Syksyn suurin Wii U -peli luottaa vanhaan tuttuun Super Marioon. Tämä ei liene yllätys, mutta yllättävä on se konsepti, johon 30-vuotiaan hahmon uusin peli tarttuu. Tuore Super Mario Maker nimittäin antaa pelaajille täyden työkalupakin omien tasoloikkakenttien tekemiseen sekä jakamiseen.

Mielenkiintoinen idea, mutta onko siitä mihinkään? Vastaus on lyhykäisyydessään seuraava: kyllä ehdottomasti.

Kateruuveja ja sokkelia

Heti pelin käynnistyksestä lähtien käy selväksi, että Super Mario Makerissa on kaksi puolta: rakentaminen ja varsinainen pelaaminen.

Rakentaminen on helppoa kuin mikä, kiitos selkeän editorin ja konsolin kosketusnäytöllä varustetun GamePad-ohjaimen. Peli on malliesimerkki siitä mihin Wii U:sta ohjaimineen parhaimmillaan on, kun siihen vain panostaa. Kenttien pykääminen onkin loogisesti rajoitettu vain tämän ohjaimen käyttöön.

Omia tasoloikkaluomuksiaan voi rakentaa neljän eri pelin tyyliin. Näistä kaksi, Super Mario Bros. sekä Super Mario Bros. 3, ovat tuttuja 8-bittiseltä Nintendolta. Super Nintendolta mukaan on otettu Super Mario World ja viimeisenä kokonaisuuden täydentää uudempien konsolien New Super Mario Bros. Nämä muotit eroavat toisistaan ulkoasunsa sekä hienoisten pelimekaniikkaerojen saroilla. Myös ruutuihin sijoitettavat esineet eroavat toisistaan, mutta vain vähän. Vaikka esimerkiksi Bowser Jr. -pahista ei tavattu sarjan aikaisimmissa osissa, on hahmosta tehty karvalakkiversio sijoitettavaksi 8-bittisiin maisemiin.

Eri pelien sapluunoiden lisäksi valittavana on useampi teema kummituslinnasta perinteisiin nurmikenttiin ja vedenalaisiin maailmoihin. Kaikki rakennuspalikat eivät ole kuitenkaan tarjolla heti alusta. Mitä enemmän ja laajemmin työvälineitään käyttää, sitä nopeammin uudet ominaisuudet aukeavat näkösälle. Ratkaisu voi ärsyttää, mutta se myös ohjaa tutustumaan pelin joka osa-alueeseen yksi kerrallaan.

Salaojittaa pitää myös

Mitäpä olisivat tasoloikkakentät ilman vihollisia ja esineitä? Palikoiden ja seinien lisäksi käytettävissä on nippu muita tuttuja elementtejä, joita voi hyödyntää oman mielensä mukaan. Mielikuvitukselliset keinot ovat myös sallittuja. Vihollisia voi esimerkiksi pinota, sijoittaa erikoisiin ympäristöihin ja suurentaa supersienen avulla. Miltä kuulostaisi kolme jättimäistä Bowseria hönkimään tulta veden alle? Onnistuu. Kymmenen goomban torni ilmalaivan kyytiin. Toki. Nippu kummituksia ilmestymään tykin suusta. Mikä ettei. Vaihtoehtoja löytyy reilusti. Myös erilaisia ääniefektejä voi sijoitella eri puolelle ruutua parhaaksi katsomallaan tavalla.

Muutama selkeä puute editorin valikoimasta silti nousee esille. Mäkiä Mario Makeriin ei voi muotoilla, joten aivan täysiä kopioita aiempien Mario-pelien kentistä ei pysty luomaan. Myöskään Super Mario Worldista tuttuja välipisteitä ei saa käyttöön, joten pitkätkin kentät joutuu kuoleman koittaessa aloittamaan alusta asti.

Kun kasassa on omasta mielestä tasoloikkakenttien Mona Lisa, on se mahdollista jakaa internetin välityksellä muiden pelaajien koluttavaksi. Ainoana ehtona on, että kentät pitää onnistua ensin itse läpäisemään, jotta verkkoon ei ahdeta täysin kelvottomia tekeleitä. Jakaminen on helppoa ja nopeaa puuhaa, joten tässä kohdin otsasuoni ei ala pullottamaan.

Omia taideteoksia voi jakaa ensialkuun kymmenen kappaletta. Kun tekeleet ovat saaneet tarpeeksi tunnustusta muiden pelaajien antamien tähtien muodossa, maksimijakojen määrä kasvaa. Tässä tuntuu tämän arvostelijan kokemuksen perusteella kestävän hyvinkin pitkään.

Päätylista ja jakoavain

Kenttäeditorin lisäksi isossa osassa Super Mario Makeria on myös itse pelaaminen. Muiden tekemiä tasoloikkakenttiä päästään koluamaan joko tarttumalla erilaisiin haastemoodeihin tai sukeltamalla suoraan suosittujen kenttien tai tekijöiden pariin.

Lähinnä perinteistä yksinpelimoodia on 100 Mario Challenge, joka antaa pelaajalle nipun kenttiä läpäistäväksi sadan lisäelämän turvin. Sata voi kuulostaa paljolta ja niin se myös on helpolla sekä normaalilla vaikeustasolla. Mutta kun päästään käsiksi eksperteille suunnattuihin haasteisiin, tuo lukumäärä pienenee helposti. Ei ole lainkaan ennenkuulumatonta, että yksi vaikea tai epäreilu kenttä syö useita kymmeniä Marioita pois laskurista.

Pelaajien kentät sijoitetaan sopivaan vaikeuskategoriaan sen mukaan, kuinka suuri osa pelaajista on nämä itsetehdyt pyrähdykset onnistunut läpäisemään. Mikäli vastaan tulee epämiellyttävä, epäreilu tai suorastaan huono tekele, voi sen vaihtaa toiseen ohjaimen ruutua tökkimällä. Ja ruutua pääseekin kopeloimaan välillä runsaasti, sillä kaikki jaossa olevat tuotokset eivät ole puhdasta vain A-ryhmää. Seassa on myös selkeästi huonompia kenttiä, jotka olisivat kaivanneet lisää hiomista tai palautusta lähettäjälleen. Ajoittain vastaan tulee ruutuja, joiden tarkoitus on kuljettaa Mario automaattisesti ruudun alusta loppuun ilman, että pelaajan tarvitsee koskea ohjaimeen kertaakaan. Nämä teokset ovat toki hienoja, mutta niiden viehätys karisee nopeasti.

Sadan Marion haaste vaatii internet-yhteyden toimiakseen. Ilman sitä päästään testaamaan Nintendon omia kenttiä 10 Mario Challenge -pelimuodossa. Yhteys verkkoon on joka tapauksessa keskeinen osa kokonaisuutta, joten ilman sitä nimikkeestä ei saa irti täyttä kokemusta.

Tasoloikkatuotoksia pääsee tutkailemaan myös yksitellen. Esitteillä on nippu erikseen valokeilaan nostettuja teoksia, reilusti tähdillä palkittuja ruutuja sekä vielä vailla huomiota olevia tekeleitä. Tarjontaa on mahdollista selata lisäksi tekijöiden perusteella. Mikäli vastaan tulee pelaaja, jonka kenttiin tykästyy, on hänet mahdollista lisätä seurattavien henkilöiden listalle.

Lainahaalareissa

Super Mario Maker tukee Nintendon amiibo-figuureja erilaisten ulkoasujen muodossa. Ensimmäisen Super Mario Bros. -pelin kenttiin on mahdollista sijoittaa mysteerisieniä, jotka muuttavat Marion ulkoasun sataan erilaiseen muotoon. Tarjolla on jotakuinkin kaikki hahmot, joista Nintendo on julkaissut amiibo-pystit, sekä vino pino muita. Erilaisia ulkoasuja voi avata joko amiibojen avulla tai pelaamalla 100 Mario Challenge -moodia.

Linkin, Pikachun tai vaikkapa Goomban ulkoasuun hypättäessä pelimekaniikka ei muutu mihinkään. Sen sijaan muutamat ääniefektit ja voittofanfaarit pistetään uusiksi vastaamaan käytössä olevaa vaatepartta. Ja onhan se hienoa läpäistä Mega Man -pelistä ammentava kenttä kyseisen hahmon muodossa.

Harjannostajaiset

Erityismaininta on syytä antaa nimikkeen sähköiselle ohjekirjalle. Se tarjoaa ohjeistusta kenttäeditorin käyttöön sekä teksti- että videomuodossa. Tarjolla on myös ohjeita inspiraation löytämiseen sekä elämään ylipäätään. Mitä tehdä, jos ruusukaalit eivät maistu? Esimerkiksi tähän elämää suurempaan pulmaan löytyy vastaus ohjekirjan syövereistä. Nimikkeen pieniin yksityiskohtiin on selkeästi panostettu ajatus jos toinenkin.

Tasoloikkakenttien luominen on hauskaa puuhaa, vaikka lopputulokset eivät heti Nintendon mestarien tasolle pääsekään. Harjoitus, tai valmiiksi haudottu idea, tekee mestarin tässäkin lajissa. Paikoitellen vielä luomistyötä kiinnostavampaa on käydä läpi kuinka paljon omia tekeleitä on käyty pelaamassa ja tähdittämässä. Tämän takia pelin parissa tekee mieli piipahtaa pikaisesti jopa kiireisen työpäivän päätteeksi.

Super Mario Maker tarjoaa käytännössä loputtomasti pelattavaa. Nimikkeessä kehiteltyjä kenttiä on jaettu muille pelaajille huomattava määrä, jo yli miljoona kappaletta. Tämä tarkoittaa myös, että omille kentille ei välttämättä lankea niin paljoa huomiota, kuin niille soisi lankeavan. Siksipä omia tuotoksia kannattaa mainostaa tavalla tai toisella muille pelaajille. Vaikkapa KonsoliFINin keskustelualueella.