Astronautti heräilee rikkoutuneen aluksensa vierestä keskellä autiomaata. Horisontissa vilkkuu valoa, joten siihen suuntaan on lähdettävä. Näin yksinkertainen on Kickstarter-projektina alkaneen Lifeless Planetin lähtökohta. Pelaaja vain heitetään valmiiseen maailmaan, joka sitten hiljalleen aukeaa tarinan edetessä. Jostain syystä mieleen tulee Valven Portal.

Lifeless Planet on näennäisestä avoimuudestaan huolimatta lineaarinen peli. Jokainen osio on jaettu selviin palasiin, jotka ratkaisemalla pääsee etenemään. Piirtoetäisyys yltää kauas horisonttiin, ja usein juuri siellä se seuraava kiintopiste onkin. Tämä aiheuttaa runsasta juoksentelua, jonka aikana ei tapahdu yhtään mitään. Tunnelma, pelihahmon yksinpuhelu ja hitaasti avautuva taustatarina ovat kuitenkin niin kiinnostavia, että tällainen ”juoksusimulaattori” alkaa häiritä vasta aivan pelin loppumetreillä.

Stage 2 Studiosin hengentuote on selkeästi ja tiukasti tasoloikka. Välillä kanniskellaan maastossa tärkeitä esineitä, mutta muuten homman nimenä on liikkua paikasta A paikkaan B käytössä olevilla välineillä osoitettua reittiä käyttäen. Mitään pomotaistoja, aikarajoja tai muitakaan pulssinnostattajia ei ole. Lifeless Planet onnistuu yhdistämään samaan pakettiin kaksi ihmisyyden perusviettiä: henkiinjäämisen eli vihamielisessä ympäristössä selviytymisen ja toisaalta uteliaisuuden ympäristönsä tutkimiseen. Aikarajojen puuttuminen mahdollistaa nurkkien nuohoamisen äänitiedostojen toivossa ja toisaalta yleisen fiilistelyn niin pitkälle kuin vain pelaaja itse haluaa. Nauhoitteiden lisäksi tarina aukeaa erinäisten kirjallisten merkintöjen avulla. Herkkä tasapaino mysteerin ja pelaajalle valmiin ratkaisun syöttämisen välillä on onnistunut.

Lifeless Planetin tietynlaisen minimalistisuuden vuoksi teknisiä ongelmia ei juuri ole. Muutamassa kohdassa esineet ilmestyvät tyhjästä eteen ja välillä jokin hyppy vaatii hieman liikaa tarkkuutta suhteessa kontrolleihin. Nämä kuitenkin ovat helposti siedettäviä kauneusvirheitä. Suurempi ongelma ovat pelin pysäyttävät bugit: onnistuin saamaan tilanteen peruuttamattomasti jumiin peräti kolme kertaa. Tilanne korjautui käynnistämällä aloitettu kappale uudestaan, mikä tarkoitti enimmillään kymmenen minuutin pätkän pelaamista uudelleen. Yhden jumituksen olisi vielä voinut antaa anteeksi, mutta kolme kertaa yhden läpipeluun aikana osoittaa, ettei Lifeless Planetissa voi edetä kuin tasan yhdellä tavalla. "Väärin" pelaaminen olisi pitänyt joko estää kokonaan tai sitten antaa mahdollisuus ratkaista pulma useammalla eri tavalla.

Grafiikan puolesta Lifeless Planet on sanalla sanoen maltillinen. Autiot maisemat ovat epätavallisen laajoja, mutta samalla hyvin tyhjiä. Toisaalta eristyneisyyden vaikutelmaa vahvistetaan runsaalla määrällä hiljaisuutta tai tunnelmaan sopivalla musiikilla. Aika usein vain astronautin yksinpuhelu on ainoa äänitehoste koko pelitilanteessa, ellei sitten halua laskea askelten ja suhisevan tuulen ääntä mukaan.

Lifeless Planet on ohi vajaassa kymmenessä tunnissa, eikä sen pariin välttämättä koe tarvetta palata. Toisaalta olen iloinen jokaisesta hetkestä, jotka yksinäisen astronautin saappaissa vietin. Suositellaan nautittavaksi isommista nimikkeistä palauttelevana välikokemuksena.