Näin asian laita voi useimmissa tapauksissa ollakin, mutta joillekin kehittäjille voi lisenssipeli olla se ainoa vaihtoehto johon tarrautua pärjätäkseen.

Toisin kuin pari kolme konsolisukupolvea taaksepäin, ei nykypäivänä uuden nimikkeen luominen tyhjästä ole enää niin helppoa tai halpaa. Jos se kuitenkin onnistuu, ei mikään vielä takaa menestystä. Useat hyvätkin pelit ovat jääneet vailla ansaitsemaansa huomiota vaikka kriitikot olisivat kuinka ylistäneet. Nintendolla on vuosia ollut Mario ja Zelda, joiden uusien osien kehitys on aina tapahtunut huolella ja melko joustavalla aikataululla. Tämän takia laatu on hyvää ja sarjoilla on ollut täten suuri kannattajajoukko alkuajoista lähtien, mikä näkyy vielä tänäkin päivänä. Uusilla pelitaloilla ei välttämättä ole samanlaisia resursseja asian suhteen, joten lisenssipelit ovat heille tärkeä oljenkorsi. Useilla lisensseillä on jo takanaan vankka suosio, joten pelillä on jo valmiina kohdeyleisö. Kireiden aikataulujen takia seurauksena on kuitenkin yleensä puolivillaisia tekeleitä, jotka lopulta jäävätkin vain fanien iloksi. Sekin on peliyhtiön kannalta aina parempi kuin tuntematon nimike, jota kukaan ei osta.

Mikäli pelejä ei tarvitsisi saada markkinoille niin kovalla kiireellä elokuvan tai muun lisenssituotteen kanssa samaan aikaan, saatettaisiin kehitysprosessissa onnistua hiukan paremmin ja ainakin joitain pelin vikoja saataisiin hiottua pois. Loistavana esimerkkinä on kenties paras lisenssipeli ikinä, Nintendo 64:n GoldenEye 007, joka ilmestyi roimasti elokuvan julkaisun jälkeen. Tietenkin tämä pätee kaikkiin peleihin, mutta varsinkin lisenssipelien menestyksen kannalta on tärkeää saada ne oikeaan aikaan ulos.

Vodkamartineja, nahkaruoska, hobitteja ja valomiekka

Menestys riippuu aina myös lisenssistäkin. Mikäli jokin yhtiö onnistuu nappaamaan käsiinsä ikivihreän nimikkeen, joka on ns. ”aina” ajankohtainen, tilanne voi olla ihan toinenkin. George Lucasin omistama LucasArts on vuosia pukannut ulos Star Wars- ja Indiana Jones -pelejä, joiden avulla on varmasti saatu rahaa yhtiön muihinkin peliprojekteihin, joista monet ovat jopa klassikkoja. Viime vuosina yhtiön nimikkeet ovat kuitenkin olleet melkeinpä kokonaan pelkkää Star Wars -painotteista tavaraa, kiitos uusien Star Wars -elokuvien. On mukana toki mainioitakin pelejä kuten vanhaan trilogiaan perustuva Star Wars: Roque Squadron II - Rogue Leader, joka vielä saatiin kokoon yllättävän lyhyellä varoitusajalla GameCuben julkaisupeliksi ja tästä onkin nostettava hattua pelin kehittäjälle, Factor 5:lle.

Star Wars -pelit ovat siinä mielessä hauskoja, että niissä juoni ei pohjaudu juuri elokuvien tapahtumiin, vaan tapahtumat ovat suuremmaksi osaksi elokuvien ulkopuolisia tapahtumia. Hyvänä esimerkkinä ovat kaikki kolme tulossa olevaa Star Wars-peliä The Clone Wars, Bounty Hunter ja Jedi Knight II, joista jokainen on täysin oma tarinansa. Tätä ilmiötä nähdään myös paljon muissakin lisenssipeleissä, etenkin sarjakuviin ja TV-sarjoihin perustuvat tuotokset. Harvemmin ainakaan meikäläiselle on tullut vastaan peliä, jossa juonikoukerot olisi otettu suoraan lehden sivuilta tai sarjan jaksosta.

Elokuvasaralla tuota ilmiötä ei näekään kovin usein, mikä onkin sinänsä ymmärrettävää: suurinta osaa elokuvia kannattelee enemmänkin juonen idea kuin tarinan hahmot. Vai miten olisi, kuulostaisiko sinusta esimerkiksi kovin houkuttelevalta pelata Tom Cruisen tähdittämän Minority Report -elokuvan peliversiota, joka sijoittuisi elokuvan jälkeiseen aikaan? Eipä tietenkään. Hahmoihin pohjautuvat elokuvat ovatkin juttu erikseen, jonka ovat osoittaneet mm. Indiana Jones ja nyttemmin myös vodkamartineja kittaileva brittiagentti James Bond. Tuorein Bond-elokuva Kuolema saa odottaa ensi-iltoineen kolkuttaakin kohtapuolin jo ovelle, mutta 007 seikkaileekin pelipuolella täysin eri tunnelmissa NightFire -pelin turvin. Näin ne ajat muuttuvat.

Uusia sarjakuvaelokuvia rymistelee valkokankaalle Ryhmä-X:n ja Hämähäkkimiehen viitoittamaa tietä. Pizzaa ahmivat Turtlesitkin ovat nostamassa päätään haudastaan. Indiana Jones on tekemässä myös paluuta elokuvien maailmaan. Odotetut uudet elokuvatrilogiat saadaan piakkoin päätökseen. Kun miettii näitä seikkoja ja valmiiksi tulossa olevia lisenssipelejä, nousee monien näiden ja muiden nimikkeiden ystävien suupielille välttämättäkin hymy. Luvassa on paljon pelejä, joita odottaa. Tulossa on Tarua sormusten herrasta, Tähtien sotaa, nollanollaseiskaa ja jopa Rockyakin on luvassa. Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, että internetissä olevien monien ennakkokatsausten ja arvosteluiden mukaan lisenssipelien laatu olisi pikkuhiljaa nostamassa rimaa ylöspäin. Mikäs siinä, en minä ainakaan pistä pahakseni. Piakkoin saamme nähdä onko asian laita todellakin näin, vai saammeko me fanit taas kokea suuria pettymyksiä.

Kirjaudu kommentoidaksesi