RAGE

Maineeltaan legendaarisiin mittasuhteisiin paisuneen pelitalon uusinta tuotosta saatiin odottaa puoli vuosikymmentä. Valitettavasti pitkää odotusta ei kuitenkaan onnistuta täysin palkitsemaan, sillä teknisestä toteutuksestaan huolimatta Rage ei onnistu luomaan tarpeeksi uutta sisältöä maailmanlopun jälkeiseen aikaan. Pelaaminen on kuitenkin vauhdikasta, veristä ja hauskaa, joten kehitysaika ei ole mennyt täysin hukkaan.

Karua ja autiota maailmanlopun jälkeistä aikaa on päästy viime vuosina päästy tutkimaan useissa peleissä, joten Ragen maailman täytyisi massasta erottuakseen tempaista jotain radikaalia hihastaan. Tätä se ei kuitenkaan tee. Pelimaailmaa asuttavat karikatyyrimäisesti liioitellut hahmot, jotka ovat usein groteskien ulkonäköjensä alla pelkkää ilmaa. Hahmoihin ei tästä syystä saa minkäänlaista otetta, eikä pelimaailma ole asetelmaltaan muutenkaan mielenkiintoinen. Poliisivaltion etuja ajavan Authority -järjestön ja kapinallisten välisestä valtataistelusta kertova tarina ei onnistu kaappaamaan mukaansa, sillä samanlaisia kertomuksia on nähty ja kuultu jo miljoona kertaa aiemmin.

Se pieni ero, joka erottaa Ragen massasta piileekin nimenomaan pelattavuudessa. Toiminta pyörii uskomattoman sulavasti konsolilla ja pelin vaatii hetken totuttelua, jotta sen vauhdikkaasta paukuttelusta saa hitaampiin räiskintöihin tottuneena kiinni. Ruudunpäivitys pyörii oikein sulavasti ja peli on tekniseltä toteutukseltaan kelpo laatua. Ainoa suurempi miinus tulee tekstuurien latautumisen hitaudesta, mutta tähän ei useinkaan ehdi kiinnittää huomiota, kun kimppuun käy kattoja ja seiniä pitkin vipeltäviä vihollisia. Refleksit ovat parhaissa toimintakohtauksissa todella kovilla ja adrenaliinia virtaa suonissa litroittain.

Pelin asearsenaali tekee vaikutuksen erilaisuudellaan, vaikka se koostuukin pääosin tutuista torrakoista kattaen muun muassa pistoolit, haulikot ja rynnäkkökiväärit. Ero muihin räiskintäpeleihin tulee siitä, että jokaiseen aseeseen pystyy lataamaan parhaimmillaan neljänlaisia panoksia. Näistä jokaisella on yleensä omat etunsa ja haittansa. Esimerkiksi haulikkoon voi ladata tavallisia, räjähtäviä tai EMP -hauleja, jotka tekevät siitä kuolettavan normaaleja, haarniskoituja tai mekaanisia vihollisia kohtaan.

Moninpelipuolella ei voi kuin ihmetellä pelintekijöiden käsittämätöntä ratkaisua. Id on nimittäin tehnyt rohkean ratkaisun ja jättänyt kokonaan pois perinteiset räiskintäpeleistä tutut moninpelimuodot. Sen sijaan tarjolla on romurallia aseistetuilla autoilla. Kyllähän rällääminenkin on hauskaa, mutta vaihtaisin sen milloin tahansa sulavasti pyörivään tavalliseen toisten pelaajien paukutteluun. Kun rallissa on tarjolla vain muutama erilainen kenttä ja pari erilaista pelimuotoa, en uskalla povata sille kovinkaan pitkää ikää. Todennäköisesti pelimuoto hautautuu viimeistään siinä vaiheessa kun uusin Twisted Metal julkaistaan. Sen sijaan mukavampi tuttavuus netin puolella ovat perinteistä räiskintää tarjoavat ja yhteistyössä muiden pelaajien kanssa pelattavat Wasteland Legends -tehtävät. Valitettavasti näitäkään ei löydy kovin montaa erilaista, joten moninpelin selkeä painotus on ollut romurallin puolella.

Rage tarjoaa kertakäyttöistä hupia kaikille räiskintäpeleistä pitäville. Sen suurimmiksi vahvuuksiksi nousevat vihollisten tekoäly, aseistuksen erilaisuus sekä yksinpelin pituus. Vastoin nykyajan normeja Ragen läpipelaamiseen kuluu noin 12-15 tuntia, mikä on nykyisin todella pitkä aika tämän pelityypin tuotokselle. Kertakäyttöisen luonteensa vuoksi peli kannattaa kuitenkin kaapata mukaansa alelaarista. Parhaassa tapauksessa sen voi lainata viikonlopuksi kaverilta, jolloin pari päivää saa kulumaan oikein rattoisasti.

Kirjaudu kommentoidaksesi