Arvostelun anatomia

Ajattelin tässä jatkaa tuota arvosteluteemaista kirjoitteluani, tällä kertaa aiheena se, miten arvostelu syntyy. Luulisin, että ammattilaisilla on strukturoituneempi menetelmä ja mahdollisesti jonkinlaista tarkistuslistaa, josta voi varmistaa, että kaikki osa-alueet tulee katettua. Itse en usko, että jokaisessa arvostelussa täytyy arvioida grafiikkaa, ääninäyttelyä, tekoälyä, latausaikoja ja lisämateriaaleja. Tuskin kukaan koskaan tekee ostopäätöstä yhden arvostelun perusteella (jos tekee, niin: TYHMÄÄÄ!), joten tavoitteenani on vain nostaa esiin sellaisia aspekteja peleistä, joilla omasta mielestäni on merkitystä.

KonsoliFINissä pelejä ei pakoteta arvostelijoille, vaan arvostelua kaipaavat pelit löytyvät listalta, josta voi käydä pyytämässä itselleen uuden tehtävän. Tämä on hyvä systeemi, koska näin vältytään tilanteelta, jossa arvostelija joutuisi liian vieraille vesille. Itse en esimerkiksi pystyisi arvostelemaan uutta Tekkeniä tai Mortal Kombatia, koska en ole Way of the Exploding Fistin jälkeen moisia mättöpelejä pelannut. Sen sijaan olen jossain määrin innostunut autopeleistä ja FPS:istä, joten niiden hoitelijaksi tulee helposti ilmoittauduttua. Ja muuten: VARAAN UUDEN RATCHET&CLANKIN!

Sitten vain odotellaan postipoikaa, joka muutaman päivän sisään sujauttaa paksuhkon kirjekuoren postilaatikkoon. Tästä alkaa varsinainen työ. Useimmat arvosteluun tulevat pelit ovat niin sanottuja promo- tai arvosteluversioita, joissa ei pelilevyn lisäksi ole muuta materiaalia, kuten ohjekirjasta tai kansia. Pelaamaan lähdetään siis aika nollasta.

Itse aloitan pelaamisen survaisemalla levyn konsoliin ja koskettamatta ohjainta ennen kuin kaikki alkuvideot ja muut ovat pyörineet loppuun. Ensimmäisen tunnin, pari pelailen keskittymättä mihinkään yksittäisiin osa-alueisiin, yrittäen saada ensivaikutelmia. Aika usein ensimmäinen arvaus arvosanasta syntyy tässä vaiheessa, samalla päähän alkaa kehittyä arvostelun avauskappale. Aika usein luon tämän ensitestin jälkeen arvostelun rungon työkaluun.

Perustiedot olisi tietysti mahdollista kerätä ihan julkaisijoiden sivuilta, mutta erittäin käytännöllinen sivusto tähän on ToTheGame, josta saa helposti selvitettyä julkaisupäivän ja varastettua joukon kuvaruutukaappauksia. Tietysti olisi kiva, jos kuvaruutukaappaukset voisi tehdä itse. Jos joku tietää hyvän komponentti-inputilla varustetun HD-videokaapparin, niin lähetä postia tai laita vastausta tähän jatkoksi.

Arvosteluun täytyy saada pelin tarkat tiedot ja luoda lukemaan houkutteleva ingressi

Tämän jälkeen alkaa määrätietoinen pelaaminen. Nyt otan ruutupaperivihkon käden ulottuville ja alan kahlata peliä läpi. Aina havaitessani jotain merkillepantavaa kirjoitan huomion tai mielipiteen muistiin. Raakamuistiinpanot ovat usein aika nopeasti raapaistuja sekavia ajatuksia, joista varmaan kukaan muu ei ymmärtäisi yhtään mitään, mutta niiden avulla itse arvostelun kirjoittamisessa on helppo päästä alkuun.

Suurimmaksi osaksi pelaan edelleen ilman minkäänlaista fokusta, mutta joskus tulee mieleen testata jotain tekoälyyn, fysiikkaan tai ruudunpäivitysnopeuteen liittyviä yksityiskohtia. Esimerkiksi viimeksi eilen erästä FPS:ää hakatessa tyhjentelin lippaallisen kuteja katulamppuun vain nähdäkseni että ei se hajoa.

Kun peli on lopussa (sikäli kuin arvostelussa olevan pelin voi saada loppuun), jätän koneet vähäksi aikaa rauhaan. Arvostelua alan kirjoittaa vasta aikaisintaan seuraavana päivänä, mutta yksittäisiä virkkeitä ja sanamuotoja alkaa muodostua aivomassassa. Pyrin aina saamaan arvostelutekstistä johdonmukaisen "tarinan", jolla on selkeä rakenne. Yritän myös kartoittaa taustoja esimerkiksi listaamalla kehittäjätiimin aikaisempia tuotoksia tai saman lajityypin edustajia. Näin saa luotua kontekstia, johon peliarvion voi liittää.

Nykyään peleistä löytyy aika hyvin tietoa myös Internet Movie Databasesta, sillä peleissä käytetään paljon ammattinäyttelijöitä. Arvostelu kirjoitetaan sitä varten luodulla työkalulla. Joskus olen kirjoitellut muistiinpanot jo valmiiksi editoriin, joskus olen myös kopioinut pelin esittelytekstin ToTheGamesta tai pelin omilta sivuilta työkaluun, sillä esittelyteksteissä olevista ominaisuusluetteloista saa hyviä vinkkejä, mitä pelistä voisi mainita. Joskus nämä tekstit tarjoavat liiankin helppoja maaleja, kun julkaisijan kehujen ja todellisuuden kosketuspinta jää kovin kaidaksi.

Editori muistuttaa kaupallisia tekstieditoreja, joten sillä on helppo tuottaa tekstiä

Arvostelutekstin pitää olla ennen kaikkea sujuvaa luettavaa, koska eihän sellaista arvostelua kannata kirjoittaa, jota kukaan ei lue. Yritän mahduttaa mahdollisimman suuren osan huomioistani arvosteluihin, mutta joskus tekstin alkaessa olla lähes valmis siihen on mahdotonta enää ujuttaa mitään uutta rikkomatta kokonaisuutta. Esimerkiksi Harry Potter and the Order of Phoenixin arvostelun valmistuttua aloin miettiä, miten paljon tällainen lisenssipeli hyötyisi suomenkielisestä lokalisoinnista. Yritin etsiä sopivaa kohtaa, johon olisin tämänkin huomion voinut lisätä, mutta en löytänyt, joten se jäi sitten mainitsematta.

Kaikkia muistiinpanojanikaan en lopullisessa tekstissä hyödynnä, sillä täysin muuhun tekstiin liittymättömät toteamukset tekevät lukemisesta hankalampaa. Arvostelua kirjoittaessa hienosäädän arvosanan lopulliselle tasolleen. Olen jo aikaisemminkin sanonut, että numero tulee aika perstuntumalla, mutta nyt parin viimeisimmän arvostelun aikana olen huomannut, että vain yksi numero "tuntuu oikealta". Heavenly Swordin arvostelua kirjoittaessa sen arvosana oli 9½, mutta vasta kun nostin sen 10-:een, kaikki loksahti kohdalleen. Harry Potterin kanssa taas arvosana oli heti alussa 8-. Koska kyseessä on EA:n ja lisenssipeli, käytin sitä hetken aikaa 7½:ssa, mutta se ei vain toiminut. Olen siis melko varma antamistani arvosanoista.

Kun teksti on valmis, annan sen oikoluettavaksi. Tärkein oikolukija on vaimoni, joka kommentoi pelejä harrastamattoman näkökulmasta tekstin sujuvuutta, lauserakenteita ja johdonmukaisuutta. Lisäksi hän bongaa aina muutaman kirjoitusvirheen, sillä ensimmäinen kirjoituskierros ei omalla kohdallani sisällä huolellista oikolukua.

KonsoliFINissä myös muilla ylläpitäjillä on mahdollisuus korjailla kollegoiden virheitä, mikä kokemusteni perusteella onkin aika välttämätöntä. Oikolukukierros voi kestää arvostelun kiireellisyydestä riippuen päivästä viikkoon tai pidempään. Lopulta raadin kelpuutettua tekstin käyn arvostelun vielä kerran itse läpi. Vielä viimeiselläkin katsastuskerralla löydän jotain pientä paranneltavaa, kuten kömpelöitä virkkeitä tai toimimattoman taivutusmuodon.

Isäni, joka ymmärtää jotain proosan kirjoittamisesta, on sanonut, että tekstin virheet paljastuvat parhaiten, kun sen lukee ääneen. Kannattaa kokeilla. Jos ei omasta tekstistä ääneen luettuna saa tolkkua edes itse, miten sitä kukaan muukaan voisi ymmärtää.

Sitten ei muuta kuin työkalusta laittamaan rastia ruutuun "Julkaise", ja uusi arvostelu on ilmoilla. Sitten vain seuraavaa peliä tilaamaan.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi