Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Koneiden kapina

Vuonna 2010 PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle saapunut NieR ei saanut sitä kaikista toivotuinta vastaanottoa. Tästä huolimatta tekele nauttii tänäkin päivänä vankkaa kulttisuosiota.

Erityisesti kotimaassaan Japanissa menestystä nauttiva Drakengard-sarja ja sen maailmaa sivuava NieR ovat kumpikin julkaisijalleen Square Enixille tärkeitä nimikkeitä. Kenties juuri tästä syystä yhtiö ei epäröinytkään antaa suositun roolipelisarjan sivutuotteelle toista mahdollisuutta. Laadun taatakseen jatko-osan kehittäjäksi valikoitui muun muassa Bayonetta-sarjastaan tuttu PlatinumGames, jonka ammattitaito olisi kenties pelastanut myös debyyttiosan pelimedian suivaantuneelta kynäilyltä. Vauhdikkailla hack n' slash -teoksillaan ihastuttanut japanilaisstudio ei jätä tälläkään kertaa ydinosaamistaan hyödyntämättä.

Maassa Maan tavalla

NieR: Automata ajoittuu vuosituhansien päähän niistä ajoista, kun ihmiskunnalla pyyhki vielä hyvin. Post-apokalyptisessä dystopiassa kotiplaneettaamme kansoittavat muukalaiset sekä näiden luomat robottiolennot, jotka ovat saaneet ihmiset pakenemaan Kuuhun. Vastalauseena alienien bottiarmeijalle ihmiskunta on päättänyt luoda ketteristä androideista koostuvan YorHa-erikoisyksikön. Pelaaja saa ohjattavakseen yksilön nimeltä 2B, jonka tehtävänä on lakaista Maa puhtaaksi kutsumattomista asukeista. Puuhassa auttaa alkutaipaleilla kohdattava android 9S. Juonikuviot saattavat tuntua aluksi todella sekavilta, mutta kun punainen lanka viimein löytyy, seuraa sankarikaksikon taivalta suurella mielenkiinnolla.

Vaikka tarina ei suoranaisesti vaadi edellisen osan juonikuvioiden tuntemista, kohdataan matkan varrella erinäisiä viittauksia sekä ensimmäisen NieRin että Drakengardien tapahtumiin. Tämä ei kuitenkaan estänyt allekirjoittanutta hahmottamasta tarinan peruskuvioita.

Tallentamatta taistoon

PlatinumGamesin tyyliin pelattavuus on todella vauhdikasta ja paikoitellen nopeaa reaktiokykyä vaativaa. Kaiken kruunaa hahmon mukana kulkeva Pod-robottiapuri, jonka aseistuksella ylttää vihollisiin kauempaakin. Alussa 2B:llä taisteleminen saattaa tuntua hiukan yksitoikkoiselta. Kuitenkin pidemmälle edetessä ja uusia aseita kertyessä hahmon liikearsenaali saa rutkasti värikkyyttä ympärilleen.

Kiihkeästä toimintapainotteisuudesta huolimatta pellin alla piilee myös JRPG-peleistä ominaisia elementtejä. Hahmoa voi muovata omaan pelityyliin sopivaksi siruilla, aseilla ja muilla lisävarusteilla, joita voi löytää ympäristöistä tai saada palkinnoksi sivutehtävistä. Missään vaiheessa kustomointimahdollisuuksia ei kuitenkaan lähdetä väkisin tuputtamaan, sillä taidokkaan pelaajan käsissä seikkailu on läpäistävissä ainoastaan kokemuspisteillä nostettavan tasomittarin varassa.

Koska 2B on androidi, tämä osaa siirtää tietoisuutensa kehosta toiseen. Kun kuolema tulee ja korjaa, voidaan palata entisen ruumiin luo ja napata talteen edellisen kehon hallussa olleet aseet ja varusteet. Vaihtoehtoisesti raadon saa herätettyä taistelemaan rinnalle.

Vaikeustaso voi osoittautua alkutaipaleella varsin kovaksi palaksi. Automata heittää pelaajan välittömästi kohti armottomia haasteita ilman sen kummempia tutoriaaleja. Tarjolla ei ole lainkaan automaattista tallennusmahdollisuutta, minkä vuoksi toiminnan tuoksinassa saa olla jatkuvasti valppaana. Automatiikan sijaan ympäristöissä piilee erinäisiä tallennuspisteitä. Kuoleman koittaessa pelaaja aloittaa jälleen matkansa edelliseltä pisteeltä. Erityisesti pidemmillä tehtäväreissuilla vastaantulevaa tallennusmahdollisuutta on siis syytä hyödyntää.

Avoin maailma tarjoaa nähtävää ja koettavaa moneen lähtöön. Päätehtävien lisäksi mukana on läjä erilaisia haasteita, joita pelaaja voi käydä ottamassa hoidettavakseen kohtaamiltaan henkilöiltä. Sivutehtävissä yleensä etsitään asioita tai esineitä, jotka sitten toimitetaan omistajalleen. Parin koitoksen jälkeen oheisseikkailut alkavat toistaa itseään. Päätehtävät ovat syystä pääosassa. Ne koostuvat yleensä useammasta, pitkästäkin vaiheesta, jotka huipentuvat loppuvastukseen. PlatinumGamesille perinteisten kerrostalon korkuisten robottihirviöiden lisäksi nähdään vielä astetta erikoisempiakin kohtaamisia.

Seikkailun aikana tehdään tuttavuutta niin kapinallistaistelijoiden kuin vapaan tahdon omaksuneiden robottienkin kanssa. Jokaiselta irtoaa monipuolisesti dialogia, joka saa hahmot tuntumaan persoonallisilta. Ääninäyttely on hoidettu todella mallikkaasti niin alkuperäisellä japanin kielellä kuin englanniksikin. Millä kielellä pelin sitten päättää läpäistä, on kiinni täysin pelaajan omista mieltymyksistä. NieR: Automata on harmonista nautintoa täynnä. Missä sitten liikutaankaan, mukautuu taustalla soiva ääniraita täsmälleen tilanteeseen sopivaksi. Musiikin ansiosta erityisesti taistelut tuntuvat hyvin eeppisiltä. Tämän soundtrackin hankkisi mielellään levyhyllyä koristamaan.

Kuten toisin saattaisi olettaa, ei NieRin tarina ole ensimmäisen läpipeluun jälkeen täysin taputeltu. Ensirepäisyn myötä pelaajan on nimittäin mahdollista koluta peli uusien hahmojen näkövinkkelistä. Näistä sekä 2B:n mukana kulkeva 9S että matkan varrella kohdattava A2 omaavat kumpikin uusien liikesarjojen ja kykyjen lisäksi oman tarinansakin. Tämä, jos mikä kannustaa pelaajaa palaamaan seikkailun pariin vielä uudestaan.

Sulavuutta näkyvissä

NieRin ympäristö ei liiemmin häikäise. Maisemien perusteella peliä voisi paikoitellen luulla edellisen konsolipolven tekeleeksi. Hahmomallinnuksessa ei sen sijaan ole valittamista. Lisäksi kasvo- ja liikeanimaatiot on saatu toimimaan ilman suurempaa moittimista. Nopeatempoisessa mäiskinnässä silmäkarkkia merkittävämpää on viiveetön pelattavuus. Peli onkin saatu pyörimään sulavasti myös PlayStation 4:llä. Konsoliversioille harvinaisesti mätkintä rullaa lähestulkoon tasaisesti 60 kuvan sekuntivauhdilla. Pientä tökkimistä on toisinaan havaittavissa, joskin ilman merkittävästi kokemusta pilaavaa vaikutusta.

NieR Perfect

Kokonaisuutena NieRin toinen tuleminen on omassa lajityypissään täydellisyyttä hipova, melankolista kauneutta huokuva taidonnäyte. Uutukaista kelpaa suositella niin alkuperäisen faneille kuin sarjaan aiemmin tutustumattomillekin. Erinäisistä pikku ongelmistaan huolimatta NieR: Automata on suurella taiteellisella antaumuksella hiottu teos, jonka sanoinkuvaamattoman upea soundtrack ja lumoava maailma saavat haikailemaan yhä uudelleen takaisin pelin äärelle.

Kirjaudu kommentoidaksesi