Joka päivä sama rutiini. Aamulla ylös liian aikaisin, silmät vielä rähmäisenä aamuruuhkaan jonottamaan. Töitä kahdeksasta neljään ja sitten automarketin kautta kotiin. Harmaat puvut, harmaa betoni, harmaat autot. Päänsärkyyn kipulääkkeitä, kipulääkkeiden närästykseen pillereitä ja ihmejogurttia. Luvaton käyttö kielletty, alueella tallentava kameravalvonta ja pyörien pysäköinti vain sisäpihalle. Muista etukortti kassalla. Vastaa kyselyyn ja saat tarjouskupongin. Tule alennusmyynteihin säästämään!

Jossain vaiheessa arjen hamsterinpyörä verottaa mehut meistä jokaisesta. Sellaisena hetkenä on hyvä höllätä hiukan kravattia, avata ylin nappi, istahtaa sohvalle, potkaista Clarksit jalasta ja käynnistää Flower.

PlayStation Storessa myytävä Flower on nykyaikainen vastine stressipalloille. Tarkoituksena on lennättää terälehtiä kukasta kukkaan tuulenpuuskan avulla. Ei sen enempää. Käydään heti alkuun läpi se tylsä osuus: ohjaus. Sixaxis-asentotunnistuksella ohjataan tuulenpuuskan suuntaa, ja mikä tahansa nappi toimii tuulen kaasupolkimena. Siinä kaikki. Luontevin pelityyli tuntuikin olevan ohjaimen roikottaminen yhdellä kädellä kevyesti puristaen. Erityismaininta kuuluu pelin intuitiiviselle luonteelle, sillä pelaajalle kerrotaan symbolein, väreillä ja kameralla mitä seuraavaksi täytyy tehdä. Tekstiä ei pelissä nähdä kuin muutama rivi. 

Flower on tunnelmaltaan suorastaan melankolinen rauhallisuudessaan, poikkeuksen muodostavat vain keskivaiheen todella synkän ahdistavat tasot. Kenttien ulkoasut ovat näyttäviä: ruoho on toteutettu upeasti ja värimaailma on harkittu huolella. Välillä tekee mieli vain pysähtyä ihastelemaan laskevaa aurinkoa tuulivoimaloiden taustalla tai sähköistä säkenöintiä öisellä niityllä. Hiottuun harmoniaan osallistuu myös ääniraita, joka koostuu varsin rentouttavasta pianovetoisesta musiikista ja sen päälle kerrostuvista muutamista efektiäänistä. Yleisesti ottaen Floweria voi luonnehtia jalkakylpymäiseksi tai eukalyptuksen makuiseksi.

Varsinaisena pelinä Flower ei ole kovin erityinen, sillä siinä oleva tekeminen ei ole kovinkaan kummoista, eikä onnistumista mitata muutaman Trophyn lisäksi juuri mitenkään. Virkistävänä välipalana, vaikkapa työpäivän ja illan pelisession välissä, se on kuitenkin omiaan. Lähestymistapa konseptiin on juuri oikea, ja on ilahduttavaa, ettei projektia hyllytetty tänä räiskintäpelien valtakautena. Suoranaista jatko-osaa on vaikea kuvitella ("Flower 2: The Blooming Season"?), mutta muutama vastaavanlainen softalelu vuodessa pitäisi kyllä mielen virkeämpänä.

Tunnin mittaisen kokonaisuuden zeniyttä rikkoo oikeastaan vain hinta. Miksi sellainen on ylipäätään?