Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Street Fighter V

Hoikistunut mutta hyväkuntoinen legenda

Mätkinnät kansanhuviksi nostanut katutaistelija puhkuu edelleen voimiensa tunnossa, kun Street Fighter V rynnii PlayStation 4:lle ja PC:lle. Pelkkäää järjestysnumeroa sarjan 30-vuotiseen historiaan peilaamalla saattaisi kuvitella pelin päivittyvän kovinkin harvakseltaan. Olettama ei kuitenkaan voisi liihotella kauempana totuudesta: aiempien osien loputtomista evoluutioversioista lienee kovin harva edes Capcomin seinien sisäpuolella enää selvillä.

Ladattavien lisäsisältöpakettien arkipäiväistyttyä myös vanha koira lupaa opetella uusia temppuja. Viidennen osan tulevaisuudensuunnittelmat koostuvat niin ilmaisista kuin maksullisistakin päivityksistä sen sijaan, että pelaajat pakotettaisiin takavuosien tapaan ostamaan koko peli yhä uudelleen. Kauniin ajatuksen kääntöpuolena Street Fighter V:n sisältö jättää starttiviivoilla hieman onton fiiliksen. Onneksi taistelupelien tärkein elementti, eli pelattavuus on edelleen täyttä timanttia.

Ei yksinäisille

Lienee parasta käsitellä ilmeisimmät nurinan aiheet heti alta pois. Ensimmäisellä pelikerralla katse yrittää kohdistua perinteisesti hyvänä lämmittelynä toimineeseen arcade-tilaan, mutta turhaan. Vaikka syylliseksi voisi epäillä sekavuudellaan ja kankeudellaan luotaantyöntäviä valikoita, valkenee karumpi totuus nopeasti. Soolotaistelijoiden selkärankana pidettyä moodia ei ole ujutettu lainkaan mukaan.

Tilannetta pyritään paikkailemaan hahmokohtaisten tarinoiden avulla. Kilpailijoiden leireissä hyväksi havaittu idea saa kiinnostuskäyrän hetkellisesti nousuun, mutta Capcomin toteutus paljastuu kauniisti sanottuna kehnoksi. Kunkin taistelijan kertomukset koostuvat ainoastaan muutamasta erästä, joten homma on taputeltu ennen aikojaan. Vasemmalla kädellä kyhätyt juonet jäävät niin ikään täydellisen tyhjänpäiväisiksi sarjan kaanonista mahdollisesti kiinnostuneille. Varsinainen kerronta aiheuttaa lähinnä myötähäpeää, kun aivosoluja tuhoavan typerä dialogi yhtä hölmöine ääninäyttelijöineen yhdistetään halpaa vaikutelmaa korostaviin pysäytyskuviin.

Eniten sisältöä yksinäisille turpakäräjöitsijöille tarjoaa selviytymistila, joka poikkeaa perinteisestä kaavasta hieman edukseen. Pelaajan täytyy päihittää vaikeustasoon sidottu määrä vastaanasettuvia riitapukareita ilman ainoatakaan tappiota tai automaattisesti uusiutuvaa elinvoimaa. Uutena jippona otteluiden välillä voi hyödyntää ansaitsemiaan pisteitä seuraavan matsin helpotuksiin. Mikäli energiapalkki ei tarvitse akuuttia täydennystä, pääsee ropposiaan tuhlaamaan esimerkiksi tehokkaampiin iskuihin tai suojauksensa paranteluun. Tulostaulujen kärkeen tähtäävät pyrkivät luonnollisesti välttämään ylimääräisiä avuja ja luovimaan tiensä maaliin saakka pistepottia tuhlaamatta.

Viimeisin päivitys esitteli uuden Challenges-moodin, joka paljastuu kuitenkin lähinnä astetta kinkkisemmäksi harjoittelutilaksi. Nopeasti tylsäksi puurtamiseksi muuttuvissa haasteissa pyritään papukaijan tavoin toistamaan ruudulla tekstimuodossa ilmoitettavia liikesarjoja. Toteutus on juuri niin ”hauskaa” kuin miltä kuulostaa.

Ihmisen kaipuu toisen luo

Suurin osa kritiikistä lentää onneksi roskakoriin, kun vastaan asettuu ihmispelaajia. Ytimeltään Street Fighter V tuntuu välittömästi tutulta aiempia osia pelanneille, vaikka pieniä viilauksia mekaniikkaan suoritetaan. Kokonaisuus muodostuu aavistuksen helpommin lähestyttäväksi, ja monimutkaiset yhdistelmät onnistuvat hieman suuremmalla todennäköisyydellä. Tarkkuutta vaatineet Focus-hyökkäykset korvataan uudella V-mittarilla, jonka aktivoimat toiminnot vaihtelevat taistelijan mukaan. Ydinajatuksena on selkeästi antaa myös aloittelijoille mahdollisuus nauttia näyttävämmistä erikoisliikkeistä ilman hampaiden kiristelyä. Eritasoisten iskujen erot välittyvät entistä selkeämmin ruudun läpi, mikä lisää kaivattua fyysisyyden tunnetta. Uudistuksista huolimatta kyseessä on edelleen taistelupeleihin kiihkolla suhtautuvalle yleisölle suunnattu peli, joten keltanokan marssiessa samaan kehään veteraanin kanssa ei lopputulosta tarvitse liiemmin arvailla.

Parhaiten – tai näkökulmasta riippuen karvaimmin – tasoerot ilmenevät verkon yli miteltäessä. Harhakuvat omasta erinomaisuudesta karisevat nopeasti, kun internetin aalloilla vastaan asettuu todellisia alan senseitä. Kyyti on usein hyytävän kylmää, mutta homma onnistuu silti koukuttamaan mukaansa. Seuraavaa matsia lähdetään tappionkin jälkeen etsimään uudella tarmolla, sillä meno on rajuudestaan huolimatta reilua. Parempi voitti -fiilis säilyy senkin vuoksi, että nettikoodi toimii alkuyskähtelyiden jälkeen varsin moitteettomasti. Pätkimisiä tai taistelun vaakakuppia kääntäviä teknisiä outouksia ei esiinny käytännössä enää lainkaan, kunhan hieman hidas seuranhaku onnistuu paikallistamaan kunnollisten yhteyksien päässä majailevan vastaparin. Mielenkiintoisena kuriositeettina PC-pelaajat pyörivät samoissa kinkereissä, mutta toisen alustan voi halutessaan suodattaa poiskin.

Paremmaksi taistelijaksi pystyy harjaantumaan paitsi kantapään kautta myös opiskelemalla maailman huippujen taktiikoita. Näiden uusintoja tutkimalla pääsee käsiksi lukemattomaan määrään menneitä koitoksia, joista voi ammentaa perusniksejä omaan pelaamiseen. Ottelut jaotellaan kasuaaleihin kohtaamisiin sekä veren maku suussa käytäviin rankattuihin vääntöihin. Jälkimmäisissä kilpahenkisimmät pääsevät ottamaan toisistaan tosissaan mittaa, kun tappioista rangaistaan työllä ja tuskalla hankittujen pistepottien menetyksillä. Yleinen valikkojen kankeus kurottaa tahmaisia tassujaan kuitenkin verkkopuolellekin: hahmoja ei valita normaaliin tyyliin ennen ottelua, vaan matsiin sukelletaan etukäteen suosikiksi asetetulla taistelijalla.

Tiukalla focuksella

Street Fighter V jatkaa visuaalisesti edeltäjänsä lanseeramalla linjalla. Värikkään piirrosmainen tyyli toimii kiihkeissä kamppailuissa edelleen junan vessan tavoin mutta ei tee enää samanlaista vaikutusta kuin viime sukupolvella. Areenoiden taustat täyttyvät sarjan perinteiden mukaisesti hassunhauskoista animaatioista, jotka toistavat loputtomasti itseään. Vaikka kyseessä on selkeä nyökkäys katutaistelijan juurille, alkaa niiden osalta toteutus tuntumaan jo vanhahtavalta. Kaiken kaikkiaan jälki on kuitenkin salonkikelpoista, ja ennen kaikkea toiminta pysyy olosuhteista riippumatta äärimmäisen sulavana.

Satunnaisemmalle taistelijalle Street Fighter V aiheuttaa suurella todennäköisyydellä pienoisen pettymyksen tunteen. Hieman alhaisemman lähestymiskynnyksen edut hukataan onttoon sisältöön, joka korvataan lupauksilla paremmasta. Toki kevään mittaan on jo näkynyt merkkejä etteivät päivitykset jää pelkäksi sanahelinäksi, kun pelimuotoja ja ilmaisia hahmoja tiputellaan mukaan. Julkaisun kanssa olisi rehellisyyden nimissä silti voinut odottaa muutaman kuukauden räjähtävämmän ensivaikutelman saavuttamiseksi.

Taistelupeleihin vakavammin suhtautuville kyseessä on kuitenkin eittämättä yksi nykyisen konsolisukupolven kohokohdista. Loistava taistelumekaniikka yhdistettynä toimivaan verkkokoodiin tarkoittavat asiaan vihkiytyneille loputtomasti tiukkoja kohtaamisia, joissa paras taistelija voittakoon.

Kirjaudu kommentoidaksesi