Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Metal Gear Solid 4 lyttää pelaajan naamaan niin paljon sisältöä, että välillä pääasia, taktinen vakoilutoiminta on unohtua. Seikkailun täytteenä näyttelevät vuoroin toinen toistaan pidemmät välielokuvat, oudot mainoskatkot, tuttu geenihömppä, monet kymmenet yksityiskohtaiset aseet, pomovastusten taustat ja pakkohan nämä on nähdä, kuulla ja kokea alusta loppuun.

Sarjan päätösosaa on odotettu enemmän kuin no, mitään pelirintamalla, ja viimeisenä MGS-pelinä se täyttää tehtävänsä enemmän kuin hyvin. Välillä on kuitenkin kyseenalaistettava, mikä on pelaamisen kannalta mielekästä ja mikä on juonen kannalta uskottavaa, sillä melkoisiin sfääreihin Kojima-sanin on annettu karata. Mutta tämä on MGS, johon kaikki hulluudet ja epäuskottavuudet kuuluvat lähtemättömästi.

Taktiseen vakoilutoimintaan tarjotaan uusia monipuolisia kikkoja, jotka osin mahdollistavat toiminnallisemman suuntauksen hiiviskelyn sijaan. Eteneminen tuntuu jopa hieman putkimaiselta, mutta laajat kartat monine reitteineen tarjoavat vaihtelua. Virkistävää on myös eri ympäristöjen määrä, sillä Snakella seikkaillaan poikkeuksellisesti ympäri maailmaa usealla mantereella.

MGS-konkareille peli on melkoinen nostalgiatrippi kaikkine viittauksineen menneisiin ja takautumineen. Vanhoja hahmoja kierrätetään ja herätetään kuolleista selvitettäessä erittäin monivivahteiseksi venynyttä juonijatkumoa. Sarjaan tutustumattomille harvoille kyseessä on tavanomaista näyttävämpi hiiviskelytoiminta, mutta yhtä lailla meille kaikille loistava peli.

Verkkomoninpelistä ei kehtaa edes puhua.

Kirjaudu kommentoidaksesi