Pahaa-aavistamaton pelaaja herää kadulta mätänevien ja kävelevien kuolleiden keskeltä. Lontoo on maailmanlopun meiningin, toisin sanoen zombiepidemian kourissa. Mystinen, kaiuttimesta pelkkänä äänenä kuuluva henkilö nimeltään Prepper tietää epidemian syyt ja opastaa pelaajaa pelottavien ja synkkien reittien läpi mahdolliseen pelastukseen.

Selviytyjät Lontoo

Pelaajan roolina on olla selviytyjä, tai ennemminkin yksi monista. Kun hahmo kuolee, herää tämä uutena miehenä tai naisena turvapaikasta – ja aloittaa matkan alusta. Onneksi silloin tällöin (mutta harvoin) löytyvien tallennettavien oikoteiden kautta voi pikakelata kohtuulähelle edellistä kuolemanloukkua. Prepper antaa selviytyjäkokelaalle erilaisia tehtäviä, jotka läpäistyään kaupungista avautuu uusia maisemia. Kartta tarkentuu puolestaan Prepperin hakkeroidessa CCTV-valvontakameroita selviytyjien seuraamista varten.

Selviytyjällä on repussa mukanaan aluksi vain krikettimaila ja käsiase, joista yllättäen ensiksi mainittu on pääosassa. Krikettimailalla zombi talttuu muutaman iskun jälkeen, ellei sitten vastaan tule esimerkiksi mellakkapoliisina ennen palvellut elävä kuollut. Kypärä kun irtoaa zombilta vasta muutaman iskun jälkeen. Krikettimailakin on tosin oiva kapine vain siihen asti, kunnes kimppuun hyökkää useampi kalma. Huitominen on sen verran hidasta, että kannattaa miettiä vakavasti toista vaihtoehtoa. Kuten karkuun juoksemista.

Zombijoukkojen harhaanjohtamiseksi selviytyjä voi käyttää valoammuksia. Muita käyttökelpoisia aseita ovat vaikkapa kranaatit, miinat ja Molotovin cocktailit. Muille taas löytyy harvemmin järkeviä kohteita, poislukien Wii U:n ohjainta näppärästi hyödyntävä jalkajousi. GamePadilla tähtääminen on erityisen mukavaa, kun zombeja pystyy vaanimaan pitkän matkan takaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole räiskintäpeli, joten asevarusteluun ei ole onneksi panostettu.

Sydämentykytyksiä

Pimeän Lontoon vieläkin pimeämmissä sokkeloissa näkee eteenpäin usein vain ladattavan taskulampun avulla. Kun virta loppuu, joutuu pelaaja odottamaan muutaman sekunnin, kunnes lamppu on taas täynnä. Tämäntyyppiset ratkaisut ovat omiaan nostattamaan kylmän hien otsalle, varsinkin jos lamppu sammuu ilmastointikanavassa ryömiessä.

ZombiU on muutenkin onnistunut lähes täydellisesti kylmäävän tunnelman luomisessa. Vaikka pelaaja oppii olemaan varuillaan, yllättävät muutamat säikäytykset pahanpäiväisesti. Samoin pelkkä varusterepun tutkiminen on pulssia nostattava tapahtuma, kun pelin kello ei pysähdykään. Kosketusnäyttöä katsoessa kun saattaa syrjäsilmällä huomata TV-ruudulta lähestyvän zombin. Wii U:n GamePad on muutenkin valjastettu rooliinsa vallan näppärästi. Ohjaimen näytöllä näkyy paitsi kartta, myös tutkan havaitsemat zombit. GamePadin näytön avulla skannataan lähiympäristöä sekä varustetaan ja täytetään reppua tavaroilla ja aseilla.

Pientä pihtausta ominaisuuksissa

Vaikka ZombiU ei grafiikan tarkkuudeltaan ole sieltä nykyaikaisimmasta päästä, on se tyylillisesti mainiosti toteutettu. Sateisen Lontoon ilmaston lähes haistaa. Tunnelmaa luo myös äänenä kuuluvan, brittimurretta vääntävän Prepperin ohjeiden anto. Audiovisuaalisesti ZombiU ei ehkä tarjoa mitään mullistavaa, mutta hoitaa tonttinsa pelin tyyliin sopivasti.

Verkkomoninpeliä ZombiU ei sisällä. Tilalle tarjotaan paikallista kaksinpeliä kolmessa eri moodissa (lue KonsoliFINin haastattelusta käsikirjoittaja Gabrielle Shragerin tarkempi selvitys moninpelimoodeista), jossa toinen pelaaja (eli pahis nimeltään "King of Zombies") lähettää selviytyjänä toimivan pelikaverin kimppuun eläviä kuolleita. Zombiekunkku luotsaa kuolleita GamePadilla, kun taas selviytyjän ohjaimina toimivat joko Wii U:n Classic Controller tai Wiimote+Nunchuk -yhdistelmä. Jälkimmäisillä ohjaaminen tuntui ensimetreillä hiukan kömpelöltä. Moninpelin pitkäikäisyyttä on vaikea ennustaa, varsinkin kun pelialue on aika suppea. Hauskana bonuksena Me as a Zombie -valikosta voi testata GamePadin kameran avulla, miltä oma naamataulu näyttää pahasti mädäntyneenä. Zombina ilveily on ehkä kertakäyttöistä, mutta varsin hilpeätä hupia.

Selviytymiskauhistelujen aatelia. Mutta.

ZombiU on pelottavimpia nimikkeitä pitkään aikaan. Selviytymiskauhuna se on valiojoukkoa, eikä kenelläkään pitäisi olla valittamista liian helposta vaikeustasosta. Ja jos on, niin Survivor-tilassa pelatessa peli loppuu ensimmäiseen kuolemaan. ZombiU ei anna periksi ja usein turhautumista vastaan saa taistella kunnolla. Koukuttumisen myötä kuitenkin uudelle selviytyjälle tulee annettua mahdollisuus.

Valitettavasti lukuisat bugit haittaavat muuten sulavasti liikkuvaa peliä. Tapetut kalmat saattavat jumittua vaikkapa seinään kiinni ja tavaroiden alle, jolloin ne pitää “töniä” kauemmas, jos aikoo hyötyä niiden mahdollisesti kantamistaan esineistä. Pahimmassa tapauksessa bugien vuoksi pelaaminen tyssää lopullisesti, kuten kävi arvostelusessiossa. Vastaan tuli niin sanottu Nursery Home -bugi (spoilerivaroitus YouTube-linkissä), jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi kirjoitushetkellä jäi pelin aloittaminen aivan alusta. Viidentoista pelitunnin jälkeen tämä ei luonnollisesti arvostelijan mieltä ylentänyt, joten viidestä tähdestä jäi ZombiU:lta nyt yksi saamatta.

Se on kuitenkin niin hyvä peli, että alusta aloittaminen ei alkujärkytyksen jälkeen tunnu ollenkaan huonolta vaihtoehdolta.