Lautapelien keskeltä suoraan videopelien syvään päätyyn
Heti kättelyssä mainittakoon, että Tainted Grail: The Fall of Avalonista on käytännössä mahdotonta puhua vertaamatta sitä The Elder Scrolls V: Skyrimiin. Teoksen ranka on napattu tuosta Bethesdan kruununjalokivestä aikalailla suoraan, kuitenkin varsin oivalla twistillä. Muunmuassa taistelu, tiirikointi, alkemia ja sepän hommat ovat lähtökohtaisesti miltei identtisiä, ja kun mukana on kalastustakin, tuntui aluksi ihan siltä kuin olisin pelannut modattua Skyrimiä. Awaken Realms kuitenkin ottaa tämän rangan ja askartelee sen päälle todella omannäköisensä maailman ja seikkailun.
Omaa fantasiamaailmaansa Awaken Realms tosin on rakennellut pidempäänkin, ovathan he julkaisseet aiemmin muun muassa Tainted Grail: Kings of Ruin -lautapelin sekä pienemmän Tainted Grail: Conquest -videopelin. Maailma pohjautuu vaihtoehtoiseen versioon kuningas Arthurin teoksista.
Fall of Avalon sijoittuu Avalonin saarelle noin 600 vuotta kuningas Arthurin valtakauden jälkeiseen aikaan. Maata vaivaavat paitsi punaiseksi kuolemaksi nimetty kulkutauti, myös Wyrdnessiksi kutsuttu kaoottinen taikavoima, joka muokkaa todellisuutta ja sen keskellä tallaavia otuksia. Päähenkilö herää vankilasta (kuinka ollakaan) ja huomaa pian isännöivänsä ruumiinsa syövereissä palasta kuningas Arthurin sielusta. Pelaajan on tutkittava kuolevaa Avalonin saarta ja kerättävä lisää Arthurin sielun palasia palauttaakseen entisen hallitsijan muistikuvat valtakautensa viimeisistä hetkistä. Kuningas voitaisiin mahdollisesti herättää henkiin ja hän puolestaan voisi ehkä pelastaa koko Avalonin, mutta tässä maailmassa onnelliset loput ovat kuitenkin harvassa.
Skyrimin synkkä pikkuserkku
Tainted Grail: The Fall of Avalon on Bethesda-julkaisuihin verrattuna synkempi, mutta myös vaikeampi. Varsinkin alkupuolella taistelut tuntuvat melkoisen brutaaleilta, joskin mittelöiden voittaminen on toki myös mukavan palkitsevaa. Teoksessa on myös enemmän valintoja, joilla on seurauksia, ja uskaltaisin väittää että kirjoitus on varsinkin dialogin osalta parempaa. Osa tehtävistä on kyllä perinteisiä tavaran nouto- ja vihuntappotoimia, mutta hyvän kirjoittamisen vuoksi ne eivät oikeastaan häiritse.
Teos tuntuu kaikkiaan aikuismaisemmalta kuin esikuvansa. Avalon on rujo paikka, ja vaikka kuvittelisit tekeväsi oikeita ja positiivisia valintoja sekä päätöksiä, peli ei pelkää potkaista käyttäjäänsä hampaisiin. Eli hyviltäkin vaikuttavat valinnat voivat päätyä varsin onnettomiin lopputuloksiin. Tämä tekee teoksesta enemmän nichen ja karsii hieman käyttäjäkuntaa. Ja oikeastaan sitä suuremmalla syyllä kunnioitan sitä, kuinka ison eepoksen Awaken Realms on luonut. Olisi ollut turvallisempaa tehdä tästä lyhyempi kokeilu, mutta pieni yhtiö päätti kuitenkin pistää kaiken peliin.
Mittelössä paljon vanhaa, mutta myös kosolti uutta
Pelimaailma on jaettu kolmeen alueeseen, joissa hahmo saa kulkea vapaasti. Alueet eivät ole mitenkään valtavia, mutta ne on pakattu hienosti täyteen tekemistä ja tutkittavaa. Minkä tahansa nurkan takaa löytyy yleensä jotain mielenkiintoista, ja tietysti nummet ja notkelmat kätkevät sisäänsä paljon salaisuuksia. Sisältöä tosiaan riittää, noin neljäkymmentätuntisen päätarinan lisäksi tarjolla on tuttuun tapaan myös paljon sivutehtäviä.
Hahmonkehityksessä ja kykypuissa on paljon eri vaihtoehtoja, ja voit luoda aika pitkälti millaisen seikkailijan haluat. Aseet ja haarniskat näyttävät ja tuntuvat persoonallisilta ja maailmaan sopivilta. Meleetaistelu tuntuu melkoisen vanhanaikaiselta ja tönköltä, ihan kuten Skyrimissäkin, mutta taikomisessa on enemmän variaatiota. Taistelu muuttuu syvemmäksi eri taistelutyylejä ja taikoja yhdistelemällä ja kehittämällä. Itse käytin paljon summoneja, tosin loitsimieni susien, mönkiäisten ja örvelöiden tekoäly otti välillä pannuun. Tätä ongelmaa korjailtiin jonkin verran jo vähän aikaa sitten saapuneessa päivityksessä. Tekoäly tuntuu silti yleisesti aika pöljältä, siihen olisi kiva saada vieläkin enemmän terästystä.
Ikuinen syksy keskellä kirkasta kesää
Omasta mielestäni huonoin puoli oli teoksen julkaisuajankohta. Tällainen synkistely sopisi paljon paremmin syksyyn kuin aurinkoiseen alkukesään. Esimmäisen persoonan toimintaropelluksia on putkahdellut kevään aikana jo muutenkin esiin Avowedin ja Oblivion Remasteredin muodossa, joten viimeistään Tainted Grailin kohdalla oma uupumukseni genreä kohtaan alkoi tuntua jo liiaksikin.
Pientä keskeneräisyyttä leijuu myös ilmassa, mutta tekijät ovat jo julkistaneet suunnitelmiaan tulevien päivitysten sisällöstä. Bugien korjailun lisäksi studio on luvannut kuunnella pelaajien toiveita varsinkin teoksen kolmanteen aktiin liittyen: loppupuolta aiotaan lihavoittaa ja viilata vielä jonkin verran. Joten ehkä se syksy onkin parempi ajankohta hypätä teoksen mukaan myös tästä syystä.
Jos pidät synkästä fantasiasta ja ensimmäisen persoonan toimintaropelluksista, tulet varmasti pitämään tästä paljon. Mutta hyvän mielen lepposteluun ja velttoon pelailuun tämä ei välttämättä sovellu, joten ihan kaikille tämä eepos ei varmasti maistu.
