Isaac Asimovin ikonisiin Säätiö-tieteiskirjoihin perustuvan Foundationin ensimmäinen kausi alkaa lupaavasti, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä tavanomaisemmaksi se muodostuu.

Vaikutusten kehä

Apple TV+:n jättipanostus Foundation on liki mahdottoman tehtävän edessä. Sen pitäisi samaan aikaan kunnioittaa Isaac Asimovin 1950-luvulla alkunsa saanutta kirjasarjaa ja sen vannoutuneita faneja sekä esitellä kirjailijan filosofinen eepos minun tapaisilleni tietämättömille. Alkuperäinen, palkittu trilogia on toiminut vuosien saatossa inspiraationa useille tunnetuille klassikoille aina Blade Runnerista Star Warsiin ja juuri elokuviin saapuneeseen Dyyniin. Onkin erikoinen tunne katsoa David S. Goyerin luomaa uutuussarjaa, sillä on vaikea hahmottaa mikä on vaikuttanut mihin. Foundation-sarja kun on hakenut selkeästi vaikutteensa Säätiön vanavedessä luoduilta teoksilta ja niiden elokuvaversioilta. Ympyrä on sulkeutunut.

Lee Pacen näyttelemällä keisarilla on asiaa Hari Seldonille.

Ilmastomuutoksen runtelemalla Synnaxin vesiplaneetalla ei arvosteta tiedettä taikka koulutusta. Siitä huolimatta nuori Gaal Dornickin (Lou Llobell) uhkaa paikallisia auktoriteetteja ja vanhempiaan harjoittamalla salaa matemaattisia taitoja. Hänen ratkaisunsa laskukilpailun yhtälöön herättää arvostetun professorin Hari Seldonin (Jared Harris) mielenkiinnon, eikä aikakaan, kun Gaal kietoutuu Trantorin planeetalta alkavaan, ihmiskunnan kohtalon kannalta tärkeään tehtävään. Seldonin kehittämä psykohistoria – laskennallisiin todennäköisyyksiin luottava tieteenhaara – esittää, että Imperiumin pikainen romahdus on pian edessä, mistä seuraa kymmenien tuhansien vuosien taantuma.

Torilla tavataan, Laura Birn!

Geneettisesti manipuloidun dynastian kolme keisaria, hallitsijan eri ikäiset kloonit, päätyvät karkottamaan Seldonin seuralaisineen tähtikartan laidalle, Terminuksen köyhälle planeetalle, jottei väärää sanomaa julistavan professorin opit vaaranna galaksin rauhaa ja vuosisatoja kestänyttä diktatuuria. Tehtävänään Seldonin seurueella on tallentaa ihmiskunnan historia, kielet ja kulttuurit, jotta romahduksen jälkeinen aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Säätiö on perustettu.

Kirjasarjaan verrattuna David S. Goyer tiimeineen on tehnyt muutamia muutoksia roolituksiin nykyaikaistaakseen alkuperäisteoksen. Miesvoittoisen kirjan hahmogalleria on laitettu uusiksi, minkä lisäksi Imperiumin kolme hallitsijaa on käsikirjoittajien oma lisäys.

Toisella puolella galaksia

Kymmenestä jaksosta koostuva avauskausi keskittyy Harin ja Gaalin tarinan sekä Imperiumin pyhän kolminaisuuden lisäksi Terminoksella asuvan Salvor Hardinin (Leah Harvey) selviytymiskamppailuun. Karun maailman horisonttia dominoi mystinen Holvi, jonka näkymätön suojamuuri kiehtoo planeetan kanssaeläjiä. Sarjan luojat ovat viisaasti valinneet ryhmän taidokkaita, muttei kansainvälisesti liian tunnettuja näyttelijöitä sarjan päärooleihin. Chernobylissä loistanut Harris lienee joukon kokenein näyttelijä. Galaktisen Imperiumin rationaalista neuvonantajaa esittää ansiokkaasti Laura Birn, jolla on keskeinen rooli miljardien ihmisten ja miljoonien planeettojen kokonaisuudessa.

Salvor Hardin ja Terminoksen jylhät rinteet.

Jo julkaistut episodit lupaavat suuria kysymyksiä, sorretun kansakunnan oireilua ja yllättävän paljon myös toimintaa. Massiivisella budjetilla tehty sarja piirtää upeita maisemia ruudulle, mitä vakuuttava lavastus ja puvustus tukevat. Pintapuolisesti kaikki tuntuu olevankin kunnossa, mutta loppukausi kärsii sieluttomuudesta ja tavanomaisista ideoista, joita muut sarjat, kuten The Expanse ja Battlestar Galactica ovat käsitelleet monipuolisemmin. Monet juonikuviot etenevät yllätyksettömästi, vähän kuin omalla painollaan, ilman selkeää punaista lankaa. Game of Thronesin kaltaista poliittista juonittelua ei kannata odottaa, vaikka hallitsijakolmikon dynamiikka kokeekin haasteita kauden aikana.

Foundation käsittelee myös aikaa, sillä siirtymät ja etäisyydet avaruudessa ovat valtavia. Matkustukset saattavat kestää kymmeniä vuosia, joten katsojan on välillä vaikea saavuttaa oikeaa tunnetasoa aikahyppyjen takia. Esimerkiksi kiihkeälle romanssille ei ole kontekstia, koska suhteen kehittymistä ei ole näytetty. Usein henkilöt törmäävät lisäksi toisiinsa vaivattomasti lähes äärettömässä avaruudessa. Onko sitten kyse sattumasta vai Seldonin ennustamasta suuremmasta kohtalosta, kuka tietää.

Viihdyttävä muttei mullistava

Ongelmistaan huolimatta Foundation viihdyttää. Jo pelkästään eeppiset maisemat ja visiot tulevaisuuden teknologiasta tyydyttävät scifin ystävien toiveet. Sarja sisältää paljon mielenkiintoista keskustelua ja pohdintaa, mutta harmittavan usein suoraviivainen toiminta vie kuitenkin huomion Asimovin filosofiselta tarinalta. Suuret tunteet ja tapahtumat eivät kosketa toivotulla tavalla, sillä niille ei anneta tarpeeksi aikaa.

Kotinsa jättävä Gaal on yksi sarjan tärkemmistä hahmoista.

Jatkoa ajatellen käsikirjoitus vaatii lisää terävyyttä ja selkeämpää rytmitystä. Sarja kuitenkin todistaa, että Asimovin ajatuksille on edelleen tilausta vielä 70 vuotta ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen. Menneet vuodet ja tämänhetkinen maailmantilanne muistuttavat, että tieteelle on suurempi kysyntä kuin koskaan. Vielä kun kaikki sitä kuuntelisivat.

Foundationin uudet jaksot julkaistaan viikottain Apple TV+:lla.

Kommentit

Aika puskista tuli taannoin ilmoitus sarjasta ja hieman vastavuoroisin tunnelmin tätä sitten tuli odoteltua. Ekan jakson jälkeen tavallaan ihan jees fiilikset, mutta rytmitys on tosiaan helvetin kompuroivaa, mikä tavallaan yllätti, koska odotin pahimmissa peloissa jotenkin ylimietittyä ja -tuotettua. Aika kulmatonta ja mautontahan tämä periaatteessa kuitenkin oli ja varmasti valtaosalle katsojista tuo psykohistoria jäi lähinnä naurettavuuden tasolle.

Kakskauttaviis-tavaraa.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi