retromuistelot

: Muistojeni kivijalkakaupat

Ennen digitaalisen maailman suurta vallankumousta tein monia loistavia sokkohankintoja kivijalkakaupoista. Otin vain jo pelatut pelini ja suuntasin niiden kanssa alan liikkeeseen vaihtamaan ne johonkin uuteen tuttavuuteen.

Tuolloin Kemissä moinen paikka oli Peliketut. Molemmat olemme jo poistuneet kaupungista, mutta tapa on jatkunut uusien kivijalkamyymälöiden kanssa. Tosin internetin vuoksi harvemmin nykyään tulee vastaan täysin tuntemattomia nimikkeitä. Myös käyntikerrat ovat vähentyneet digitaalisten pelien löytäessä tiensä minunkin kokoelmaani.

World's Scariest Police Chases

Kerran olin vilkuilemassa valikoimaa, kun kuulin poliisiauton sireenin. Käännyin katsomaan olkani yli ja näin kassan vieressä pienen kuvaputkitelevision, jossa pyöri mielenkiintoisen näköinen peli. Menin sen eteen ja kysyin myyjältä, että mikä se oikein oli. Hän kertoi ystävällisesti sen olevan World's Scariest Police Chases, joka perustui saman nimiseen televisiosarjaan. Sarja oli tuttu ja peli niin vakuuttava, että ostin sen oitis.

Tunnelma muistutti paljon samana vuonna ilmestynyttä GTA 3:a. Rosvojahdissa ei kuitenkaan voinut jalkautua, vaan pääosassa olivat ajoneuvot. Välillä päästiin jopa kevyen panssarivaunun ohjaksiin. Parhaimmillaan tämäkin peli oli kaverin kanssa, jolloin toinen pelaaja istui vänkärin paikalla hoitaen ampumisen.

Libero Grande

Yksi onnistuneimmista sokkohankinnoistani oli jalkapallopeli Libero Grande. Se poikkesi rajusti FIFAsta, This Is Footballista ja muista sen ajan futispeleistä.

Siihen aikaan ei ollut FIFAn Be A Pron kaltaisia pelitiloja, jossa ohjataan vain yhtä pelaajaa. Libero Grande olikin mullistuksellinen, sillä siinä ohjattiin pelkästään yhtä miestä. Se oli uutta ja ihmeellistä, vaikka peli itsessään oli hieman kökkö. Sitä oli kuitenkin hauska pelata. Mieleen on jäänyt ainakin nimeltään oikeita esikuviaan muistuttavat pelaajat, kuten Zenon Zadkine.

Toinen uusi ja ihmeellinen asia oli erikoistilanteiden antaminen. Ruudulle ilmestyi pallon kuva, johon merkattiin potkun osumakohta. Tuo huikea ominaisuus opetti minulle paljon pallon liikeradoista. Ehdoton futisklassikko Pro Evolution Soccer 4:n ohella.

The Elder Scrolls 3: Morrowind Game Of The Year

Loppuvuodesta 2002 pleikkari sai lähteä ja tilalle tuli Xbox. Bongasin konsolin mukana tulleessa lehtisessä kuvan Morrowindista ja kiinnostuin oitis. Kuvassa ei ollut muuta kuin päälle hönkivä luuranko sekä pelaajan kirves. Sitten luin esittelytekstin ja olin myyty. Halusin sen heti, mutta kului kuitenkin yli vuosi ennen kuin onnistuin haalimaan kyseisen pelin itselleni. Oikeastaan parempi niin, sillä siihen mennessä oli julkaistu jo Game Of The Year -versio.

Olin tapani mukaan Peliketuissa tekemässä löytöjä. Etsin nimenomaan Morrowindia sekä jotain toista, jota en enää muista. Pikavilauksella en nähnyt hyllyssä mitään kiinnostavaa ja olin aikeissa kysyä myyjältä, mutta ujona poikana en saanut asiaani esitettyä tarpeeksi selvästi. Palasin hyllyn eteen ja silloin näin sen. En tiennyt, että Morrowindista oli julkaistu GOTY-versio, joten siksi en sitä varmasti ollut ensivilkaisulla huomannut. Siinä se kuitenkin tönötti hyllyssä ja suorastaan kutsui luokseen. Peli vei palan sydämestäni eikä ole sitä palauttanut.

Star Wars Jedi Knight II: Jedi Outcast

Tämä on jälleen yksi esimerkki hyvästä sokkona ostetusta pelistä. Tai oikeastaan puolisokkona, sillä jälkeenpäin tajusin nähneeni arvostelun Tiltissä.

Otin kotelon käteeni, katselin hetken ja kävelin kassalle. Yksinkertaista. Star Wars Jedi Knight II: Jedi Outcast kuluu edelleen kymmenen parhaan joukkoon parhaita pelejä listatessani. Siinä yhdistyi räiskintä, pulmanratkonta sekä tietysti Star Warsin maailma. Jedikyvyt olivat jotain todella hienoa siihen aikaan ja jäivät ikuisesti mieleen.

Kivijalkakauppojen hidas kuolema

Aina eivät sokkohankinnat menneet putkeen. Olen aina pitänyt autopeleistä ja ajattelin, että miksei repertuaariin mahtuisi yksi moottoripyöräpelikin. Superbike 2000:n parhaaksi anniksi osoittautui kuitenkin hieno alkuvideo. Karsean ohjattavuuden vuoksi ajaminen oli mahdotonta ja peli sai lähtöpassit hyvin pian. Tilalle tuli käytetty Twisted Metal. Eniten tässä tapauksessa harmittaa, että vaihdoin hyväksi toteamani Jackie Chan Stuntmasterin tuohon Superbikeen. Nämä pienet pettymykset kuitenkin kuuluvat asiaan. Ei voi saada mitään, jos ei annakaan.

Viimeinen Kemin Peliketuista ostamani nimike on Halo 2, jonka vein kiertoon vasta viime vuonna. Ei siitä paljoa saanut, mutta tärkeintä on, että nyt joku muu pääsee nauttimaan tuosta klassikosta. Myöhemmistä sokkohankinnoistani on mainittava Darksiders 2, josta ostaessani tiennyt mitään. Se osoittautui mainioksi ostokseksi, vaikka en sen tyyppisiä pelejä yleensä pelaa. Nyt siitäkin nauttii joku toinen, sillä vaihdoin sen Dead Islandin GOTY -versioon pari vuotta myöhemmin.

Ikävä kyllä ostajien siirtymisellä nettiin sekä fyysisten pelien myynnin vähentymisellä on ollut suuria vaikutuksia kivijalkamyymälöihin. Ensimmäisenä pois putoavat yleensä pienet yksityiset kaupat, ja niin on käynyt kaikille kolmelle vakiopaikalleni. Sulkemisen lisäksi yhdistävä tekijä niillä on ollut palvelu. Meininki on silloin juuri sopiva, kun paikan omistajan kanssa voi jäädä juttelemaan tunniksi peleistä tai ihan mistä vaan.

Kirjaudu kommentoidaksesi