Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

X-Men: Next Dimension

Elokuvista tehdyt lisenssipelit ovat paha tahra supersankareiden nuhteettomassa ansioluetteloissa. Siksi Supersankareiden keskusliitto Ryhmä-X on päättänyt viimeinkin tehdä lopun lisenssien väärikäytöstä julkaisemalla ensimmäistä kertaa hyvän X-MEN -pelin. X-Men: Next Dimension yhdistää nerokkaalla tavalla seikkailupeliä sekä mätkintää ja vetoaa takuuvarmasti jokaiseen Marvel-sankareista kiinnostuneeseen.

X-Men: Next Dimension on ammentanut kovasti vaikutteita Tekken-pelisarjasta. Pelin pääpaino on supersankareiden välisissä kaksintaisteluissa, jotka käydään viimeiseen hengenvetoon asti - vain mutantti mutanttia vastaan. Kaikki Tekkeneiden tärkeimmät ominaisuudet on yritetty mahduttaa sisään peliiin, sillä niin sivuaskeleet, vastahyökkäykset kuin myös ns. jugglet, joiden avulla tilapäisesti puolustuskyvytöntä vihollista voi pallotella ilmassa kuin jonglöörin palloa, on tunnollisesti ympätty mukaan.

Trikoo on riskillä ruma

Hahmoja on valittavana todella paljon, mutta valitettavasti tämän hetken kuumimmat nimet - Hulk ja Hämähäkkimies - loistavat poissaolollaan. Tilalla on harvemmin nähtyjä suuruuksia, kuten Juggernaut ja Nightcrawler, sekä muutamia X-Men -elokuvan päätähtiä, tyyliin Wolverine ja Cyclops. Marvel-sarjakuvia tuntemattomille pelin hahmot saattavat vaikuttaa vain trikoisiin pukeutuneilta kummajaisilta, mutta tosi-fanit ovat varmasti tyytyväisiä. Jokainen sankari on mallinnettu peliin liki viimeistä piirtoa myöten ja ne liikehtivät, puhuvat ja taistelevat tarkasti sarjakuvaesikuviensa tavoin. Taistelupeleille ominaiseen tyyliin kärsivällisellä pelaamisella voi saada käyttöönsä vielä ylimääräisiä hahmoja sekä lisävarusteita.

Kentät ovat hulppean kokoisia ja erittäin näyttäviä. Monesti huomio saattaa kesken pelin kiinnittyä taustalla vilahteleviin eläimiin, kallion halkeamasta pulppuavaan vuoripuroon tai johonkin muuhun lukuisista yksityiskohdista. Taistelukentät tuovat mieleen Dead Or Alive -pelisarjan: tutkittavaa riittää yllin kyllin, ja napakalla iskulla vastustajan voi lennättää vaikka oven läpi naapurihuoneeseen ja jatkaa taistelua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hienoimmat liikkeet näytetään vielä upeina Matrix-tyylisinä hidastuksina eri kuvakulmista. Valitettavasti hahmoilla on tapana ajoittain hukkua etualan maisemiin, ja hyvin alkanut taistelu saattaakin päättyä turhauttavaan tappioon, kun kentän edestä köröttelee koko näkökentän peittävä metro.

Pelin musiikit ovat hyvin tunnelmaan sopivia ja äänimaailma tuntuu luontevalta. Ainoastaan hahmojen äänet ovat melko tympeitä ja samoja hokemia joutuu pahimmillaan kuuntelemaan kymmeniä kertoja pelin aikana. Tilannetta kompensoi ääninäyttelijäksi palkattu Patrick Stewart (mm. Star Trek), jonka roolisuoritusta on ilo seurata.

Kromosomit solmussa

X-Men: Next Dimensionin hahmoanimaatiossa on tehty pahoja kompromisseja. Osa hahmoista lentää tai pikemminkin leijuu maan pinnan yläpuolella, jolloin kokonaistilannetta on hirvittävän vaikeaa hahmottaa. Siksi myös iskujen tähtääminen ja ajoittaminen on vaivalloista. Taistelua ei lainkaan helpota pelimoottori, joka ei välttämättä huomaa kaikkia osumia. Toisin sanoen monesti on sellainen tunne, että iskut menevät vastustajan läpi, vaikka vastapuoli ei tekisi elettäkään torjuakseen tai väistelläkseen.

Myös kontrolleissa on hiukan toivomisen varaa: hahmot eivät aina tottele kaikkia käskyjä ja toisinaan pyörivät kentällä kuin pieru kokovartalotrikoon sisällä. Peliohjeissakin esitellään ainoastaan muutama isku, vaikka todellisuudessa comboja ja erikoisliikkeitä voisi tehdä enemmänkin. Helpoiten X-Menin temput ja liikkeet oppii ohjainta rämpyttämällä, josta syystä aloittelijoillakin on melko hyvät mahdollisuudet kellistää kokeneempiakin pelaajia pelkällä tuurilla. Myös Tekkeneistä tuttu liikkeiden iskostuminen selkäytimeen on poissa ja tilalla on päätöntä sähläämistä. Ainakin tarkkuutta vaativiin taistelupeleihin tottuneita moinen ohjaimen kurittaminen saattaa ärsyttää. Suurin osa liikkeistä on torjuntaa lukuunottamatta helppoa tehdä, mikä onkin melkoinen helpotus, sillä ohjainpainikkeita ei voi ohjelmoida uudelleen.

X-Menin varsinaisena innovatiivisena voimana on käytetty hahmojen persoonallisia supervoimia. Hurjat taistelut vahvistavat yliluonnollisia kykyjä ja kerryttävät ruudun ylälaidassa olevaa super-mittaria. Mittarin täyttyessä on mahdollista tehdä toinen toistaan älyttömämpiä hyökkäyksiä ja mittarin ollessa aivan täynnä eivät edes 75 iskun combot ole mahdottomia. Super-mittari tuo peliin lisää mielenkiintoista taktikointia, mikä näkyy etenkin kaksinpeleissä.

Tunti turpaan

X-Men: Next Dimension tarjoaa neljä eri pelimuotoa: story-, survival-, arcade- ja versus -moodit. Pelimuodoista kiinnostavin on eittämättä tarinamuoto (story mode), jossa taisteluita käydään eräänlaisen seikkailukertomuksen puitteissa. Kaksintaisteluiden välissä nähdään hyvin tehtyjä leffapätkiä, jotka kuljettavat sarjakuvamaista juonta eteenpäin. Arcade- ja versus –moodit ovat perinteistä tappelua ilman sen kummempaa juonta ja survivalissa katsotaan miten monta vastustajaa on mahdollista päihittää peräkkäin ilman hengähdystaukoja. Vaikeustasoja on valittavana kolme, mutta valitettavasti tekoäly taistelee helpoimmallakin asetuksella raivostuttavan täydellisesti. Varsinkin story modea pelatessa turhautuminen iskee nopeasti, kun yhtäkkiä pitäisi tiukan aikarajan puitteissa löylyttää vähintään kaksi kertaa omaa hahmoa isompi korsto. Pelaajan on oltava melkoinen supersankari, mikäli aikoo läpäistä story moden normaalilla - saati sitten vaikealla - vaikeustasolla. Mielenkiinto pysyy kuitenkin yllä kunnes seikkailun loppuratkaisu on selvillä ja kaikki leffapätkät nähty.

Pelin kehittäjä Paradox Development näyttää muille mallia miten hyvä lisenssipeli pitäisi tehdä. X-Men: Next Dimension ei häpeä lainkaan kilpailijoidensa rinnalla, vaan tarjoaa jopa tavallista vauhdikkaamman taisteluelämyksen. Pelattavuuden riesana on valitettavasti sen verran virheitä, ettei X-Menistä ole varteenotettavaksi haastajaksi Tekkeneille tai Virtua Fighterille. Satunnaisina annoksina tai ei-niin-vakavissa illanistujaisissa pelattuna Next Dimension on kuitenkin hurjan viihdyttävä ja juuri sopivan rento. Marvel-fanille peli on ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys - vakavamman taistelun ystäviä kehotan kääntymään Virtua Fighterin tai Tekkeneiden puoleen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nordisk Filmille.