GameWorld 2002: Legend of Zelda



Maailmassa on olemassa vain muutama pelisarja, jotka yltävät Legend of Zeldan tasolle niin nimikkeenä kuin pelillisenä taidonnäytteenä. Vuonna 1986 Nintendo Entertainment Systemille julkaistu The Legend of Zelda oli uskomaton hitti. Roolipeliä, seikkailua ja toimintaa pieninä ripauksina yhdistäneessä uudessa nimikkeessä nuori sankari Link etsi legendaarista Triforcea uudessa maailmassa, jota kutsuttiin nimellä Hyrule. Matkan varrella ratkaistiin yksinkertaisia puzzleja, taisteltiin mitä mielikuvituksellisimpia hirviöitä vastaan ja pelastettiin siinä ohessa vaatimattomasti koko maailma. Ensimmäisen pelin menestyksen innoittamana Nintendo toi markkinoille seuraavana vuonna jatko-osan, joka kulki mielikuvituksellisesti nimellä Zelda II: Adventures of Link. Edellisen osan ylhäältä viistosta kuvattu kamerakulma hylättiin kakkososassa täydellisesti. Sensijaan tekijät pyrkivät yhdistelemään roolipelit ja tasohyppelyn tarjoamalla sivuttain rullaavan, osittain Marioa muistuttavan seikkailun. Toisin kuin ykkösosa, Zelda II sai niin pelaajilta kuin kriitikoiltakin varsin negatiivisen vastaanoton. Edessä oli paluu suunnittelupöydälle. Muutaman vuoden tauon jälkeen Nintendo osoitti, ettei ensimmäisen sarjan osan loisto ollut mikään vahinko. 1991 Super Nintendo Entertainment Systemille julkaistu Legend of Zelda: A Link to the Past oli paluu takaisin ykkösversion loistaviin tunnelmiin. Viistosta kuvattu seikkailu on monien mielestä vielä tänäkin päivänä se kaikkien aikojen paras peli ja myös allekirjoittanut noteeraa tämän mestariteoksen todella korkealle. Game Boy sai myös osansa, kun Zelda: Link's Awakening julkaistiin pienelle taskukoneelle vuonna 1993. Kyseessä oli jälleen loistava seikkailu, joka sai ansaitusti Deluxe-käännöksen Game Boy Colorille vuonna 1998.

Kotikonsoleilla Link seikkaili seuraavan kerran 1998, kun lukuisten myöhästelyjen jälkeen Legend of Zelda: Ocarina of Time ilmestyi viimeinkin kauppojen hyllyille. Formaattina toimi tällä kertaa Nintendo 64 ja OoT esitteli Linkin ensimmäistä kertaa täysin kolmiulotteisessa maailmassa. Kuusi miljoonaa myytyä kopiota viidessä kuukaudessa puhuu omaa kieltään ja fantastisten myyntilukujen takana on myös yhtä hyvä peli. Jatkoa seurasi uuden vuosituhannen puolella vuonna 2000, kun synkähkö Zelda: Majora's Mask julkaistiin, alustana jälleen N64. 2001 päivänvalon näkivät taas Capcomin ja Nintendon yhteistyössä kehittämät Game Boy Color -helmet Oracle of Seasons ja Oracle on Ages.


Kaikki Zeldat kakkososaa lukuunottamatta ovat olleet huimia menestyksiä, joten Nintendolla ja sarjan isällä Shigeru Miyamotolla onkin ollut melkoiset paineet suuren yleisön vaatiessa uudelta kotikonsoli-Zeldalta käsittämätöntä laatua. Rukouksiin vastattiin Spaceworld-messuilla vuonna 2000 Nintendon esiteltyä uutta Zeldaa sen tuoreelle GameCube-superkonsolille. Esitelty videopätkä oli sanalla sanoen mahtavan näköistä tavaraa, joskin se tuntui olevan vain pelkkä teknologiademo. Varsinaista pelikuvaa ei näytetty lainkaan. Varsinainen pommi putosi kuitenkin vuonna 2001, kun Nintendo esitteli samaisilla messuilla kokonaan uuden ilmeen saaneen Zeldan. Pelistä olikin yhtäkkiä tullut interaktiivinen sarjakuva. Suurta vastustusta herätti uusi cellshading-grafiikkateknologiaa käyttävä pelimoottori, joka teki Linkistä kertaheitolla piirroshahmon ja Hyrulesta värikkään sarjakuvamaailman. Pölyn laskeuduttua suuri yleisö pääsi viimeinkin testailemaan uutta Zeldaa omin käsin Los Angelesissa järjestetyillä E3-messuilla vuoden 2002 toukokuussa. Sama versio oli näytillä myös 29.11.-1.12.2002 pidetyillä Gameworld 2002 -messuilla, jotka järjestettiin jo kolmannen kerran Helsingissä Kaapelitehtaalla. Peli on sen jälkeen luonnollisesti kehittynyt valtavasti ja näytillä ollut versio olikin vielä suhteellisen varhaisessa kehitysvaiheessa. Pelattavana oli kaikkiaan viisi eri tasoa ja kahdessa eri kioskissa pyörinyttä uutta Zeldaa sai kokeilla 20 minuuttia kerrallaan, ennen kuin kone resetoitui ja vuoro oli luovutettava seuraavalle jonossa. Seuraavaksi hieman jokaisesta mukana olleesta kentästä:


Island of Beginning: Tämä on ensimmäinen taso. Kyseessä on kylä, jossa Link oppii kontrollit ja tarinalinjaa selvennetään. Alussa sankarimme esitellään ja hänen käsketään mennä etsimään siskoaan. Alkudialogin jälkeen läheisessä kylässä pystyy riehumaan vapaasti. Pelialue koostuu kasvillisuuden täyttämästä ympäristöstä, pienistä majoista ja laajahkosta ranta-alueesta. Veteen voi myös mennä uimaan tai sukeltemaan, mutta siellä voi olla ainakin tässä versiossa vain rajoitetun ajan. Kenttä on suhteellisen yksinkertainen ja siskonsa löydettyään Link joutuu harrastamaan tutkimista, kevyttä tasohyppelyä ja pieniä vihollisia vastaan taisteluakin. Aloittelijat mieltyvät varmasti tähän kenttään.

Vast Ocean: Vaikka nimi kuulosti kieltämättä varsin lupaavalta, tämä kenttä olikin oikeasti kolmen minuutin mittainen minipeli, jossa opeteltiin kontrolloimaan Linkin purjelaivaa. Tavoitteena on kerätä ympäriinsä levittäytyneitä rahoja. Jotkin rahat ovat tynnyreiden päällä, joten niiden yli täytyy hypätä oikealla ajoituksella. Piirrosmainen vesi tuo oman lisänsä tähän yksinkertaiseen, mutta hauskaan pikkupeliin. Lopullisessa versiossa purjehtiminen on tietojen mukaan suuressa osassa.


Island of Magical Beast: Pelattavana olleista kentistä tämä oli se kaikkein vaikein. Peli aloitetaan piraattilaivasta, josta Link laukaistaan tynnyrissä saarelle huvittavan välianimaation saattelemana. Sankarimme on nyt hiiviskeltävä sisään merirosvojen linnoitukseen vahteja ja valonheittimiä vältellen. Jos pelaaja jää vangiksi, hänet heitetään tyrmään, josta on kuitenkin suhteellisen helppoa paeta kerta toisensa jälkeen. Tutkittava alue on laaja ja aikarajan takia suurin osa jäi vielä hämärän peittoon. Taso kuitenkin lupaa hyvää lopullista versiota ajatellen.

Dragon Mountain: Tämä on lyhennetty versio pelin ensimmäisestä luolastosta ja se sisälsi lähinnä jatkuvaa taistelua. Mukana on yksinkertaisia puzzleja, todella laajoja sisäalueita ja tietenkin vaikuttavaa grafiikkaa. Loppuun asti pääseminen oli suhteeellisen vaikeaa edellämainitun aikarajoituksen takia, mutta luolastojen ohella kentässä pääsi seikkailemaan myös Dragon-vuoren rinteillä. Lupaavaa.

Battle with the Boss: Viimeinen viidestä pelattavana olleesta kentästä oli kerrassaan upealta näyttänyt pomotaistelu. Pelaaja kohtaa suurehkossa luolassa valtavan lohikäärmettä etäisesti muistuttavan hirviön, joka yrittää kärventää Linkiä jatkuvasti syöksemällä suustaan tulta. Vaikka pelattavana olikin hyvin aikainen versio, niin jos tämä oli ensimmäinen loppuvastus, voi vain kuvitella miten upeaa tavaraa loppupuoliskolta voi odottaa.


Pelattuani jokaista tasoa vähintään muutaman kerran voin rehellisesti sanoa, että Zeldasta tulee jotain erikoista. Vieressä pyörinyt Metroid Prime ei kiinnostanut lähellekään niin paljon kuin tämä Nintendon toinen uutuus ja huolimatta kiistellystä visuaalisesta toteutuksestaan Link ei ole menettänyt tippaakaan vuosikymmenien aikana keräämästään charmista. Visuaalisesti peli oli näyttävä ja jokainen taso näytti kuin henkiin herätetyltä sarjakuvalta. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin viimeinen pomotaistelu, joka oli kerrassaan upeaa tavaraa. Näin ollen tekijät ovat onnistuneet rohkeissa visioissaan.


Ohjaus toimii mainiosti. Kaikki Cuben nappulat ovat käytössä ja kokonaisuus toimi ainakin demossa täydellisesti. Vanhat tuttavuudet miekka, soihtu, bumerangi, pommit ja muut Linkin peruslisätavarat ovat kaikki paikallaan. Pienenä lisäbonuksena mukana on nyt myös kaukoputki, jonka avulla pystyy zoomailemaan kaukaisuuteen ja ihailemaan näyttävää visuaalista toteutusta. Äänimaailmasta ei taustamelun takia voinut sanoa vielä yhtään mitään, mutta kokonaisuus jätti kuitenkin enemmän kuin positiivisen kuvan. Tämähetkisten tietojen mukaan uuden Zeldan virallinen lisänimi on The Wind Waker ja Euroopan osalta julkaisu tapahtuu joskus vuoden 2003 toisen neljänneksen aikana. Lyhyen pelisession jälkeen voin todeta suoraan, että odotus tulee olemaan tuskallisen pitkä.

Kirjaudu kommentoidaksesi