Dragon Age II

Pelasta edes itsesi

Dragon Age: Origins esitteli pelaavalle maailmalle Thedasin mantereen, jota uhkasivat muinaista pahaa edustava arkkidemoni ja tämän armeija. Monimutkaisten poliittisten kähmintöjen ja ristiriitojen erottamat kansat joutuivat yhdistämään voimansa. Pelaajan ohjaama Harmaa Vartija matkasi halki mantereen, ratkoi valtakiistoja ja teki tiukkoja valintoja ylevien ihanteiden ja käytännön hyötyjen välillä. Lopussa uhka väistyi, maailma pelastui ja kaikki saivat palata kotikoloihinsa vihaamaan toisiaan.

Dragon Age II käyttää Originsista tuttua maailmaa, mutta maantieteellisiä mittasuhteita on rajattu. Koko mantereen sijaan seikkaillaankin vain yhden kaupungin lähimaastossa. Vaakalaudalla ei ole koko maailman kohtalo vaan vain yhden suvun tulevaisuus. Ajallisesti skaala on kasvanut: siinä missä Originsin maailmanpelastusoperaatio sijoittui yhden kiihkeän vuoden ajalle, saa Hawken suvun paluu kunniaan levittäytyä kokonaiselle vuosikymmenelle.

Tarun ja toden rajalinjalla

Dragon Age II on kertomus kertomuksen sisällä. Turhat moraaliset kahleet syrjään heittänyt kääpiö Varric joutuu uskonnollismilitaristisen järjestön vangitsemaksi, ja pelin varsinainen juoni esitetään Varricin kaappaajalleen kertomana kuvauksena Hawken historiasta. Järjestön nimeämä "etsijä" Cassandra Pentaghast on kummallisen kiinnostunut Hawkesta ja tämän perheestä. Syyt tähän selviävät pelin edetessä.

Originsin sota on sodittu, mutta sen jäljet näkyvät yhä. Pakolaiset matkaavat sodan pahiten runtelemasta Fereldenistä kohti pohjoisen vapaita valtioita. Joukossa kulkee myös pelin sankari Hawke äitinsä ja kahden sisaruksensa kanssa. Tavoitteena on päästä äidin suvun kotikaupunkiin Kirkwalliin, mutta kaikki eivät selviä hengissä perille asti.

Kirkwallissa asiat ovat yhtä lailla sekaisin. Vaikka sota ei koskaan yltänyt pohjoiseen asti, on kaupungin portit jouduttu lyömään säppiin Fereldenistä saapuvan pakolaistulvan tieltä. Samaan aikaan haaksirikkoutunut joukko askeettisen qunari-kansan jäseniä hämmentää soppaa. Kaikkein pahimmasta kaupunkia jakavasta juovasta vastaavat aina toistensa kurkuissa kiinni olleet maagit ja näitä valvovat temppeliritarit. Ja kaiken tämän keskellä Kirkwallia varjostaa sarja selittämättömiä naisihmisten katoamisia.

Ystäviä olosuhteiden pakosta

Dragon Age II jatkaa Originsin viitoittamalla tiellä: vaikka sankari onkin pystyvä kaveri, tarvitsee hän rinnalleen osaavia kumppaneita. Näitä kohdataan tarinan edetessä, ja osa suhtautuu Hawkeen epäluuloisemmin, jotkut taas ottavat tämän vastaan ystävällisemmin. Pelaajan päätökset vaikuttavat suhteen kehittymiseen, ja vaikka ystävyys on vahvin side, eivät kitkaisetkaan välit estä puhaltamasta yhteen hiileen. Pahimmillaankin Hawke ja kumppanit tekevät yhteistyötä molemminpuolisen hyödyn nimissä. Parhaimmillaan ystävyys voi syventyä romanttiseksi kumppanuudeksi.

Hawke joutuu tekemisiin myös Kirkwallin vaikutusvaltaisten ja muuten olennaisen hahmojen kanssa. Kaupunkia johtava varakreivi Dumar, temppeliritarien komentaja Meredith ja maagien ensimmäinen loitsija Orsino muodostavat valtaa käyttävän kolmikon. Näiden alta löytyy joukko erilaisia pyrkyreitä, hylkiöitä ja kunnian miehiä, jotka tekevät parhaansa oman tai yhteisen edun eteen. Hawke voi toimillaan luoda ystäviä tai vihollisia, ja päätökset vaikuttavat siihen, miten palikat putoilevat lopullisissa yhteenotoissa.

Biowaren tavaramerkki, perusteellisesti kuvailtuun maailmaan sijoittuva monipolvinen tarina, on Dragon Age II:ssa jopa paremmin paikallaan kuin Originsissa. Koska tapahtumat ovat maantieteellisesti lähellä toisiaan, niiden juonellinen kytkös on helpommin perusteltavissa. Rönsytkin ovat osa kokonaisuutta. Fantasiapeleissä yleensä kohdattavan maailmanpelastusoperaation korvaaminen maanläheisellä suvun kunnian palauttamisella on virkistävää vaihtelua. Lievän pettymyksen aiheuttaneen Mass Effect 2:n jälkeen on hyvä havaita, että Biowarella on yhä kyky esittää tarinoita taidolla.

Kertaus on puutumuksen äiti

Dragon Age II ei kuitenkaan ole vailla puutteita. Peliä on virtaviivaistettu poistamalla roolipelillisiä elementtejä. Taistelua on enemmän ja se on aiempaa sulavampaa. Taisteluun liittymättömät kyvyt on jätetty hahmonkehitystaulukoista pois. Itse asiassa koko hahmonkehitys on yksinkertaistettu siihen pisteeseen, että se on muuttunut merkityksettömäksi.

Soturit, varkaat ja velhot voivat yhä luokastaan riippumatta sijoittaa kehityspisteitä voimaan, ketteryyteen, tahdonlujuuteen ja muihin ominaisuuksiin. Käytännössä kuitenkin jokaisella luokalla on vain kaksi tärkeää ominaisuutta: lyönkö lujaa vai kestänkö vahinkoa, osunko paremmin vai haavoitanko vakavammin, voinko loitsia useammin vai tehokkaammin? Lopulta hahmonkehityksessä järkevintä on keskittyä luokan kannalta tärkeisiin kykyihin. Pelaaja ei valitse vaan seuraa optimointikaavaa.

Vaikka keskustelumekanismi on päivitetty Mass Effect -aikaan, eivät rupattelutuokiot vaikuta tarinaan. Muutamassa kohdassa voi valita enemmän tai vähemmän väkivaltaisen lähestymistavan ongelmaan. Muuten raiteet ovat paikallaan, ja pelaaja voi korkeintaan päättää vauhdista.

Kaikkein pahiten Dragon Age II:ssa häiritsevät toistuvat pohjapiirustukset. Kirkwallissa on ilmeisesti vain yksi rakennusarkkitehti, joka on tehnyt kaksi suunnitelmaa. Julkiset tilat seuraavat yhtä ja yksityisasunnot toista. Myös lähiseudun luolat matkivat toisiaan. Naurettavinta on se, että karttoihin on yritetty saada vaihtelua yksinkertaisesti tukkimalla oviaukot läpipääsemättömiksi. Pelaaja voi pyöriä ympäriinsä ihmetellen, miksi tietty kartan osa on saavuttamattomissa.

Rikollisillakaan ei ole liian monta piilopaikkaa. Jengistä riippumatta välejä käydään selvittelemässä joko yhden ja saman kukkulan rinteillä tai yhdessä ja samassa varastorakennuksessa. Kun pelin taustatarina on muuten jaksettu suunnitella niin rikkaaksi ja johdonmukaiseksi, miksi kenttäsuunnittelussa on menty yli siitä, missä aita on kaatunut?

Trilogian monesko osa?

Dragon Age II ei oikeastaan ole jatkoa Originsille, joka esitteli maailman ja kansat. Dragon Age II aloittaa kokonaan uuden tarinan. Hawke nousee merkityksettömästä pakolaisesta Kirkwallin sankariksi, ja tarinan loppupuolella annetaan ymmärtää hänen seikkailujensa jatkuvan. Muutamaa itsetarkoituksellisen oloista vierailua lukuun ottamatta Originsin ihmiset tai tapahtumat eivät näy tässä osassa. Kakkosen tarinalle nähdään ilmeisesti kuitenkin suorempaa jatkoa.

Dragon Age II on valitettavan kuvaava osoitus siitä, miten roolipeli tekee tilaa toiminnalle. Päätöksillä ei ole vaikutuksia, hahmonkehitys vaikuttaa enää taisteluominaisuuksiin ja tutkimusretkien tarkoituksena on vain löytää uusia vihollisia tapettavaksi. Dragon Age II on viihdyttävä ja aikaa syövä avoimehkon maailman toimintaseikkailu, mutta roolipelinä se on ohut ja yksitotinen. Onneksi tarina on kiinnostava ja tuotantoarvot kohdallaan. Roolipelejä Biowarelta toivovat joutuvat jatkossa muokkaamaan odotuksiaan.

Galleria: 

Kommentit

Kyllähän tätä arvostelua on odotettu :D Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Haha, hieman kesti. Mutta hei, nyt on varmasti pelattu kunnolla, eikös? :D

Juu, tää taitaa olla jonkinlainen mun antiennätys. Hävettävän pitkään meni yhden arvostelun rustaamisessa, mutta toisaalta platinasta puuttuu enää kaksi trophya, joten voin väittää pelanneeni tuon perusteellisesti läpi..

Lainaus:"Dragon Age II ei kuitenkaan ole vailla puutteita. Peliä on virtaviivaistettu poistamalla roolipelillisiä elementtejä. Taistelua on enemmän ja se on aiempaa sulavampaa. Taisteluun liittymättömät kyvyt on jätetty hahmonkehitystaulukoista pois. Itse asiassa koko hahmonkehitys on yksinkertaistettu siihen pisteeseen, että se on muuttunut merkityksettömäksi."
Olen pelaillut molemmat osat vaikemmalla tasolla läpiten. Kakkosessa on biowaren pelien monipuoisin hahmon kehitys konsoli puolella. Ykkösessä hahmot sai lopulta kaikki kyvyt tappiin mass effect tyyliin. Kakkosessa saa ehkä puolet kyvystä. lisäksi kavereilla on uniikit kykypuut. YouTubesta löytyvistä hahmonkehitys oppaista näkee nopeasti kuinka monipuolinen systeemi pelissä on. http://www.youtube.com/results?search_query=dragon age 2 rogue build

Kaikki kyvyt liittyvät kuitenkin taisteluun; esimerkiksi kaupankäynti, suostuttelu, rohdosten keittämiset sun muut loistavat poissaolollaan (jos vertaa esim. Elder Scrollseihin ja uusiin Fallouteihin).

Hahmonkehityksessä valinnoilla ei siis ole vaikutusta muuhun kuin siihen, minkälaisiin hyökkäyksiin panostaa. Yhtä lailla Call of Dutya voisi pitää hahmonkehityksen merkkipaaluna, kun siinä voi valita, ampuuko konepistoolilla vai haulikolla.

Seuraavaksi varmaan arvostelet uusimman Harry Potterin :D

jryi&Taiteilija: Tunnutte puhuvan eri asioista, kun Taiteilija selvästi puhuu pelin "taitopuista" ja skilleistä, kun taas jryi puhuu kykytaulukon tiivistyksestä.

Olen samaa mieltä, että kyllähän tässä suht monipuolinen hahmonkehitys on riippumatta barter-skillien yms. puutteesta, sillä hyvin erilaisia valittavia skillejä on paljon eikä kaikkia saa millään. Ja CoDin unlock-järjestelmää on useinkin verrattu rooolipelielementtimäiseksi, joten se vertaus ei ole kaukaa haettu.

Mutta totta on, että kaikki monipuolisuus liittyy taisteluun, eikä taistelun ulkopuoliseen toimintaan.

Omasta mielestäni tässä on hyvä esimerkki konsolisoitumisesta. Jotta casual pelaajakin voisi ostaa "RPG" pelin niin pitää hieman karsia peliä yksinkertaisemmaksi ja suoraviivaiseksi.
PRKL että alkaa ottamaan päähän kun hyvät pelit väännetään tälläisiksi aivottamaksi napin hakkaukseksi, itse syytän konsoleita.
No niin, nonii no Diablo, joo tuota *köh* hiiren napin hakkausta *köhköh*.

Eli mielestäni ykkösen hahmonkehitys oli kokonaisuudessaan (pois lukien maagit) täysin yhden tekevä, koska kaikki skillit sai pelin kuluessa kerättyä ilman variaatiota.
Taistelu oli mielestäni kakkosessa parempi ainakin vaikeimmalla tasolla. Ykkösessä vihollisten niskaan pystyi heittämään kasan taikoja ennenkuin taistelu oli edes alkanut. Tämä korjattiin kakkosessa vihollisten tyhjästä ilmestymisellä ja aaltomaisella hyökkäävyydellä. Lisäksi Hahmojen skillit on monipuolisempia joten taistelut siinäkin mielessä ei diablo maisempia kuin ygösessä.

"Tämä korjattiin kakkosessa vihollisten tyhjästä ilmestymisellä ja aaltomaisella hyökkäävyydellä."

No on melkoinen korjaus. Koko pelin ärsyttävin yksittäinen asia ja tuhoaa taistelujen taktisuuden.

Jälkikäteen tarkasteltuna en ihan ymmärrä miksi pidin DA 2:sta sitä pelatessa niinkin paljon. Ehkä ärsyttävyydet eivät vaivanneet niin rankasti, kun kiinnosti nähdä miten tarinassa käy.

Vahva ehdokas vuoden pahimman pettymyksen tittelin saajaksi.

Olen ihan slowpokina mutta pakko se on sanoa että, kun et podcastin mukaan ollut pelannut edes originsia ennen DA2:ta niin mitenkä voit väittää esim tarinaa paremmaksi? Ei varmana ollut. Ja jos joku niin väittää niin se on mielipidekysymys.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi