Posti on kohdannut kilpailijansa
Hypätään hetkeksi arjen sankarimme Winstonin saappaisiin, joka ainakin yrittää tehdä parhaansa saadakseen toimituksen perille ajallaan. Winston työskentelee Postin pahimman kilpailijan WeDeliverin leivissä, jolle yksikään paketti ei ole liian pieni tai liian suuri. Viittasinko juuri Ryhmä Hau -piirrettyyn?
Deliver at all Costs:n tarina tuntuu yhtä yhdentekevältä kuin Postin anteeksipyynnöt. Mieli melkeinpä ajautuu automaatilla “skip cutscene” -nappulaan. Harmillisesti sitä ei ole olemassa tosielämässä. Deliver at all Costs:n muuttuvin osa on jakelureitit ja auton lisäominaisuudet. Se onkin parhaimmillaan pakettien toimittamisessa ja siihen liittyvässä huumorissa.
Vauhtia ja toimintaa
Parasta antia Deliver at all Costs:ssa on autolla hurjastelu tuhoutuvassa ympäristössä ja asiakkaiden kettuilun kuunteleminen, koska palkintopuskat menivät touhutessa säpäleiksi. No, rapatessa roiskuu. Taustalla soi niin letkeä jazz-musiikki, että eihän sitä aivan kaikkeen pysty kiinnittämään huomiota.
Mutta vaikka ajelu onkin kovin letkeää, herää ajatus, onko se jo liian letkeää. Deliver at all Costs ei tarjoa oikeastaan minkäänlaista haastetta. Se antaa loputtoman määrän yrityksiä, vaikka töhöilet yhä uudelleen ja uudelleen. Tarkistuspisteetkin vaihtuvat lähemmäs määränpäätä, joten tehtävät menevät läpi silmät kiinni. Silmiä ei kuitenkaan kannata ummistaa kokonaan, koska auto voi pahimmillaan posahtaa taivaan tuuliin tippuessaan vuorelta alas. Tiukkoja käännöksiä olisi helpottanut kuvakulman vapaa vaihtaminen, mutta isometristä kulmaa voi pyöritellä halutessaan vain kahteen suuntaan. Ratkaisu on vähintäänkin erikoinen. Onko tämä sitä koodarien laiskuutta?
Pieniä ja isoja aarteita
Katuja kaahatessa asioita menee helposti säpäleiksi, mutta osa niistä on tarkoitettukin hajotettavaksi. Kartalle on ripoteltu puulaatikoita, jotka hajotessaan antavat muutaman kympin setelin. Pienillä setelinipuilla ei vielä tee mitään, sillä auton uudet osat maksavat satoja dollareita. Laatikoiden lisäksi maailmasta voi löytää isompia aarrearkkuja, jotka yleensä sisältävät pohjapiirustuksia uusiin auton osiin.
Osia voi ostaa myös kaupasta, mutta koska isot rahat tulevat vain onnistuneista toimituksista, ei osiin välttämättä kannata käyttää liikaa kolikoita. Uusilla osilla autoon saa lisäominaisuuksia, mutta ne eivät tuo jo valmiiksi helppoon peliin ihmeellisiä apuja. Niiden kerääminen ei tämän takia ole kovin motivoivaa, vaikka osien avulla ajeluun saa vähän huumoria.
Hymyilyä aiheuttaa myös pelin graafinen anti, vaikkakin yleisesti ottaen se on ihan nätin näköinen. Sarjakuvamainen tyyli sopii yhteen letkeän musiikin kanssa, mutta lähikuvassa se tuntuu tönköltä ja vanhahtavalta. Onneksi suurin osa pelistä vietetään kuitenkin yläilmoista käsin.
Hauska idea, mutta...
Deliver at all Costs tarjoaa kevyttä ja iisiä postittelua entisajan hengessä, joka on parhaimmillaan lyhyinä pelisessioina. Siinä on oma viehätyksensä, vaikka se ei valloitakkaan tarinallaan tai anna paljoa haasteita. Humoristinen ote säilyy koko kokemuksen ajan, mikä onkin pitkälti sen kantava voima.
Deliver at all Costs alkaa tietyn pisteen jälkeen toistaa vähän liikaa itseään ja rento meininki on paikoitellen jopa liian rentoa. Jos olet aina halunnut astua postimiehen saappaisiin ja tuntea ihmisten vihan nahoissasi kuin kesäsateen, saattaa Deliver at all Costs tarjota juuri sitä.
