Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Sega Superstars Tennis

Vuosi sitten Sega julkaisi menevää arcade-tennistä nimeltään Virtua Tennis 3. Kehitystiimi Sumo Digital jatkaa lajin parissa marssittaen kentälle toisenlaisia supertähtiä, kun Sonic, Aiai ja Ulala kavereineen tarttuvat mailaan. Ilmassa on rahastuksen makua, mutta pystyykö Sega Superstars Tennis sittenkin yllättämään?

Haluatko supertähdeksi?

Sega Superstars Tennis tarjoaa pelaajalle kourallisen eri pelimoodeja. Palloa voi lätkiä Superstar-tilassa, turnausmoodissa, minipeleissä tai yksittäisissä otteluissa, joista kolmea viimeistä voi pelata kaverin kanssa samalla koneella tai Xbox Livessä. Pääsisällön tarjoaa Superstar-tila, jossa vieraillaan tutuissa Sega-teemamaailmoissa, kuten Space Channel 5 ja Curien Mansion. Jokaisella paikalla on tukku minipelejä, jotka selvitettyään pääsee pelaamaan kulmakunnan keulahahmoa vastaan. Minipelit ovat pohjimmiltaan joko nopeus- tai lyöntiharjoitteita, mutta harjoitustapa vaihtelee kiitettävästi. Matkan varrella avataan käyttöön uusia kenttiä, hahmoja ja paljon muuta.

Sega Superstars Tenniksen vetonaula on sen legendaariset pelihahmot. Alussa valitaan kahdeksasta hahmosta, jotka on luokiteltu pelityylin perusteella viiteen kategoriaan: Sonic luottaa nopeuteensa Dr. Eggmanin suosiessa voimalyöntejä. Jokainen supertähti tuntuu pelatessa kiitettävän erilaiselta, ja tasapainotus on kohdallaan. Silti Sega-lisenssistä olisi voinut ottaa enemmän irti: kahdeksan avattavaa tennistähteä kuulostaa hyvältä, mutta uutuudet ovat käytännössä samat hahmomallit vaihdetuilla tekstuureilla. Olisin mieluusti nähnyt enemmän vaihtelua tenniskentällä neljän Sonic-sarjan ikonin sijasta.

Tympeää tennistä

Sumo Digitalin uusimman kontrollit on lainattu suoraan Virtua Tennis 3:sta. Tennistähti liikkuu vasemmasta analogitatista ja sillä myös määritetään lyöntisuunta. Lyönnit suoritetaan A- ja X-näppäimillä, joita pohjassa pitämällä saa enemmän voimaa pallon taakse. Koholyönti onnistuu molempien lyöntinäppäimen yhtäaikaisella painalluksella, mutta se on pienillä kentillä täysin tarpeeton. Kun alakierteisellä ja yläkierteisellä lyönnillä ei ole mitään eroa, pelaaminen taantuu nopeasti pelkän A-näppäimen takomiseksi. Kehitystiimi on todennäköisesti halunnut tehdä pelistään vielä helpommin lähestyttävän, supistaen lyöntivalikoimaa (jo pelkistetystä toim. huom.) Virtua Tenniksestä.

Sega Superstars Tenniksen pelillinen juju on piinallisen pitkien pallorallien pelastus: Superstar-lyönnit. Mittarin ollessa täynnä oikea liipasin aktivoi supermoodin, jolloin jokainen lyönti saa pallon kieppumaan villisti tehden palauttamisen mahdottomaksi – ihmispelaajalle.  Ikävä kyllä, tekoälyn ohjaamat pelaajat vesittävät idean täydellisesti sijoittumalla aina oikeaan paikkaan. Erikoislyönnit voi kytkeä pois päävalikosta, mutta tällöin tenniksenpeluu menettää viimeisetkin kiinnostavuuden rippeensä.

Tennispeli saa harvoin kiitosta sen ulkoasusta, mutta Sega Superstar Tenniksen kohdalla on kehu paikallaan. Teemamaailmat ovat värikkäitä ja sopivan erilaisia toisistaan. Kenttien sivustoja kansoittavat vuoroin lauma epäkuolleita, ufo-miehiä, poliiseja ja niin edelleen teemasta riippuen. Pelattavuus ei kärsi taustahälinästä huolimatta, sillä pallon koko ja sen väritys pitävät pelaajan kentän tapahtumien tasalla. Äänimaailma herättää kaksijakoisia tunteita. Yhden-kahden sanan iskulauseet toistuvat jatkuvasti, ja ne ovat lakonisuudessaan masentavaa kuultavaa; juuri voitettua turnausta juhlistetaan lattealla kommentilla "We won". Pelimusiikki on paikoin tyhjää arcade-jumputusta, mutta pelin edetessä saa kuunneltavakseen lisenssipeleistä tuttuja ääniraitoja.

Verkkopallo

Sega Superstars Tennis on kuin makeasti kuorrutettu kakku, joka on pettymys sisältä. Sega-lisenssikään ei auta, sillä tennis maistuu puulta jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Tämä lienee huomattu kehitysvaiheessa, koska pelin pääpaino tuntuu olevan minipeleissä. Ne kelpaavatkin puolen tunnin suupaloina, mutta ilman yhteenvetävää juonta pelistä muodostuu epämääräinen kokonaisuus mukahauskaa pallonlätkintää. Aloittelevien pelaajien kannattaa valita Virtua Tennis 3 ja säätää vaikeustaso sopivaksi.

Galleria: 

Kommentit

Miksi h*lvetissä pelille on annettu merkintä kauhusta?

@snap:
Johtunee mainitsemistani Curien Mansionin zombeista, jotka kötisevät ja örisevät kyseisen maailman kentillä...

@snap:
Johtunee mainitsemistani Curien Mansionin zombeista, jotka kötisevät ja örisevät kyseisen maailman kentillä...

Aika helposti pelit saa nykyään sitten sen merkinnän;)

Vehu:
Aika helposti pelit saa nykyään sitten sen merkinnän;)

Älä muuta sano...

Vaikkakin vähän jäljessä tullan kommentoimaan, mutta eikös se niin mene että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Alakierteet ja muut hyödyttömiä? Tainnut healtti silmät kiinni ja mitään ajattelematta höpistä. Alakierteet ovat loistava tapa saada piste jos vastustaja on ajautunut takakentälle. Lob on taas hyödyllinen kun vastustaja pakottaa sinut etukentälle ja itse tulee perässä. Teet sen, jolloin joko seuraavalla lyönnilläsi saat melkeinpä varmasti pisteen tai saat pelastettua nahkasi tilanteesta.

Superstar voimista ei kone syö mitään pois. Kyllähän ne osaavat sijoittua aika hyvin, mutta se vaatiikin hieman enemän että minne sijoitat pallon. Joka superstar voimalla saa helposti pisteen, pitää vain osata sijoittaa pallo oikeisiin suuntiin.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi