Tähän mennessä tapahtunut

Kaukaisessa idässä sijaitsevista yhdeksästä mantereesta kaunein on Ouka. Oukan viisi klaania ovat eläneet sulassa sovussa aina kolmesataa vuotta sitten päättyneestä suuresta sodasta lähtien, jolloin hyökkäävien joukkojen kärjessä marssinut suuri peto saatiin vangittua. Vangitsemiseen käytetyt avaimet ovat sittemmin kadonneet oukalaisten muistista; vain muinainen teksti, "Kielletty Runo" antaa vihjeitä siitä, mihin avaimet on kätketty.

Sota on historiaa, jotkut epäilevät historiankirjoitusten olevan enemmänkin mytologiaa. Kuitenkin itäisen Seiryu-klaanin johtajan tultua yllättäen surmatuksi yhdessä koko Seiryun opetuslasten kanssa, alkavat muinaiset hirviöt heräillä. Jäljelle on jäänyt vain yksi opetuslapsi, tyttö nimeltään Sui Lin. Hän lähtee Chikuanin kylään etsimään vuosia aikaisemmin Seiryu-klaanista karkoitettua nuorta soturia, Shinbua.

Shinbu on karkoitettunakin jatkanut taistelutaitojensa hiomista, ja isältään perimällään Ginmei-miekalla hän onkin suojellut matkamiehiä - korvausta vastaan. Nyt näille taidoille on jälleen käyttöä, kun Kirin-klaanin sotilaat hyökkäävät Chikuanin kylän liepeillä Sui Linin kimppuun. Kunniallinen soturi ei voi antaa kolmen miehen karata yhden tytön päälle, varsinkaan kun tyttö on pukeutunut Seiryun-sinisiin. Miekka siis esiin ja heilumaan.

Tervetuloa Paratiisin valtakuntaan

Hyvin tehtyjä seikkailupelejä ei ole millään alustalla liikaa, eikä PSP:llä ole vielä totuttu näkemään juuri muuta kuin PS2-ideoiden uudelleenlämmityksiä. Siksipä onkin iloinen yllätys, että Sony tuo markkinoille mielenkiintoisen, alkuperäisen ja hyvin alustalleen sopivan pelin, Key of Heaven. Sama peli on ehditty jo aikaisemmin julkaista Amerikassa nimellä Kingdom of Paradise, jostain syystä nimi on vaihdettu Atlantia ylittäessä hiukan kompaktimpaan.

Nimi mikä nimi, peli itsessään on oikein miellyttävä tuttavuus, vaikka ensimmäinen kosketus voikin jättää hiukan sekavan olon. Heti kättelyssä Shinbu heitetään taisteluun, jonka voittaa yksinkertaisesti takomalla O-nappia, ja kun viholliset on nujerrettu, alkaa ensimmäinen lukuisista välianimaatioista, joissa puhetta piisaa. Kärsimättömämpien ei kuitenkaan kannata hyppiä näiden puheosuuksien yli, sillä Key of Heavenin tarina on monisyinen ja mielenkiintoinen.

Monisyisyys voi kuitenkin olla rasite. Välillä henkilöiden, paikkojen, miekkojen ja muiden artifaktien nimiä tiputellaan sellaisena tulvana, että tekisi mieli tehdä muistiinpanoja. Seiryut, Genrat, Rakuhokut, Kenbut ja Hikenit muodostavat alkuvaiheissa sen laatuisen sekametelisopan, että aina ei tiedä pitääkö kädessään PSP:tä vai sanakirjaa. Tarinan edetessä termit alkavat kuitenkin painua mieleen, ja pian virke "Mene Jurakunaniin, Suzakuun, ja kerro Xiuk Yu'lle että Kirin on hyökkäämässä Byakkoon" alkaa olla muutakin kuin sarja peräkkäin ladottuja kirjaimia. Ja tässä vaiheessa alkaa peli muutenkin kiehtoa.

Sun Bugei on tosi vahva

Pelin jännittävin osa on taistelu. Vaikka hyökkäysnappeja on vain yksi, voi Shinbu oppia yli 150 erilaista liikettä, ja koostaa näistä hengästyttävän pitkiä liikesarjoja. Kaiken ytimenä ovat Bugei-kääröt, ja näihin liitettävät Kenpu-liuskat.

Alussa Shinbu ei osaa kuin yhden liikkeen, joka suoritetaan painamalla O-nappia. Kaatuneet viholliset jättävät kuitenkin jälkeensä Kenpu-liuskoja, joita voi ruveta käyttämään liikesarjoissa. Noviisina Shinbu ei kuitenkaan voi suorittaa liikkeitä ihan miten tahansa, vaan hänen on noudatettava Bugei-kääröihin kirjoitettuja järjestyksiä. Niinpä Shinbun on toivottava, että kohdalle osuu sellaisia Kenpuja, jotka sopivat hänen hallussaan oleviin Bugeihin.

Jokaisella klaanilla on omat Bugeinsa ja Kenpunsa. Lisäksi klaanit jaetaan kunniallisiin (Seiryu ja Suzaku) sekä häikäilemättömiin (Genbu ja Byakko), joiden yhteistyöstä muodostuu muutama Bugei. Jotta vaihtoehdot eivät loppuisi kesken, on ympäri Oukaa piilotettu viisi "vapaan muodon" kääröä, joihin saa täysin vapaasti valita Kenput kaikista taskusta löytyvistä. Lisäksi nämä freestyle-kääröt kasvavat käytön myötä pituutta, parhaimmillaan siis yhteen kääröön voi koota kymmenen liikkeen mittaisen sarjan, ja oikeaan järjestykseen asetetut Kenput saavat liikkeet voimistumaan sarjaa suoritettaessa.

Viimeisenä Bugeina pelissä on San'Yuan, mystinen taistelutaito, johon kaikki viisi nykyisten klaanien käyttämää taitoa perustuvat. San'Yuan yhdistää eri elementit voimaksi, jolla voi taistella jumalia vastaan...

Onko tässä tosiaan avain taivaaseen?

Pelillisesti ensivaikutelma Key of Heaveniin on hämmentävä: tätäkö tämä on? Lyödään yhdellä napilla ja heitellään loitsuja toisella ja taisteluiden välissä juostaan oikealle ja vasemmalle vierivällä näytöllä. Välillä katsellaan puuduttavan pitkiä välianimaatioita ja raavitaan päätä yritettäessä pysyä mukana juonenkäänteissä.

Tästä huolimatta kannattaa pelata eteenpäin, sillä tarina tempaisee mukaansa, ja varsinkin ensimmäisen freestyle-käärön jälkeen alkaa Shinbun taitojen kehittäminen toden teolla. Kenpujen järjesteleminen mielenkiintoisen näköisiksi sarjoiksi on ihan oma taiteenlajinsa, välillä täytyy kokeilla, että miten suurta tuhoa viimeisin viritelmä saakaan aikaan.

Silti ei paikoin voi välttyä pitkästymiseltä, sillä kaupunkien välillä saa ravata milloin minkäkinlaista triviaalia pikkuaskaretta suorittaessaan, ja kun alkaa oppia, minkälaiset viholliset hyökkäävät missäkin kohtaa Byakko-Suzaku-tiellä, rupeaa tosissaan toivomaan vähän nopeampaa tapaa siirtyä paikasta toiseen. Taistelu tuo kuitenkin paljon kaivattuja kokemuspisteitä, rahaa, tavaroita ja Kenpuja, ja niitä tarvitaankin pelin loppupään tappeluksissa.

Toinen murheenkryyni ovat välianimaatiot, joiden yli pääsee joskus hyppäämään kokonaan, joskus voi ohitella repliikit hakkaamalla rastia ja joskus täytyy katsella koko pätkä, vaikka sen olisi ennen viimeisintä kuolemaa ehtinyt näkemään jo kolme kertaa. Pahiten tämä kävi nyppimään alkuvaiheissa, jossa pikkupahikset ovat piesseet sankarimme henkitoreisiin, ja sitten - tuskastuttavan välianimaation päätteeksi - seuraa kolme pomotappelusta putkeen ilman mahdollisuutta tallentaa välillä. Turhautuminen, sinulla on nimi, ja se nimi on Key of Heaven.

Onneksi tämä alkuvaiheen taisteluputki ei toistu myöhemmin, ja kokemusta runsaasti kerännyt Shinbu pystyy ottamaan damagea sen verran reippaasti, että isompikaan leegio Kirin-sotureita ei saa edes hikeä nousemaan pintaan.

Lopputekstit

Teknisesti Key of Heaven on hyvää työtä. Grafiikka on kaunista ja sopii erinomaisesti tunnelmaan, musiikki ehkä hiukan toistaa itseään, mutta ei käy ärsyttäväksi, eikä edes arvostellussa esikatseluversiossa tuntunut olevan pahemmin bugeja. Oikeastaan ainoa valittamisen aihe on epätasainen ääninäyttely, sillä välillä puhe on niin ylinäyteltyä scheissea, että yököttää. Suurimman osan ajasta hahmot malttavat sentään pitää pahimmat tunteenpurkaukset sisällään, mutta paikoin pulppuaa.

Tämä ei kuitenkaan nouse ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi yritettäessä nauttia pelaamisesta, kuten ei pelaajan liikkeitä sivusta seuraava kamerakaan, joka aina välillä jää väijymään näkymän peittävän siltapalkin taakse. Valtaosa pelaamiseen käytettävästä noin viidestätoista tunnista kuluu kuitenkin taistelun tuoksinassa, ja se on vaikuttavan liikemäärän vuoksi kiinnostavaa loppuun asti.

Pelissä kerättyä Kenpu-varasto voi myös esitellä kaverille WLANin yli harrastettavassa moninpelissä, ja voivatpa kaverit vaihdellakin Kenpujaan. Lisäksi peliin on - ainakin valikkojen perusteella - odotettavissa jotain ladattavaakin sisältöä. Sitä odotellessa voi Key of Heavenin pelailla läpi ilman tuskan parahduksia ainakin kerran. Ehkä toisenkin.

Sanastoa (esiintymisjärjestyksessä):
Ouka - yhdeksästä mantereesta keskimmäinen ja kaunein. Key of Heaven sijoittuu kokonaisuudessaan Oukaan
Seiryu - itäinen maakunta, käyttää Puu-elementtiä Bugeissaan ja Chi-voimissa. Lordi Kobon kuoltua ilman johtajaa
Sui Lin - ainoa henkiinjäänyt Seiryan opetuslapsi. Etsii Shinbua voidakseen nostaa klaanin takaisin jaloilleen.
Chikuan - Shinbun kotikylä itäisessä Seiryussa
Ginmei - Uuden kuun miekka. Shinbun isä jätti tämän pojalleen perinnöksi. Ei ihan tavallinen leipäveitsi
Kirin - Oukan keskimmäinen klaani. Käyttää Maa-elementtiä Bugeissaan ja Chi-voimissa. Johtaja on komentaja Gikyo
Genra - aikaisemmin pohjoisen Genbun klaanin kenraaleja, joka loikkasi Kiriniin. Isosuinen ja ärsyttävä
Rakuhoku - Suzakun maakunnan satama
Kenpu - yhtä liikettä kuvaava liuska, joista kootaan Bugei-käärö
Hiken - taito heittää vihollista miekalla. Erittäin kiva yhdistettäessä Chi-voimiin
Suzaku - eteläinen maakunta, käyttää Tuli-elementtiä Bugeissaan ja Chi-voimissa. Suzaku hyväksyy ainoastaan (hyvännäköisiä) naisia opetuslapsiksi. Johtaja on...
Xiuk Yu - Suzakun klaanin johtaja
Byakko - läntinen maakunta, käyttää Metalli-elementtiä Bugeissaan ja Chi-voimissa
Bugei - sananmukaisesti taistelutaito (eli Martial Arts), Key of Heavenissa liikesarjaa kuvaava käärö, joka koostuu Kenpu-liuskoista
San'Yuan - perimmäinen taistelun taito, josta kaikki muut tyylisuunnat on kopioitu
Chi-voimat - Oukan vastine loitsuille: taito kanavoida eri elementtien voimat energiahyökkäyksiksi