Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Takaparvekkeella tapahtuu

The Flower Collectors kertoo murhamysteerin keinoin yhteiskunnallisen murroksen kivusta ja ihmisistä, jotka eivät halua nähdä muutosta.

Barcelonassa eläkepäiviä viettävän Jorgen rauhallinen naapurien kyyläys keskeytyy yllättäen, kun vastapäisellä torilla tapahtuu yön aikana murha. Ajat ovat muutenkin kummalliset, sillä muutaman päivän kuluttua Espanjassa järjestetään ensimmäiset demokraattiset vaalit diktaattori Francon kuoltua. Kun asuntoon saapuu vielä hätääntynyt toimittaja Melinda, on entisen etsivän huomio herätetty.

Hyppynappia ei ole sattuneesta syystä lisätty peliin, sillä Jorge kulkee pyörätuolilla. Ylimmän kerroksen asuntoon ei kulje hissiä, joten rikosaluetta ei voi tutkia itse. Näin ollen asetelma on kuin Alfred Hitchcockin elokuvassa Takaikkuna, jossa murha on ratkaistava kameran, kiikareiden ja radiopuhelimen avulla parvekkeelta käsin. Onneksi Melinda pystyy liikkumaan ja tutkimaan ympäristöä, jolloin Jorgen rooliksi jää toimia liikkumista ohjaavana operaattorina. Rikoksen ratketessa askeleittain entisen oikeistolaisen poliisin ja nuoren vasemmistolaisen toimittajan suhde syvenee ystävyydeksi.

Poliittinen on henkilökohtaista

Vaikka peli kertoo suoranaisesti kadulla tapahtuneesta murhasta ja sen ratkaisemisesta, on pinnan alla kyse poliittisesta tutkielmasta Espanjan historian murroskohdassa. Francon 36 vuotta kestänyt fasistinen hallinto kohteli kovalla kädellä poliittisesti epäilyttävää kansanosaa, kuten taiteilijoita, vasemmistolaisia ja seksuaalivähemmistöjä. Tie demokratiaan ja ihmisoikeuksiin ei ollut kukilla katettu, sillä näin pitkän ajan jäljiltä monet eivät soisi maan rakoon nuijittujen vähemmistöjen nousevan raoistaan. Tätä sortoa on ollut ylläpitämässä ensin katolisen kirkon risti ja tarvittaessa poliisin pamppu. Hahmot joutuvat kysymään itseltään: "onko heidän koko uransa sukupuolivähemmistön sortamiseksi ollut turhaa, mikäli vähemmistöille aletaan antaa oikeuksia"?

Tyylillisenä valintana kaikki hahmot on esitetty eläiminä. Kuuluisin esimerkki vastaavasta esitystavasta on Art Spiegelmanin holokaustista kertova Maus-sarjakuva, jossa juutalaiset esitetään hiirinä ja natsit kissoina. Tämä on yleinen tapa esittää hahmot karikatyyreinä, sillä tarina ei kerro niinkään pahoista ihmisistä, vaan yhteiskunnallisista rakenteista, joka vaikuttaa ihmisten toimintaan. Myös Jorge itse on toiminut poliisin erikoisjoukoissa, ja hänen urahistoriansa tarkempi kuva avautuu pelin myötä.

Poliisi on natsikoira

Toteutukseltaan kyseessä on varsin yksinkertainen seikkailupeli. Kymmenen jakson aikana pelaaja dokumentoi kameran ja piirtolehtiön avulla johtolankoja. Lisäksi Melinda haastattelee ja salakuuntelee epäiltyjä Jorgen ohjeistamana. Kun johtolankoja on kertynyt riittävästi, rekunstruoidaan siihen asti kokoon kerätty tapahtumien kulku tarinataululle. Pelattavaa on vain pariksi tunniksi, eikä monimutkaisia kommervenkkejä tehdä tässä ajassa. Myös vähäinen uudelleenpeluuarvo on olemassa, mikäli kaikkien hahmojen tarinaa ei onnistu selvittämään täysin ensimmäisellä läpipeluulla.

The Flower Collectors ei ole pelattavuudeltaan uskomaton, eikä mysteerien ratkaiseminen vaadi valtavia aivonystyröitä. Graafinen ulkoasukin on ainoastaan riittävän hyvää, ja hahmoanimaatiot pätkivät ajoittain. Tästä huolimatta The Flower Collectors onnistuu olemaan uskomattoman hieno ja liikuttava. Tarinan asetelma osuu todella mielenkiintoiseen, edelleen ajankohtaiseen jaksoon historiassa. Espanja on muuttumassa radikaalisti, mutta kaikki eivät ole valmiita muutokseen. Jorge itsekin on vanhan liiton mies, mutta nuorempi Melinda onnistuu kerta toisensa jälkeen muistuttamaan häntä siitä, ettei vaikkapa katolisen kirkon vaikutus ihmisiin ole ollut Francon aikana pelkästään positiivista.

Käsikirjoitus ja hahmot ovat uskottavia ja ne avaavat pelaajalle näkymän fasistisen yhteiskunnan jälkikaikuihin. Tämä on yllättävän lähellä omaa aikaamme, sillä näistä tapahtumista on vain runsaat 40 vuotta. Toisin kuin vaikkapa The Handmaid's Tale, tämä maailma on kuitenkin totta. Oikeastaan on harmi, ettei kieleksi voi valita espanjaa. Keitä pelin nimessä olevat Kukkien keräilijät sitten lopulta olivat? Se selviää ostamalla The Flower Collectors.

Kirjaudu kommentoidaksesi