Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

retromuistelot

: Spyro the Dragon

Muistan ensimmäisen kerran hyvin. Olin 9-vuotias ja sairastin vesirokkoa. Pääsin päiväksi hoitoon mummini ja enoni luokse, jossa enoni antoi minun pelata PlayStationilla koko päivän. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koskin pelikoneeseen. Siitä se lähti, pieni tyttö sängynreunalla ohjain kädessä ja Spyro the Dragon kuvaputken ruudussa.

Spyro the Dragon on Spyro-sarjan ensimmäinen osa, jonka Sony Computer Enterntainment julkaisi syyskuussa 1998 PlayStation 1:lle. Kehittäjä Insomniac Games loi myöhemmin myös tunnetun Ratchet & Clank -sarjan. Ajan saatossa ensimmäinen Spyro on julkaistu PSN:ssä PlayStation 3:lle.

Pieni lohikäärme vailla kavereita

Tarina alkaa, kun lohikäärmeiden kotilaaksosta karkotetaan ilkeä Gnasty Gnorc. Ennen lähtöään hän muuttaa kaikki Spyron kaverit kivisiksi patsaiksi, minkä jälkeen ilkimys suuntaa rakentamaan omaa valtakuntaansa mukanaan voimakas taikavaltikka. Spyron tehtäväksi jää vapauttaa kaikki toverinsa. Mukaansa hän saa sudenkorento Sparxin, joka matkaa rinnalla koko seikkailun ajan.

Seikkailussa on yhteensä kuusi maailmaa, joissa jokaisessa on viisi kenttää. Kaikissa maailmoissa yhdellä tasolla mitellään loppuvastustajan kanssa. Poikkeuksen tekee viimeinen maailma, jossa muista poiketen on vain kolme kenttää. Tehtävänä on matkata jokaisen tason halki keräten erivärisiä jalokiviä sekä muita esineitä. Kerättäviä tavaroita ovat esimerkiksi varkaiden vaalimat lohikäärmeiden munat. Tasoihin on sijoitettu lohikäärmepatsaita, joita on käytävä avaamassa, jotta kiveksi kirottu hahmo vapautuu. Pelastettu lohikäärme antaa Spyrolle yleensä lämpimät kiitokset mutta välillä myös vinkkejä, joilla seikkailu helpottuu.

Elämä ennen YouTubea

Ennen digitaalisaation vallankumousta oli normaalia, että pelien mukana julkaistiin ohjekirja. Manuaali auttoi pääsemään alkuun. Muistan kuinka hankalimmat kohdat eivät selvinneet ennen aikuisikää. Vasta YouTube-aikakaudella sain tietooni miten joihinkin salaisiin paikkoihin pääsee. Spyron kentät sisältävät suhteellisen paljon piilotettuja tasoja, joihin päästäkseen pitää tietää mihin mennä. Internetin mukaantulo mullisti pelaamisen, mutta silti joskus kaipaan takaisin vuosien taakse. Silloin pelaaminen oli kokeilemista ja virheistä oppimista. Nykyään kaikki selviää muutamalla klikkauksella, sillä aivan varmasti joku on jo pelannut kyseisen teoksen läpi ja jakanut tietämyksensä.

Lohikäärmeiden pelastamiseen keskittyvä seikkailu oli aikansa hienoimpia teoksia. Pelin 3D-grafiikat olivat ilmestyessään näyttävimpiä koskaan nähtyjä. PlayStation 1:n ohjaimella syötettävät komennot eivät olleet kummoisia, mutta L2 ja R2 -nappuloista sai käännettyä kameraa. Kuvakulman liikuttaminen teki pelaamisesta huomattavasti mukavampaa. Tasot sisälsivät muun muassa kapeita kohtia, joista selvisi parhaiten liikuttamalla kameraa. Muihin retropeleihin verrattuna grafiikka näyttää hyvältä yhä vuonna 2016.

Yksi lämpimimmistä muistoistani koskee tallennuspisteitä. Niitä oli paljon. Jokaisen lohikäärmepatsaan luona pystyi tallentamaan. Checkpointtien sijoittelu helpotti kuoleman jälkeistä paluuta. Tuntuu, että vuonna 1998 oltiin lähellä jo nykyaikaista automaattitallennusta. Toinen tärkeä ominaisuus oli Spyron mukana kulkeva Sparx, joka muutti väriään sen mukaan kuinka lähellä lohikäärme oli kuolemaa. Väri helpotti muistamaan, kuinka monta iskua lohikäärme vielä kestäisi.

Aikamme sankari, Spyro

Spyro the Dragonin pariin palaa mielellään yhä uudelleen ja uudelleen. Luulen, että omalla kohdalla kyse oli jostain suuremmasta. Ensikokemuksen jälkeen jouduin odottamaan vuosia, että sain oman konsolin. Kummitätini lähetti minulle Espoosta heidän käytetyn PlayStationinsa. Muistan vieläkin, kuinka sain 20 euroa lahjarahaa syntymäpäiväni kunniaksi. Marssin Prismaan, joka oli poistamassa PS1-pelejä valikoimistaan. Jouduin lainaamaan äidiltä vielä euron lisää, jotta sain ostettua Spyron. Ensimmäisen kuukauden ajan hinkkasin tekelettä niin paljon, että sormet meinasivat tippua. Jos en olisi sairastanut vesirokkoa ja mennyt mummini luokse hoitoon, en olisi ehkä koskaan aloittanut pelaamista.

Mitä sarjalle kuuluu nykyään? Vuodesta 1998 aina 2005 asti julkaistiin niin sanottua alkuperäistä sarjaa. Tähän päälle vielä The Legend of Spyro -sarja sekä erinäiset sivuosat. Nykyiset nuoret tuntevat lohikäärmeen parhaiten Skylandersista. Ikävä kyllä violetista oliosta kertovan elokuvan tekeminen keskeytettiin ennen kuin se ehti edes alkaa. Spyron paluusta on huhuttu tiuhaan tahtiin, mutta mitään varmaa ei ole kerrottu saati julkaistu. Vanhana fanina toivon, että alkuperäinen sarja julkaistaisiin remasteroituna PlayStation 4:lle.

Ohessa Spyro the Dragon -taltiointi 26.9.2016 lähetetystä KonsoliFINin suoratoistosta. Pätkässä tutustutaan kahteen ensimmäiseen maailmaan.

Kommentit

"Tuntuu, että vuonna 1998 oltiin lähellä jo nykyaikaista automaattitallennusta."

Siis tuohon aikaanhan PC:llä oli ollut jo vaikka miten kauan täysin vapaa tallennus, johon verrattuna tallennus "vaan" tietyissä paikoissa oli paha takapakki kun konsoleissa ei riittänyt muisti(?). Se, että nykyään tallentuu tietyissä ennalta määritetyissä kohdissa ei ole mitään pelinkehityksen tai teknologian riemuvoittoa, vaan lähinnä halutaan pureskella kaikki pelaajalle valmiiksi koska omilla aivoilla ajattelu ei ole muotia.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi