Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi. Paitsi langan päässä kuurouttansa valitteleva kaverisi, joka sai juuri luvan lyödä sinua seuraavan kerran kun kohtaatte. Mitäs lupasit olla kirkumatta kuin pieni tyttö? Dead Space 3 palaa säikyttelemään pelikansaa, vaan tällä kertaa pimeitä nurkkia pääsee koluamaan myös ystävien kera.
Iisakin kolmas laaki
Dead Space 3 jatkaa pari kuukautta edellisosan tapahtumista. Elämänsä ja elämänsä naisen menettänyt Isaac Clarke – ehkä universumin epäonnisin insinööri – kaapataan EarthGovin matkaan, kun nekromorfeja palvovat unitologit hyökkäävät Sprawlin kaupunkiin aikeinaan tappaa seuraavan evoluutiovaiheen pahin este, Clarke. Syntyvän kaaoksen aikana selviää, että kakkososan entinen heila Ellie on päässyt mahdollisesti suuren läpimurron jäljille Tau Volantis -planeetalla, jossa nekromorfien marssi saatiin jollain tapaa pysäytettyä. Toivo uudesta huomisesta saa pienen kipinän.
Mielenkiintoinen alkuasetelma ennättää säilyä ensimmäisen kolmen kappaleen ajan. Sen jälkeen kuviot kääntyvät typerryttävän ja äärimmäisen vaivaannuttavan kolmiodraaman ympärille, jossa Clarke, kapteeni Norton ja Ellie vaihtavat rakkauden- ja vihanosoituksiaan vuoronperään yksityisiä kanavia pitkin. Kuvitella saattaa, miten saippuaooppera toimii kesken nekromorfien lahtauksen. Loppua kohden kerronta saa otteeseensa hieman ryhtiä, vaan eipä viimeisen neljänneksen suuruudenhulluksi kipuavaa huipennustakaan voi järin tempaavaksi sanoa. Sarjan kerronnallinen rakenne kaipaisi jo todellista perustusten purkua, sillä jälleen valtaosa peliajasta menee juoksennellessa milloin minkä tavaran perässä, jotta jälleen yksi rikkinäinen koneisto saataisiin toimimaan.
Kampanjan voi tällä kertaa kahlata kera kaverin. Lisäapu ei suinkaan ole haitaksi pelin vaikeampien kohtien kanssa, ja välillä rakenne tuntuu olevan kasattu nimenomaan kaksinpeliä ajatellen. Yhteistyö tuo tarinaan myös omat lisätehtävänsä ja tarinalliset jipponsa, joista mieleenpainuvimpia ovat vain toiselle näkyvät hallusinaatiot. Yksinpelissä Carverin yllättävät läsnäolot herättävät tosin kummastusta. Pelaajan taistellessa itsensä henkihieverissä läpi nekromorfien ja unitologistien valtavan jyrkänteen pohjalle, tuntuu jokseenkin petokselta nähdä jo seuraavassa välivideossa Carverin taputtelevan Isaacia olalle.
Insinöörityötä
Vanhan koulukunnan insinöörinä Isaac Clarke on purkamisen ja kasaamisen mestari. Purkaminen tunnetaan Dead Space 3:ssa paremmin nimellä amputaatiotaito, jota ilman nekromorfeja viliseville käytäville ei ole asiaa. Ensimmäisestä osasta lähtien viehättänyt brutaali räiskintä ja silpominen ovat edelleen hauskaa ja paniikkia inspiroivaa, mutta uusien vihollisten vähyys ja toimintakohtausten samankaltaisuus käyvät jo todella väsyneiksi. Jopa pomotaistelut tuntuvat alittavan uuden riman.
Ainoana pelillisenä uudistuksena on muokattu ase- ja tavarajärjestelmä. Dead Space 3:ssa pelaaja koluaa kätköjä ja vihollisten sisuskaluja toiveinaan löytää resursseja. Näillä puolestaan rakennetaan uusia aseita, kasataan elintärkeitä voimanpalautusjuomia ja lippaita sekä parannellaan omaa pukua. Aseaihiot koostuvat muutamista valittavista osista, joita vaihtamalla tuliluikkuihinsa saa kaikenlaista kivaa testattavaa. Aiemmista osista tutun lyhyen kantaman moottorisaha Ripperin saa esimerkiksi ampumaan lattialle hetkeksi jäävän terän, jolla vihollisten polvileikkaukset sujuvat kädenkäänteessä. Erilaisia yhdistelmiä on kiitettävästi, ja mikä parasta, niitä joutuu oikeasti käyttämään pärjätäkseen vaikeimmilla tasoilla.
Viimeisen päälle hiottua toistoa
Visuaalisesti Dead Space 3 ei petä odotuksia. Synkkä ja tunnelmallinen ulkoasu on edelleen AAA-luokan priimaa. Ahtaiden käytävien lisäksi Clarke taistelee hyytävän jääplaneetan pinnalla, mikä on ihan piristävä poikkeus ainaisen pimeyden vastapainoksi. Sarjalle ominainen ahdas kamera ja kankea ohjattavuus säilyvät sen sijaan ennallaan. Äänipuolella taso yltää kuvan rinnalle. Loistavat tehosteet ja munakkaat aseet tuovat tilanteisiin tunnetta, mutta samat vanhat säikyttelykeinot vesittävät pelin pelottavuutta.
Dead Space 3 ei uskalla irrottautua kaavoistaan. Sisällöllisesti kolmas tuleminen on täysin identtinen sarjan aiempien osien kanssa, ja juonellisesti kuljetaan melko säälittävissä ratkaisuissa. Yhteistyötila ja uudistettu rakennussysteemi eivät riitä pelastamaan peliä kauhulta nimeltä innovaation puute.
