GameCube muistoissa

Wiin valtakausi Nintendon nykyisen sukupolven koneena on alkanut. NintendoFINin valikoidut jäsenet ovatkin kasanneet tätä riemukasta päivää varten omia suosikkihetkiään soihdun eteenpäin siirtäneen GameCuben parissa.


PIKMIN 1+2
kaba

  

Pikmin, Nintendon ruohonjuuritason reaaliaikastrategia, oli yksi muutamista GameCubelle luoduista uusista sarjoista. Se oli myös oikein mainio peli kaikkien ennestään tuttujen nimien, kuten Marion ja Linkin, uusien seikkailujen rinnalla. Uusi, pirteä konsepti sekä Olimarin traaginen selviytymistaistelu Pikmin-planeetalla valloittivat, mutta mielipiteitä jakoi erityisesti rajoitettu peliaika. Tämä, ja pino muita puutteita korjattiinkin jatko-osaan, joka oli kaikin puolin paranneltu paketti, eikä vääntö käynyt yhtään vanhaksi edes aiemman osan läpipeluun jälkeen.

Pikminien viehättävyys johtui paljolti upeasti henkiin herätetystä pelimaailmasta sekä yksinkertaisesta, mutta toimivasta, ohjauksesta. Sankkojen Pikmin-joukkojen komentaminen oli helppoa ja ennen kaikkea hauskaa. Shigeru Miyamoton visio vei sydämeni muutama vuosi sitten, joten jatko-osa olisi todellakin tervetullut. Wii olisikin täydellinen alusta Pikmin 3:lle, joten mikään ei ole täysin toivotonta...


STAR WARS: ROGUE SQUADRON II - ROGUE LEADER
Guardian Viper

  

GameCuben julkaisun aikoihin Star Wars -huuma kävi kuumana. Uskollisimmat fanit odottivat jo sekaisin tuntein muutaman kuukauden takana häämöttävää Episodi II: Kloonien hyökkäys -elokuvan ensi-iltaa, mutta vuoden todellinen avaruussaaga-aiheinen herkkupala oli Factor 5:n ennakkoon suuresti hehkutettu Cube-julkaisupeli Star Wars: Rogue Squadron II - Rogue Leader, joka näytti epäilijöille Nintendo-konsolin kyvyt.

Ennakkohype ei suinkaan ollut turhaa. Erityisesti visuaalinen anti vetää vertoja Cuben loppupuolenkin peleille, mutta myös arcademaiselle pelituntumalla saa yhä hakea vertaisiaan. X-Wingien ja muiden alkuperäisen trilogian alusten ohjaksissa olo on kotoisan turvallinen.

Sykähdyttävimmät hetket pelin parissa ovat koituneet itse elokuvista tutuissa tilanteissa. Syöksyessä ensimmäisen Kuolemantähden kanjoniin Darth Vaderin hävittäjä kannoillaan, kaataessa AT-ST-kävelijöitä kaapelilla ja joutuessa ansaan Endorin avaruustaistelussa tuntee todella olevansa osa kaukaisen galaksin tarua. Sääli sinänsä, etteivät myöhemmät Star Wars -pelit ole yltäneet lähellekään Rogue Squadronin tunnelmaa, vaikka yritys onkin paikoitellen ollut kova.


LEGEND OF ZELDA: THE WIND WAKER
kaba

  

Suorastaan nuoren Nintendo-pelaajan tajunnan räjäyttäneen Ocarina of Timen jälkeen uudelle Legend of Zelda -pelille kohdistettiin suuria, suorastaan eeppiset mittasuhteet saavuttavia odotuksia. Ja sitten tuli E3 sekä ensisilmäys Linkin uuteen, sarjakuvamaiseen ilmeeseen. Järkytys muuttui pikkuhiljaa pettymykseksi, ja kun lähes valmiista pelistä paljastettiin kunnolla pelikuvaa, täytyi vain todeta että Nintendo tiesi koko ajan mitä teki.

Huolimatta pelaajakunnan laajasta parahduksesta piirrostyylillä mentiin, ja jälki on todella toimivaa. Jopa näin uusien teräväpiirtokonsolien aikakaudella Wind Waker on kaikessa omalaatuisuudessaan komea peli. Ulkokuoren alla vieläpä piilee rautainen Zelda-seikkailu tuttuine ja uusine elementteineen, joten pelistä ei juuri voi kuin nauttia. Ainoat valittelun aiheet ovat lopun pitkitetty aarteenetsintä sekä todella matala vaikeusaste – läpipeluun aikana kuolema oli lähellä tasan kerran, ja silloinkin pullollinen keijuja taskussa pelasti tilanteen. Uusi, massiivinen Twilight Princess on näinä hetkinä täällä, mutta jos Wind Waker on kokematta, kannattaa paikata tämä aukko pelisivistyksessä ensi tilassa.


BEYOND GOOD & EVIL
Guardian Viper

  

Yksi parhaista Cubellekin ilmestyneistä multiplatform-peleistä saapui omaan pelihyllyyni heräteostoksena. Ubisoftin maineikkaan Michel Ancelin suunnittelema Beyond Good & Evil oli toki synnyttänyt jonkinasteisen mielenkiinnon karismaattisella cel-shading-ilmeellään, mutta todellinen halu päästä testaamaan peliä syntyi bongattuani Kaniksen ylistävän arvostelun selaillessani vanhoja CubeFIN-arvosteluja.

Jo heti alkumetreillä Jaden sekä hänen toverinsa, Pey’j’n, tarina luo vaikuttavan tunnelman, joka säilyy muistissa vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin. Hillysin maailman rauhaa uhkaavia avaruusoliota vastaan käydään Legend of Zelda -henkisin ottein, eli pelimaailmaa ja sen jännittäviä "luolastoja" tutkiessa.

Hiiviskelyelementit ja valokuvaus tuovat Beyond Good & Eviliin oman mainion väriläiskänsä, mutta pelin ydin on sen kauniin karismaattinen maailma sekä upeat hahmot, joiden tarinalle olisi mukava nähdä jatkoa hamassa tulevaisuudessa.


WAVE RACE: BLUE STORM
kaba

  

Wave Race: Blue Storm oli Cuben aivan ensimmäisiä pelejä. Kaahailun erikoisuus oli hyvin mallinnettu vesi, jonka pinnalla möyrittiin tehokkailla vesiskoottereilla. Meno oli märkää ja vauhdikasta, ja peli upposi niin mediaan kuin pelaajiinkin. Hyvätunnelmaisen rento pärskyttely ei repinyt Cuben tehoja äärimmilleen, mutta oli silti oikein nautittava ja toimiva kokonaisuus. Erityishuomion ansaitsi sää, joka oikeasti vaikutti pelattavuuteen – synkässä myrskyssä aallokko kun oli huomattavasti ankarampi kuin peilityynellä päristellessä.

Blue Storm oli oikein hyvä kilpa-ajopeli, mutta sen tunnelma veti puoleensa vielä kun kaikki kisat oli jo voitettu – usein jopa vain huristelemaan ympäriinsä vapaassa moodissa ilman pisteitä, kanssakilpailijoita tai aikarajoja. Harva peli saa moista aikaan enää nykyään.


METAL GEAR SOLID: THE TWIN SNAKES
Guardian Viper

  

Konamin KCEJ-tiimin kehittämä Metal Gear Solid ensimmäiselle PlayStationille on ehta klassikko, jonka tarina ja ikimuistoiset pelitilanteet jaksavat pitää pintansa useidenkin kertojen jälkeen. Siksi tieto Silicon Knightsin GameCubelle kehittämästä MGS: The Twin Snakes -uusintaversiosta jakaa yhä tänä päivä uskollisimmatkin Snake-fanaatikot kahtia. 

Suurimmat näkemyserot kohdistuivat pelin välianimaatioiden jopa äärimmilleen liioiteltuihin toimintakohtauksiin, vaihtuneisiin musiikkiraitoihin sekä muutamien pelihahmojen ääninäyttelystä kadonneisiin aksentteihin. Metal Gear -fanien mielenoikkuja tulkitessa on kuitenkin ymmärrettävä, että juoni on yhtä tärkeässä osassa – monien osalla jopa tärkeämpi – kuin itse pelimekaniikka.

Twin Snakes pysyi lupauksessaan päivittää hiiviskelypeli PlayStation 2:lle julkaistun MGS2: Sons of Libertyn tekniselle tasolle, mikä omalla mittapuullani on riittänyt mainiosti. Kummassakin versiossa on omat hyvät hetkensä, joita toisessa ei ole. Ensimmäisellä pelikerralla Cube-version ehdottomaksi kohokohdaksi jäi seikkailun alkutaival, jossa Snaken on ensitöikseen odoteltava hissiä vihollissotilaiden vartioimalla laiturialueella, kun luuli konkarimaisesti pistävänsä vihollisten tajun kankaalle ja soluttautuvansa mestarin elkein hissin syövereihin.

Toisin kävi, sillä jo heti ensimmäinen sotilas bongasi Snaken liimautuneena seinään, jonka suuntaan alkuperäisen version vartijat eivät edes aivasta. Useammin kuin kerran.



MUTTA MISSÄ ON MARIO?
kaba

Monet valittelivat perinteisen Super Mario -pelin puuttumista Cuben pelivalikoimista. Toki sarja ei tehnyt täysiä ohareita, ja Super Mario Sunshine olikin kelpo tasoloikka. Sunshinen vesipumppu kuitenkin muutti pelin tyyliä niin, ettei peli tuntunut aivan Mario-peliltä. Mukana ei edes ollut vanhoja tuttuja vihuja listittävänä, Sunshine kun ei sijoittunutkaan vanhempien pelien maailmaan.

Wiille julkaistava Super Mario Galaxy näyttää kyllä mielenkiintoiselta, mutta taas niin kovin poikkeavalta. Ehkäpä vanhan kunnon Marion aika on ohi ja puristien on vain tyytyminen sarjan kaksiulotteisiin peleihin.


MUTTA MISSÄ ON STAR FOX?
Guardian Viper

Olen odottanut Nintendo 64:n loistavan Lylat Warsin jälkeen Star Fox -tiimin uusia seikkailuja vesi kielellä. GameCubelle julkaistiin kaksi sarjan nimellä ratsastavaa peliä, joista kumpikaan ei ollut täysin sitä, mitä odotettiin.

Star Fox Adventures siirsi eläinsankarit Arwing-lentoalusten ohjaamosta maanpinnalle Zeldamaiseen seikkailuun. Raren viimeiseksi täysimittaiseksi Nintendo-projektiksi jäänyt Adventures ei suinkaan ollut huono peli, päinvastoin. Se ei vain täyttänyt avaruuslentelyn nälkää, kuten Lylat Wars aikoinaan. 

Namcon kehittämä Star Fox Assault korjasi tilannetta hiukan. Paperilla peli on puhas jatko-osa Lylat Warsille, mutta toteutus ei aina yhdy tähän mielipiteeseen. Jostakin kumman syystä sankareilla on useissa kentissä tarve hypätä ulos aluksistaan vapaasti tutkittaville alueille, vieläpä melko kankein kontrollein. Namcon on selvästi halunnut tuoda sarjaan oman käpälänjälkensä, mutta epäonnistunut tuloksissa. Alusten ohjaus toimii sentään yhtä mallikkaasti kuin Lylat Warsissa, joten on pakettissa hieman laatuakin estämässä Star Fox Assaultia olemasta täydellinen munaus.


PAKKASESSA JONOTTAMASSA
Guardian Viper

Nintendon Suomen maahantuoja AMO Oy järjesti vuoden 2003 itsenäisyyspäivänä yhden parhaista tempauksistaan tähän päivään mennessä. Tilaisuus oli niinkin huomiota herättävä, että paikalle oli saavuttava viisi tuntia ennen ovien avaamista, että olisi varmasti ensimmäisten joukossa. Herätys soi kello viisi aamulla ja suunnaksi otettiin Helsingin Kinopalatsin Legend of Zelda: Collector’s Edition -jono.

Allekirjoittaneesta ja Esa Mäkijärvestä koostunut CubeFIN-tiimi ei suinkaan ollut ensimmäisenä paikanpäällä, mutta ensimmäisten joukkossa kuitenkin. Joulukuinen pakkanen oli korkeimmillaan, mikä, teki lukuisista aikaa kuluttavista aktiviteeteistamme - kuten Game Boy Advancen Zelda: Four Swordsin ja Advance Warsin moninpelisessioista - melko kohmeisia. Jonon hyvä ilmapiiri kuitenkin säilyi koko odotuksen ajaksi, vaikka kylmyys meinasi kangistaa viime hetkillä.

Ovien avattua Zelda: Collector’s Edition poltteli jo näpeissä, mutta tilaisuus päästä testaamaan tuolloin vielä julkaisemattomia Cube-pelejä oli myös houkutteleva. Ikävä kyllä henkilökohtainen aikataulu ei riittänyt kaiken katsastamiseen ja pieni flunssanpoikanenkin osoitteli jo oireitaan. Seuraavat päivät kuluivatkin sairastellessa ja Zelda-klassikoita pelaillessa. 

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi