Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Avatar: The Game

Muutaman bziljoonan rahaa edestakaisin liikutellut Avatar oli James Cameronin komea paluu valkokankaalle. Naiivin yksinkertainen juoni verhottiin komeiden maisemien, upeiden erikoisefektien ja näyttävän 3D:n taakse. 13 vuoden synnytysaika kannatti, sillä vaikka elokuva taidemuotona säilyi ennallaan, teknisesti ja taloudellisesti Avatar murskasi edeltäjänsä. Edeltäjien kastiin kuului myös Cameronin edellinen hitti, Titanic. Onneksi Titanicista ei kuitenkaan koskaan tullut peliä. Avatar sen sijaan on toinen tarina, sillä muiden nykymenestysten tavoin siitä on tullut versio osapuilleen kaikille laitteille tiskikoneista alkaen.

Avatarin avatar

Avatar: The Gamen tarina myötäilee löyhästi elokuvaa. Pelihahmona toimii Able Ryder, jonka sopivan sukupuoleton nimi peittää ovelasti pelaajan hahmovalinnan. Alussa tehtävänä on juoksennella pitkin Pandoran viidakoita tehtäviä suoritellen. Pian pelaaja joutuu kuitenkin tekemään päätöksen RDA-joukkojen ja Na'vi-alkuasukkaiden välillä. Vaikka lähes tyhjästä tullut tilanne hämmästyttää, tarkoittaa se käytännössä pelin sisältävän kaksi erillistä kampanjaa. Miellyttävästi valintakohdasta luodaan erillinen automaattitallennus, joten takaisin palaaminen toista vaihtoehtoa varten on helppoa. Ratkaisun jälkeen toiseen ruumiiseen ei enää palata, mikä tuntuu erityisen oudolta RDA-kampanjassa: ensin muistutetaan avatarin maksaneen miljoonia, ja sitten se jätetään kaappiin pölyttymään.

Lähtökohtaisesti Avatar: The Game on kolmannen persoonan räiskintäpeli. Soppaa on kuitenkin maustettu hiukan kevyillä roolipelielementeillä: vihollisia tappamalla ja tehtäviä suorittamalla saa kokemuspisteitä. Tarpeeksi kokemuspisteitä keräämällä hahmo nousee tason ylemmäksi sekä saa käyttöönsä uusia aseita ja taitoja. Juoni etenee tehtävien suorittamisen kautta, vaikka välillä voikin ottaa harteilleen jonkin vapaaehtoisen sivukeikan. Tehtävät itsessään ovat varsin "mene ja kerää/tapa/korjaa" -luonteisia, eivätkä siis edusta mitään uutta auringon alla. Tilannetta ei paranna se, että kampanjat kärsivät samankaltaisuudesta. Lisää maustetta on haettu upottamalla teleporttipisteisiin Riskin sukuinen aluevaltauspeli, jota useimmat eivät varmasti edes huomioi.

Yksinpelin lisäksi aikaa ja vihollisia voi tappaa netissä, ja verkkopeli toimiikin hyvin. Pelimuodot tappomatseista lipunryöstöön ja kukkulan kuninkaaseen on nähty jo miljoonaan kertaan muuallakin, eikä peliseuran etsimiseen ole käytössä juuri minkäänlaisia työkaluja.

Aikaa saa kulutettua myös Pandoran ihmemaailmaa käsitteleviä hakusanoja tutkimalla pelin sisäisestä sanakirjasta. Valitettavasti asiat ja niiden käsittely jäävät suppeiksi raapaisuiksi ja ylimalkaisiksi kuvauksiksi, eivätkä ne pääse samanlaiseen perustietojen kertomiseen kuin esimerkiksi Assassin's Creed 2:n erinomaiset artikkelit. Moni elokuvan perusteella Pandorasta innostunut olisi varmasti mielellään lukenut syvempiä kuvauksia vihamielisen taikametsän hienouksista.

Erikoiset tehosteet

Ulkoasultaan peli ei ole erityisen hienostunut, hahmot ovat suurpiirteisiä, keskinkertaisesti animoituja ja yksityiskohtia vaivaa yleinen rosoisuus. Pandoran viidakot kuuluvat elokuvan näyttävimpään antiin, eikä niistä voi valittaa pelissäkään, sillä maisemat ovat komeita. Alueet koostuvat lähinnä viidakkopoluista, joita pitkin edetään putkimaisesti. Turhautumisen erikoispalkinto menee kuitenkin sotilastukikohtien rakennuksille, joiden ovet pähkäilevät avautumistaan sekuntikaupalla.

Äänet ovat kohdillaan ja elokuvasta tutut näyttelijät hoitavat hahmojensa repliikit myös pelissä. Musiikkikin mukailee elokuvasta tuttua tyyliä, vaikka ei olekaan James Hornerin kynästä lähtöisin.

Viidakkokirja: Pandora hyökkää kuitenkin elokuvan tavoin 3D:n voimin, sillä peliin on rakennettu valmis tuki erilaisille 3D-kuvan esitystavoille. Valitettavasti emme voineet testata ominaisuutta, mutta joillekin ominaisuus saattaa olla nyt tai lähitulevaisuudessa käyttökelpoinen. Joka tapauksessa hatunnosto ensimmäisten joukossa olemisesta, vaikka ainakin Metal Gear Acid 2 ennätti jo aikaisemmin.

Avatar: The Gamessa riittää tekemistä muutamaksi illaksi, joskin niitäkin iltoja varten löytyy parempia pelejä. Lopulta viivan alle jää hyvin samanlainen kuva kuin pelin esimerkkinä toimineesta elokuvasta: ei oikeastaan mitään ihmeellistä, paitsi ensiaskeleet 3D-teknologian kanssa. Mikäli kolmiulotteisuutta tukevat näyttölaitteet löytävät koteihin tämän vuoden puolella, Avatar: The Game saattaa kokea uuden nousun alelaarista löytyvänä testipelinä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi