FIFA 13

Maailman menestynein urheilupelisarja FIFA on ollut jo vuosia tunnettu siitä, että sen jokavuotinen painos ilmestyy jokaiselle mahdolliselle alustalle. Edes Wii U:n päätyminen kauppojen hyllylle kauan futispelin muiden versioiden julkaisupäivämäärän jälkeen ei estänyt EA:ta marssittamasta tuoreinta osaa myös Nintendon uutuuslaitteelle. Onko myöhäinen julkaisu perusteltavissa laadukkaalla toteutuksella, vai olisiko ollut syytä harjoitella kuviot kuntoon ennen ensi vuoden inkarnaatiota?

Jotain uutta, paljon vanhaa

Rehellisyyden nimissä Wii U:n potkupalloilulla on yhteistä muiden alustojen FIFA 13:en vain nimi sekä kattavat lisenssit. Gunners-fanin sieluun sattuu Robin Van Persien näkeminen Manchester Unitedin paidassa kylvämässä tuhoa ja ahdistusta, mutta tosielämän vaihtokaupat on pakko hyväksyä myös virtuaalikentällä. Kattava joukkuevalikoima ja pelaajalista ovat omiaan viihdyttämään läpi Veikkausliigan talvitauon useissa hienoissa pelimuodoissa, jotka tulivat tutuiksi jo PlayStation 3 -version arvostelua tehdessä. Paitsi että.

Nintendon konsolille ilmestynyt versio on sisällöllisesti kaikkea muuta kuin identtinen kilpailevien alustojen painosten kanssa. Esimerkiksi muilla versioilla kiinnostavimmaksi pelimuodoksi noussut Football Ultimate Team -tila ei ole päässyt osaksi pakettia edes tammikuun siirtoikkunassa. Ratkaisu on hämmentävä ja valitettava, sillä takaraivossa jyskyttävä tieto selvästä puutteesta harmittaa vietävästi. Samoin tehokkaasti pelin saloja valjastanut treenitila sekä todellisten futisliigojen tapahtumien kanssa synkronoitu Match Day on jätetty rannalle. Pelimuodot eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka ovat saaneet penkkikomennuksen: muilla alustoilla nähdyt First Touch Control sekä aggressiivisempaan hyökkäyspeliin panostanut tekoäly jäivät aloituskokoonpanon ulkopuolelle. Wii U -versio on sisällöllisesti kaiken kaikkiaan selvästi välimalli, joka ei nimestään huolimatta oikein tiedä onko se FIFA 13, FIFA 12 vai jotain siltä väliltä.

Verkkopelikin on ottanut melkoista takapakkia. Toimivasti pelaajien eriasteisia taitotasoja hyödyntävä Seasons-tila on ainoa kontakti internetin ihmeelliseen maailmaan. Kymmeneen otteluun rajatun kauden aikana riittävästi pisteitä kerännyt nousee seuraavaan divisioonaan kohtaamaan entistä taitavampia pelaajia, kun taas liigajumbo tiputetaan armotta alemmalle sarjaportaalle. Muiden konsolien versioista tuttu mahdollisuus ostaa itselleen oikealla rahalla lisää armonaikaa on jäänyt suunnittelupöydälle, joten ainoastaan taitavat pelaajat yltävät korkeimmille sarjatasoille.

Pelaajamateriaalin puutetta voisi kuitenkin korvata toimivalla taktiikalla. GamePad ei jää pelkäksi turhakkeeksi, sillä kosketusnäyttöä hyödynnetään teoriassa kiinnostavilla tavoilla. Pelin pyöriessä ruudun välilehtiä käyttämällä voi vaihtaa pelaajia lennosta, asettaa hyökkääjän miespuolustuksen vartiointiin ja niin edelleen. Pelin flow pysyy sulavampana, kun pallon pyörittelyn pysäyttäminen valikkokikkailun ajaksi on poissa. Toisaalta näytöllä näprääminen vaatii sen verran paljon huomiota, että ripeät toimenpiteet jäävät haaveeksi kesken pallorallin. Paperilla erinomaiset ominaisuudet eivät täysin vakuuta mutta tarjoavat kuitenkin kiinnostavan ja riittävän hyvin toimivan vaihtoehdon muiden konsoleiden ratkaisuille. Uudistuksista mielenkiintoisin on potkaiseminen näytön avulla. Oikeaa tattia painamalla aukeaa ruudulle maaliverkko, jonka avulla voi yrittää sijoittaa nahkakuulan haluttuun kulmaan. Systeemin ainoa ongelma on se, että sen käyttäminen kesken kiivaan hyökkäyskuvion on liian vaikeaa. Puolustajia väistellessä turhanpäiväisen tatin painaminen ja millintarkka tähtääminen eivät tahdo luonnistua millään ilveellä. Kosketusnäytön avulla syöttäminen sentään toimii toivotunlaisesti, mutta silti perinteinen painikkeiden hyödyntäminen tuntuu yksinkertaisesti toimivammalta.

Kaukana toivotusta

Graafisesti FIFA 13 on enimmälti osin nätti kokonaisuus, vaikka viheriön rajojen ulkopuolella olevat tekstuurit ovatkin turhan epätarkkoja. Esimerkiksi sivurajan vieressä olevat mainoskyltit ovat aavistukset sotkuisen näköisiä. Pelaaja-animaatiot ovat näyttäviä ja virtuaalijannut muistuttavat riittävästi esikuviaan: Theo Walcottin tunnistaa itsekseen ja ovatpa Bacary Sagnan hölmönnäköiset rastatkin siirtyneet Wii U:n nurmikentille. Soundtrack on sarjalle perinteiseen tapaan turvallista listahittimusiikkia, joka ei ärsytä kuin mitäänsanomattomuudessaan.

Wii U:n FIFA 13 jää selvästi muiden painosten jälkeen. Muutamat GamePadia hyödyntävät niksit eivät onnistu pelastamaan kokonaisuutta, sillä aiemmin muille alustoille julkaistu versio on yksinkertaisesti kattavampi ja parempi paketti. Kaikesta mollaamisesta huolimatta FIFA 13 on sarjalle viimeaikaiseen tapaan varma paketti, joten Nintendon uutuuskonsolin omistajille on tarjolla laadukasta viihdettä pitkäksi aikaa. Jos kuitenkin huushollissa on useampi konsoli, ei Wii U -version ostaminen ole oikein millään tavoin perusteltua: varustekilpailussa puolivillainen sisältö kun tarkoittaa puolivillaista kokonaisuutta. Kunhan kehittäjät lisäävät ensi syksyn painokseen kosketusnäytön ominaisuudet muiden alustojen kanssa sisällöllisesti samalla viivalla olevaan pakettiin, siirtyy sarjan paras osa silmänräpäyksessä Wii U:lla pelaavien riemuksi. Sitä odotellessa jatkan pallon pyörittelyä muilla alustoilla.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi