Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Layersoffearcover

Paras taide syntyy tuskasta

Kauhupelit eivät sovi kaikille. Harmi, sillä hyvä tarina saattaa jäädä kokematta, jos peli on liian jännä. PC:lla lämpimän vastaanoton saanut Layers Of Fear saapui Xboxille Game Preview -ohjelman kautta ja on maistunut myös konsolipelaajille.

Hulluutta vai humalaa?

Alkutilanne on todella mielenkiintoinen. Lyhyen intron jälkeen pelaaja starttaa seikkailunsa kartanon eteisestä, ilman sen kummempia esittelyitä. Edes näppäimiä ei kerrota, eikä ruudulla ole minkäänlaisia vinkkejä. Vaikuttaisi myös siltä, että ainoa seuralainen on lattialla vilistävä rotta. Pian hiipii kuitenkin sellainen tunne, että talossa on joku muukin. Nähtävissä olevat merkit viittaavat siihen, että jotain ikävää on tapahtunut. Herää kysymys: mitä?

Layers Of Fearissa ei taistella, vaan eteneminen perustuu puhtaasti tutkimiseen. Keskiössä olevan taiteilijaperheen kohtalo alkaa pikkuhiljaa selvitä nuuskimalla ympäristöä. Pöydille, laatikoihin ja kaapistoihin on ripoteltuna kirjeitä, valokuvia sekä esineitä, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Osa tavaroista on täytettä, mutta jotkut laukaisevat takaumia päähenkilön menneisyydestä. Aluksi kaikki vaikuttaa jotenkin sekavalta, mutta pala palalta tapahtumat alkavat saada muotoaan.

Mielenkiintoa tutkimiseen tuovat pienet pulmat sekä alati muuttuva ympäristö. Kartano elää ja huoneet muuttuvat parhaimmillaan sinä aikana, kun selkänsä kääntää. Mistään ei voi olla varma, joten koko ajan täytyy olla valppaana. Pahinta on odotus, kun musiikki hiljenee ja tietää, että kohta tapahtuu jotain. Kenties takaa kuuluu kolahdus, jolloin osaa odottaa säikäytystä. Aina siellä ei kuitenkaan ole mitään, mikä on toisaalta vielä ikävämpi tilanne. Painostavuus tekee mystisen kartanon tutkimisesta erittäin tunnelmallista, ja säikyttelykohtaukset on rytmitetty hienosti.

Kaunista kauheutta

Layers Of Fear on kaunis, vaikka sahalaidat ja hidasteleva ruudunpäivitys häiritsevätkin hieman. Äänimaailma pääsee parhaiten oikeuksiinsa kuulokkeilla pelatessa, mitä sopiikin suositella. Kaikkiaan audiovisuaalinen kokemus on erittäin eloisa ja aiheeseen sopiva. Erityispisteet tunnelmalliselle musiikille, joka istuu teemaan erinomaisesti.

Harmittavasti tarinan läpäisemiseen kuluu vain 4-6 tuntia ja pieni kaavamaisuus pistää silmään, kun peliin on päässyt sisälle. Päähenkilö ei myöskään voi kuolla, mikä tekee kauhuelementeistä vähemmän pelottavia. Ilahduttavasti tarjotaan kuitenkin useita loppuratkaisuja, jotka määräytyvät pelaajan toimien mukaan. On siis väliä, kääntääkö selkänsä vai jääkö katsomaan, kun jotain ikävää ilmenee. Myös kokonaisuuden hahmottaminen on täysin itsestä kiinni, sillä huolellinen tutkija löytää enemmän vihjeitä saaden näin tarkemman kuvan tapahtumista.

Lyhykäisyydestään ja pienistä heikkouksistaan huolimatta Layers Of Fear on hyvä peli. Kauhuveteraaneille se tuskin tarjoaa mitään uutta, mutta muille sitä voi suositella lämpimästi. Tarina pitää otteessaan sen verran lujasti, että pelaamista ei malta lopettaa, vaikka kuinka pelottaisi. Lisäksi ensimmäisellä pelikerralla jää niin paljon huomaamatta, että kauhujen kartanoon palaa mielellään uudelleen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi