Game Boy Advancen ajopelit olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melko surullisia tapauksia. Koneen rauta ei yksinkertaisesti taipunut kunnon 3D-grafiikkaan, minkä vuoksi useimmat autopelit olivat rumia ja kankeita. DS sentään kykenee huomattavasti paremmin 3D:hen, mikä laajentaa merkittävästi koneelle sopivaa genrevalikoimaa. Need For Speed Underground 2 osoittaa, että DS sopii myös ajopeleille.
NFSU on Need For Speed -kaahailun katu-uskottava sivusarja. Maantietakaa-ajot ovat vaihtuneet laittomiin katukisoihin satunnaisten siviiliautoilijoiden seassa neonvalaistuissa kaupunkiöissä, ja autot ovat yliviriteltyjä nitrovoimaisia kuolonloukkuja á la Hurjapäät. DS:n versiossa kaahailemaan päästään kuudella radalla 18 eri auton voimin.
Voittaa nopeudessa minkä häviää ulkonäössä
Vaikka peli ei olekaan graafisesti sykähdyttävän hieno, se säväyttää kuitenkin nopeudellaan ja sulavuudellaan. Hienoja automalleja lukuun ottamatta melko keskinkertaisen grafiikan voi helposti antaa anteeksi, kun vauhdintuntua ei tarvitse hakemalla hakea. Horisontissa on kylläkin havaittavissa selkeä piirtoetäisyys, mutta ainakin tietä riittää tarpeeksi pitkälle, etteivät mutkat pompi esiin vallan tyhjästä. Kaahailua seurataan joko puskurikuvakulmasta tai auton takaa. Jälkimmäinen vaihtoehto on tosin hyödytön, sillä kamera heiluu aivan liikaa tarkkaa ohjausta varten.
On mukavaa nähdä, ettei EA ole edes yrittänyt ympätä mukaan epätoivoista kosketusnäyttöräpistelyä, vaan auton käsittely hoituu rehellisesti näppäimillä. Hieman totuttelua vaativa digitaaliohjaus toimii alkukankeuksien jälkeen melko hyvin. Parempi tämäkin kuin kankeasti tehty analogiviritelmä. Ajomalli on hyvin arcademainen, eikä mukana ole edes minkäänlaista vauriomallinnusta. Seinään saa siis ajaa vaikka kahtasataa, ilman että kisa keskeytyy. Hieman parempi tuntuma autoihin tulee manuaalivaihteilla, jotka saa sijoitettua kätevästi vaikka olkanappeihin.
Katujen kingiksi kämmenellä
Kilpailijoista päästään ottamaan mittaa viidenlaisissa moodeissa: mukana on muun muassa perinteistä kuka-eka-maalissa-kisaa, kiihdytyskilpailua sekä tietysti aika-ajoa. Näitä päästään ajamaan myös kavereiden kanssa, mutta vain jos jokaiselta löytyy oma kappale pelistä. Yksinpelin sydän ja suola on Underground-uramoodi, jossa aloitetaan helpoista kisoista tavoitteena yletä katukaahailun kingiksi. Vaikeustaso kasvaa tasaisesti uran edetessä, joten vaikka alku on sopivan helppo pelin opetteluun, tarjoavat myöhemmät kisat tuntuvasti haastetta.
Undergroundissa kilpailu palkitaan pistein, joilla voidaan ostaa uusia autoja sekä parannuksia ja päivityksiä vanhoihin. Onneksi autojen virittelyyn ei vaadita minkäänlaista tietoa osien toiminnasta tai vaikutuksesta, ja homma tuntuu pelaavan hyvin myös "jos sen voi ostaa, siitä on vain hyötyä" -periaatteella. Kisavoitoilla saa myös avattua mahdollisuuksia muokata auton ulkonäköä. Ulkokuoren muokkaus onkin sitten mielipiteet täysin jakava makuasia. Joku saattaa ehkä tykätä hervottomista takaspoilereista tai auton pohjassa hohtavista neonvaloista, mutta meikäläistä ne lähinnä naurattivat. Joka tapauksessa, mikäli alkuperäinen ulkonäkö ei tyydytä, monipuoliset muokkausmahdollisuudet ovat täysin tyylikkyyden ja mauttomuuden rajoissa.
Keskivertokaahailua
Kisaamista komppaa melko yksinkertainen kitararämpytyksestä ja rumpukompeista koostuva ääniraita, joka tahtoo oletusasetuksilla hukkua moottorinjylinän alle. Eipä moista tulisi normaalisti kuunneltua, mutta katurallin rytmitykseen se sopii kohtalaisesti. Kiva yksityiskohta on äänten kaikuminen tunneleissa, ja vähemmän kiva anti-yksityiskohta se, että jokaisen auton moottori kuulostaa jotakuinkin samalta.
Need For Speed Underground 2 näyttää, että parista heikommasta yrittäjästä huolimatta autopelit voivat toimia DS:llä hyvin. Puutteita kuitenkin on. Esimerkiksi äänten ja moninpelin saralla olisi hiomista, ja ratoja voisi todellakin olla enemmän. Kokonaisuus ei yllä kuin hieman keskivertoa korkeammalle, mutta kohtuullinen ohjaus yhdistettynä toimivaan vauhdintuntuun pelastaa paljon. Vaikka NFSU2 onkin hieman hiomaton timantti, ajopeliä DS:lle kaipaaville se on ainakin kokeilun arvoinen.
