90-luvun puolivälin jälkeen trendikkäiden pelaajien tietoisuuteen räpännyt PaRappa on tehnyt paluun. Rytmipelien ensimmäistä aaltoa edustanut jamittelu teki aikoinaan vaikutuksen hassunhauskalla ulkoasulla, omintakeisella huumorilla ja ennen kaikkea korvamatoina pään sisään luikertelevilla kappaleillaan. Remastered-nimen saanut uusioversio on säilyttänyt kaiken sisällön sellaisenaan, mutta jääkö PaRappa the Rapperin puolivillaisesta comebackista enää kerrottavaa jälkipolville?
Kick! Punch! It's all in the mind!
Trendikkääseen pipoon pukeutunut, sulavan nasevaa räbäyttelyä suoltava koira oli vielä parikymmentä vuotta sitten kova sana. PaRappan ongelmat ovat vieläpä jokaisen teini-iän kokeneelle hyvinkin maanläheisiä. Räppäämään pitäisi oppia, että ihastuttava Sunny Funny -kukkanen huomaisi ikuiselle kaverisektorille ajautuneen PaRappa-rassukan. Ajokortista ja pätevistä syntymäpäivälahjuksistakaan ei luonnollisesti olisi ainakaan haittaa tavoitteen toteuttamiseksi. Siinäpä kaikessa lyhykäisyydessään PaRappa the Rapperin premissi – riittää vallan mainiosti yhden rytmipelin tarpeisiin.
Kick to the limit in order to get her now!
Hassunhauska protagonisti tuli tutuksi lähestulkoon jokaiselle originaalin PlayStation-konsolin hankkineelle vähintään laitteen mukana toimitetulta Demo 1 -levykkeeltä. Siksipä juurikin Chop Chop Master Onionin "Kick! Punch! It's all in the head!" -litania lienee iskostunut jokaisen alitajuntaan. Remastered-versiota käynnistellessä pettymys valtaa kuitenkin oitis nostlagiahuuruisen mielen. Ennen kaveriporukassa naurunremakoita aiheuttaneita välivideoita ei ole tuotu HD-aikakaudelle, vaan mokomat täytyy tihrustaa kehyksin varustetulta postikortin kokoiselta ruudulta. Millä perusteella tälle tekeleelle on lätkäisty Remastered-lisänimi? Rahat takaisin, heti!
Kaivattu yllätyskäänne tapahtuu onneksi välittömästi ikonisen sensei-Sipulipään marssiessa ruutuun. Ohuenohuet paperihahmot on päivitetty tyylikkäästi aina 4K-tarkkuuksiin saakka, eikä räbäyttely ole ollut koskaan aiemmin yhtä näyttävää. Ero välivideoiden ja rytmikohtausten välillä on kuitenkin turhan radikaali, ja aivan selkeistä puutteista voinee syyttää ainoastaan laiskaa käännöstyötä.
When I say boom boom boom, you say bam bam bam!
PaRappa the Rapperin pelimekaniikkoja ei ole lähdetty säätämään 20 vuodessa suuntaan saati toiseenkaan. Jo aikoinaan raivostuttavan epämääräinen rytmiikka on rockbandeihin ja guitarheroihin tottuneelle pelaajalle kulttuurishokki. Teini-iän kynnyksellä moiset erheet heitti helposti pelin korkean vaikeustason piikkiin, mutta tätä nykyä homma herättelee lähinnä ankaria turhautumisen tunteita.
Myös kappalevalikoima on nykypelien valtavaan sisältömäärään tottuneille hämmentävän suppea. Kuusi eri näpyttelykohtausta on nopeasti tahkottu, eikä kevyet eri kappaleversioinnit innosta jatkamaan savottaa järin paljon pidemmälle. Lisäksi haastekäyrä saanee useimmat pelaajat kompuroimaan pahasti viimeistään leipomuksiaan rakastavan Cheap Cheap -kanasen kokkikoulussa. Astetta vapaampaakin räppäämistä voi harrastaa entistä korkeampien pisteiden toivossa, mutta systeemiä ei missään vaiheessa avata kylliksi, jotta siitä olisi käytännön hyötyä.
Mutta biisit, nehän eivät ole muuttuneet vuosien saatossa lainkaan huonompaan suuntaan! Ajokouluopettaja Mooselinin "BOOM BOOM BOOM BAM BAM BAM" -huutelut ottavat edelleen mallikkaasti jalan alle. Kirpputorilla omaisuuttaan kaupitteleva Fleaswallow letkeine heittoineen taas saa mukavan lämpimän tunteen kylmempäänkin sydämeen. Kunpa vain näinkin mukavasti jamittelevia kappaleita olisi tarjolla enemmän.
In the rain or in the snow, got the got the funky flow!
PaRappa the Rapper Remastered on harmittavan puolitiehen jäänyt remasterointi, sillä periaatteessa ainoastaan puolet pelistä on saanut kylkeensä päivitetyn kuosin. Letkeä meininki vetoaa edelleen mallikkaasti, mutta tällaisenaan tekele kelpaa ainoastaan pikaiseksi nostalgiatripiksi kultaiselle 90-luvulle.
