Varovainen uudistus
Olen nyt pelaillut Switch 2:lla kolmisen viikkoa, mutta en miellä täysin, että olemme hypänneet seuraavaan sukupolveen Nintendon osalta, vaikka mattamustapintainen telakka ja konsoli näyttävätkin uskottavammilta kuin edeltäjänsä. Koska käyttöliittymä ei ole muuttunut – paria uutta kuvaketta lukuun ottamatta – niin pelikokemus tuntuu hyvin samalta kuin aiemmin. Tehoa on enemmän, ja nyt 4K-televisioiden omistajat pääsevät nauttimaan terävämmästä kuvasta ja rikkaammista väreistä. Kauppapaikkakin toimii ilman suurempia lataustaukoja, kuten Petri Kataja totesi blogikirjoituksessaan.
Ehkä syynä koruttomuuteen on uutuuspelien puute: heinäkuussa julkaistavaa Donkey Kongia olisi kaivattu jo kesäkuun alussa Mario Kart Worldin ja vihdoin sulavasti rullaavan Fortniten kaveriksi. Ei siinä, Switch 2 on erinomainen matkakumppani, lapsiperheen viihdyttäjä ja mukavan erilainen laite kuin PlayStation ja Xbox. Nintendolla on aina ollut omatakeinen tyyli tehdä asioita, eikä Switch 2 riko sitä filosofiaa. Ei hyvässä, eikä pahassa. En siis jaksa enää valittaa A- ja B-nappien vääristä paikoista tai lokalisaation puutteesta. Jotenkin hullunkurista, että lapsiperheystävällisin konsoli ei vieläkään puhu suomea.
Supergrafiikat
Tällä hetkellä Switch 2 tuntuu enemmän Switch Prolta kuin todelliselta hypyltä uuteen. Taaksepäin yhteensopivuus antaa vanhoille peleille jatkoaikaa, mutta samalla se hämärtää sukupolvirajat. Eron huomaa vasta todella, kun vertaa kahta kuvaa rinnakkain.
Switch 2 tukee television kautta pelatessa 4K-tarkkuutta ja HDR-tekniikkaa (High Dynamic Range). Kannettavana laite kykenee 1080p:n tarkkuuteen 1920x1080-resoluutiolla. 7,9 tuuman LCD-näyttö on asteen suurempi kuin alkuperäisen Switchin 6,2 tuumainen ruutu, ja se toimii ihailtavan hyvin ympäristön valaistuksesta riippumatta. Tehoa laitteessa on huomattavasti enemmän, joten (vanhat) pelit latautuvat nopeammin. Monet teokset ovat saaneet lisäksi parannuksia tai virallisia Switch 2 -versiointeja.
KonsoliFINin arvostelemat julkaisupelit Switch 2:lle voi lukea alta:
- Mario Kart World
- Nintendo Switch 2 Welcome Tour
- The Legend of Zelda: Breath of the Wild Switch 2 Edition
- The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom Nintendo Switch 2 Edition
- Fast Fusion
- Street Fighter 6: Years 1-2 Fighters Edition
- Hitman World of Assassination - Signature Edition
Julkaisuikkuna olisi kovasti kaivannut Metroid Primen läsnäoloa tai edes paria muuta yksinoikeutta. Vanhojen pelien käännökset eivät lämmitä monialustapelaajaa, varsinkin kun pelien hintalappu on korkeahko niiden todelliseen ikään nähden. Samat nimikkeet irtoavat alelaarista muille alustoille.
Uutta ja ihmeellistä
Käyttöliittymä on sama kuin alkuperäisellä Switchillä. Sen ulkoasua viilattiin hitusen juuri ennen Switch 2:n julkaisua kuvakkeiden ja äänien osalta, mutta dramaattisia muutoksia ei ole tarjolla.
Tiedostojen ja pelien siirto vanhasta Switchistä uuteen on toteutettu melko suoraviivaisesti ja kivuttomasti. Laitteet tuodaan vierekkäin ja siirto käynnistetään asetuksista. Pienen odotuksen jälkeen profiilit ja data ovat kopioituneet. Jos omistaa useamman Switchin, pitää siirto tehdä primäärilaitteen kanssa. Tätä ei kerrota missään ohjeissa, joten kannattaa olla tarkkana.
Uusi GameChat tarjoaa mahdollisuuden jutella kavereiden kanssa pelien tiimellyksessä ja jakaa omaa ruutuaan. Ryhmään saa jopa 12 henkilöä samanaikaisesti. Chat kaipaa kaverikseen Nintendo Switch 2 -kameran (tai muun yhteensopivan USB-verkkokameran), jolloin naamansa saa näkyviin esimerkiksi Mario Kart -hahmonsa yläpuolelle. Voin kuvitella, että tämä on hulvaton lisä kaveriporukassa. Ominaisuus pitää aktivoida ensimmäisellä kerralla, ja se vaatii turvallisuussyistä puhelinnumeron Nintendo-profiilin alle.
Erikseen ostettava kamera on siro ja yksinkertainen lisälaite, jossa ei ole oikeastaan muuta säädettävää kuin kuvakulma. Sen laajakuvalinssi tukee 1080p:n tarkkuutta, ja suositushinta on 65 euron tietämillä. Pienellä vivulla voi peittää myös kamera-aukon, jos haluaa varmistaa yksityisyyttään. Kameran kuvasensori tunnistaa kasvot ja poistaa taustat automaattisesti pelaajan niin halutessa. Mikrofonina toimii konsoliin sisäänrakennettu mono-mikki. Testisessioiden aikana äänen- ja kuvanlaatu oli selkeää, vaikkakin hieman rosoista.
GameShare mahdollistaa sen sijaan tiettyjen pelien pelaamisen kahdella konsolilla, vaikka omistaisi vain yhden pelin. Konsolien pitää olla toistensa lähettyvillä, jolloin ne muodostavat langattoman yhteyden. Ominaisuus toimii myös ristiin alkuperäisen Switchin ja Switch 2:n välillä, kunhan jakavana laitteena on Switch 2. GameShare mahdollistaa esimerkiksi Mario Odysseyn pelaamisen kahdestaan siten että toinen ohjaa Mariota ja toinen Cappy-hattua. Toivottavasti jakamista tuetaan tulevaisuudessa mahdollisimman laajalti, sillä tämä helpottaa (lapsi)perheissä peleistä nauttimista.
Joy-Con 2 -ohjaimet toimivat myös hiirenä niissä olevien sensorien ansiosta. Innovatiivinen lisäys, joka toivottavasti parantaa muun muassa osoita ja klikkaa -nimikkeiden pelaamista kotisohvalta sekä tuovan lisävaihtoehtoja kontrolleihin. Julkaisussa tämä ominaisuus on jäänyt tosin kuriositeetiksi. Joy-Conit tuntuvat tärinäominaisuuksiltaan ja muutenkin pykälän paremmilta. Nintendo on selkeästi kuunnellut palautetta ja viilannut oikeastaan kaikkia osa-alueita.
Yksi portti liian vähän
Fyysisiä uudistuksia on Joy-Conien tapa napsahtaa jämäkästi kiinni käsikonsolin laitoihin magneettikiinnityksellä. Ei enää epätarkkaa liu’uttamista. Ohjaimiin on lisätty myös C-nappi GameChat-toimintoa varten. Taustatuki on nyt asteeton ja taipuu mihin kulmaan tahansa. Telakassa ei ole jostain syystä yhtään USB-C-porttia, joten ulkoinen kamera pitää kytkeä konsoliin – ja toki irroittaa aina kun haluaa pelata kannettavassa moodissa. Puhuinko jotain nintendomaisista ratkaisuista?
Toinen erikoisuus on GameChatin rajoitukset. Nintendo on rajannut ruudunpäivitysnopeuden naurettavan alhaiseksi, joten oman ruudun jakaminen kaverille näyttää suorastaan hirveältä. Lisäksi pelitilanteista ei voi ottaa ruutukaappauksia, jos on liittyneenä ryhmään.
Yhteenveto
Switch 2 on joka suhteessa parempi laite kuin alkuperäinen Switch, mutta se ei ole millään tavalla mullistava askel uuteen. Tavallaan tylsää, mutta toisaalta kuluttajaystävällistä ja toimivaa. Vihdoinkin monet aiemmin julkaissut teokset Pokémon Scarletista Zeldoihin pyörivät toivotulla tavalla, ja 4K-grafiikat nostavat pelikokemuksen uudelle tasolle. Jää nähtäväksi, kuinka paljon Nintendo tulee hyödyntämään muita uudistuksia – tai kuinka pelaajat löytävät ne.
Joka tapauksessa Switch 2 on hauskalla tavalla erilainen konsoli, jonka jo valmiiksi kattava pelivalikoima tulee kasvamaan tulevina kuukausina vielä lisää. Perustukset ovat hyvillä kantamilla, vielä kun muutamia käyttöliittymän nintendomaisia kömpelyyksiä saataisiin viilattua päivityksillä kuntoon.
On myös hyvä muistaa, että Switch 2:n pelikortit maistuvat edelleen aivan hirveälle, joten älkää laittako niitä suuhun.
