Final Fantasy X - demo testissä

Final Fantasy X -demo on täällä

Koska asumme Euroopassa, täällä pelien jumalten selän takana, saamme odottaa vielä kesään asti ennen kuin Final Fantasy X, konsolimme odotetuin roolipeli, saapuu käsiimme. Koko muu maailma on tällä hetkellä todennäköisesti jo kalunnut pelin puhki ja poikki, meidän eurooppalaisten vielä huokaillessa kaihoisasti pelin perään. Uusimman Final Fantasyn kasvattama hype on ollut todella suuri, eikä se tuottanut pettymystä ainakaan niille lukemattomille kriitikoille ympäri maailmaa, jotka ovat kilpaa kehuneet pelin tarinaa, ulkoasua ja pelattavuutta. Viimein on koittanut se hetki, jolloin myös me eurooppalaiset saamme ensimmäiset maistiaiset tästä kauan odotetusta jatko-osasta, sillä hiljattain Suomessa julkaistun Final Fantasy VI:n PSOne-version mukana on pelattava demo sarjan kymmenennestä osasta. Kyseinen paketti on melko kannattava ostos jo pelkästään vaikuttavan demon takia (Huom! Pätee vain kovan luokan "Final Fanaatikkoihin"), minkä lisäksi se on miltei ainoa laillinen tapa päästä käsiksi FF6:een, tähän kuolemattomaan klassikkoon, johon jokaisen sarjasta kiinnostuneen tulisi mielestäni tutustua. Odottavan aika on pitkä, eikä X:n lyhyt demo ainakaan paranna asiaa, sillä sen verran lupaavaa herkkua on näköjään tiedossa.

Kuten suurin osa lukijoista varmasti tietääkin, Final Fantasy X on jättänyt taakseen esirenderoidut taustat ja korvannut ne täysin polygoneista rakennetuilla kolmiulotteisilla maastoilla. Tähän on mitä todennäköisemmin ollut syynä se, että kolmiulotteisuus mahdollistaa entistä elokuvamaisemman toteutuksen. Uuden lähestymistavan ansiosta kamerakulma kiertää pelaajan ympärillä tarpeen mukaan joko vauhdikkaasti tai rauhallisen rennosti, minkä lisäksi peli tulee nähtävästi pursuamaan pelin omalla engineillä toteutettuja välianimaatioita, jotka kytkeytyvät saumattomasti taisteluun ja seikkailuun.

Tämä pelattava demo osoitti selkeästi, että kolmiulotteisuus paitsi näyttää kauniilta, myös toimii. Demo alkaa sangen vaikuttavalla pelin enginellä toteutetulla animaatiolla, jossa sekalaisen näköinen ryhmä seikkailijoita istuu murheellisina leirinuotion äärellä. Taustalla avautuu surumielisen kaunis maisema, ja jostakin syystä koko sankariporukka on täysin sanaton. Romanttisen pianomusiikin säestämänä yksi sankareista, pelin päähenkilö Tidus, nousee seisomaan ja katsoo kaukaisuudessa levittäytyvää maisemaa. Ruudulle muodostuu häilyvä teksti "Final Fantasy X", minkä aikana herkkämielisimmät pelaajat huokaavat syvään (ja ties vaikka vielä purskahtaisivat kaipauksen sekaisiin kyyneliin). Tämä ja monet muut demon kohtaukset on toteutettu tällä uudella kolmiulotteisella pelirungolla, ja ne näyttävät parhaimmillaan todella vaikuttavilta. Tosin nekään eivät vedä vertoja henkeä salpaaville renderoiduille välianimaatioille, joihin on selvästi panostettu runsain mitoin rahaa, aikaa ja lahjakkuutta. Erityisesti vauhdikkaasti kuvattu välinäytös vesipallo-ottelusta ja sitä seuraavasta luonnonkatastrofista jäi mieleeni yhtenä vaikuttavimmista pätkistä, joihin olen koskaan peleissä törmännyt.

Demo jakautuu kahteen alueeseen, jotka on läpäisty aivan liian nopeasti. Ensimmäisessä alueessa pelin päähenkilö pakenee tuhoutuvasta kaupungista salamyhkäisyyttä huokuvan Auron-soturin opastamana, ja toisessa hän matkaa halki trooppisen viidakon, ottaen matkan aikana yhteen vihollisen jos toisenkin kanssa. Molemmilla alueilla on yhteistä se, että ne ovat täyttä toimintaa alusta loppuun. Suurimman osan ajasta riittää kun pelaaja ottaa mukavan asennon ja katselee pitkiä välianimaatioita ja keskusteluja, ja tämän tästä antaa hahmoille komentoja taistelussa. Ainakin demon perusteella FF10 tuntuisi pikemminkin interaktiiviselta elokuvalta kuin peliltä, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole, sillä animaatiot ovat todella kaunista katseltavaa. Mutta joka tapauksessa uskon ja toivon, että valmiissa versiossa pelaajaa ei opasteta aivan näin kädestä pitäen. Demo tarjoaa pelattavaa vain noin tunniksi, mutta lyhyydestä huolimatta pelin monet ominaisuudet ja uudistukset tulevat kyllin tutuiksi.

Vähän vanhaa ja paljon uutta

Demossa ei pääse selailemaan valikkoruutuja ja ottamaan siten selvää hahmojen kyvyistä, eikä myöskään ihmettelemään paljon kohua aiheuttanutta Sphere Board -systeemiä, joka ilmeisesti tarjoaa melko poikkeuksellisen tavan kehittää hahmoja. Vaikka valikkoihin ei pääsekään käsiksi, demon aikana voi sentään leikkiä monilla hahmojen taidoilla, kuten loitsuilla, erikoisliikkeillä sekä Summoneilla, jotka tällä kertaa kulkevat nimellä Aeon. Enää nämä esiin manattavat hirviöt eivät ole pelkkiä kertakäyttöloitsuja, vaan olennot myös jäävät taistelukentälle, jolloin niitä saa komentaa kuin ryhmänjäseniä ikään. Aeoneilla on kasa omia hyökkäyksiä ja erikoisliikkeitä, minkä lisäksi jokaisella on yksi poikkeuksellisen tehokas ja näyttävä erikoisisku, jota pääsee käyttämään vasta olennon kärsittyä riittävästi vahinkoa. Tämä tyyli kulkee nimellä Overdrive, ja vastaa hyvin pitkälti kolmen edellisen Final Fantasyn Limit Break -systeemiä.

Myös jokaisella hahmolla on luonnollisesti omat Overdrive-taitonsa, ja ne muistuttavat tekniikaltaan lähinnä FF8:n vastaavaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Overdriven onnistunut soveltaminen vaati jos jonkinlaista namiskoilla kikkailua ja oikeiden näppäinkomentojen syöttämistä. Hyvä homma, sillä se toimi kasissa erinomaisesti ja toimii näköjään edelleen.

Näyttää siltä, että ainakin yksi asia on ennallaan: pelissä tuntuu olevan todella paljon taisteluja. Vaikka taistoissa on paljon tuttuja elementtejä, niiden perusrunko on muokattu kokonaan uusiksi. Hyvästi reaaliaikaisuus, nyt mätkitään vuorotellen. Vuoropohjaisuus ei tosin tee mätöstä yhtään hitaampaa, päin vastoin. Iskut, loitsut ja räjähdykset seuraavat toisiaan niin nopeasti, että välillä on suorastaan vaikea pysyä mukana. Taistelukentällä voi olla samaan aikaan vain kolme sankaria, mutta mukavana uudistuksena hahmoja voi vaihtaa kesken taistelun. Tämä hoituu kätevästi ja helposti L1-näppäimellä. Koska hahmon vaihtaminen ei edes kuluta vuoroa, on tämä käytännössä lähes sama, kuin jos kaikki sankarit olisivat esillä yhtä aikaa, sillä kenen tahansa erikoiskykyjä voi hyödyntää koska tahansa. Kuten jokainen Final Fantasy tätä aiemmin, myös tämä uusin osa X on uudistanut hahmonkehitys- ja taistelusysteemejään sen verran rankasti, ettei toiston makua pääse varmasti syntymään.

Kaikkein kouriintuntuvin uudistus kolmiulotteisen ympäristön lisäksi on ääninäyttely. Jokaisen vähänkin tärkeän hahmon jokainen repliikki on puhuttu ääneen, minkä lisäksi hahmot elehtivät puhuessaan todella sulavan näköisesti, kiitos hyvin käytetyn Motion Capture -tekniikan. Koska peli oli alun perin puhuttu kokonaan japaniksi, puheiden kääntäminen englannin kielelle loi pienoisen huulisynkkaongelman. Siihen tosin tottuu jo demon aikana, vaikkakin aluksi ero äänen ja liikkeen välillä pisti ikävästi korvaan. Englanninkieliset näyttelijät kuulostavat ihan kiitettävän hyviltä. Auronin arvoituksellinen murahtelu sopii hahmon olemukseen erinomaisesti, eikä myöskään sporttisen Wakkan kovanaamainen vitsailu jää siitä jälkeen. Tarinan päähenkilöä Tidusta esittää Futurama-sarjasta tuttu James Arnold Taylor, joka osaa kieltämättä näytellä hyvin ja kuulostaa aivan samalta kuin alkuperäinen japanilainen näyttelijäkin. Ainoana ongelmana on se, että liian moni suomalainen saattaa yhdistää äänen Futuraman koomisiin hahmoihin, jolloin pelin urheaa sankaria on ehkä vähän vaikea ottaa vakavasti. Oli miten oli, ääninäyttely on tervetullut uudistus ja antaa entisestään uutta piristystä Final Fantasy -sarjalle.

Euroopan kirous

Jos Square on tunnettu erinomaisista roolipeleistään, niin vähintään yhtä hyvin se tunnetaan siitä, että sen valmistamien pelien eurooppalaiset käännökset jäävät laadussa pahasti jälkeen alkuperäisistä versioistaan. Paitsi että Final Fantasy X saapuu tänne noin vuoden myöhässä, se on myös matkan varrella menettänyt osan näyttävyydestään. Mustana ammottavat sururaidat tekivät pelin pelaamisesta ensi alkuun ahtaan ja sekavan oloista, mutta kiitän luojaani siitä että tähän ominaisuuteen tottuu äkkiä. Vaikka peli edustaa näyttävyydessään yhä PS2:n kirkkainta kärkeä, sen leuanloksautuskerroin on huomattavasti hiipunut pitkän odotuksen aikana.

Eipä se mitään, ihmisen on tyydyttävä siihen mitä hänelle annetaan. Vaikka laatu on hiipunut käännöksessä, se ei ole kadonnut kokonaan. Meille on edelleenkin tarjolla näyttävää visuaalista ilotulitusta, lähes lataustauotonta etenemistä, sekä saumatonta vaihtumista ensiluokkaisesti renderoitujen välianimaatioiden ja vauhdikkaiden taistelujen välillä. Ja mikä tärkeintä, saamme epäilemättä kiinnostavan ja toimivan roolipelisysteemin, joka on kuorrutettu nautittavalla tarinalla ja elävillä henkilöhahmoilla. Kuten jokainen aiempi Final Fantasykin, myös FF10 on näyttävyydeltään ja elokuvamaisuudeltaan erittäin tasokas tekele, jopa huolimatta siitä, että sillä on ikää yli puoli vuotta ja että käännöksessä on kadotettu osa nopeudesta ja avarasta näkökentästä.

Demo näyttää, tuntuu ja kuulostaa hyvältä, sekä antaa todella suuret odotukset valmista peliä kohtaan. Sarjan suurena fanina demo sai minut lähinnä vihaiseksi siitä, että joudumme odottamaan tätä laatuseikkailua vielä useiden kuukausien ajan. Jäänpä siis kärsimättömänä pyörittelemään peukaloja suurta X:ää odotellessa, sillä ei ole mitään syytä uskoa etteikö se pitäisi yllä Final Fantasy -sarjan laatua. Niin hyvässä kuin huonossakin.

Kirjaudu kommentoidaksesi