Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

8-bittisen Nintendon Hellraiserista oli tarkoitus tulla järjestelmän kaikkien aikojen mahtavin videopeli: Ensimmäisen persoonan splatter-räiskintä, joka veisi pelaajat pahamaineisen Lament Configuration -kuution läpi, tehtävänään ratkaista verisen Helvetin pulma ennen kuin 8-bittiset kenobiitit tekevät sielusta silppua.

Vuonna 1987 ensi-iltansa saanut Hellraiser on Clive Barkerin käsikirjoittama ja ohjaama kauhuelokuva. Barkerin Hellbound Heart -tarinaan perustuva elokuva nousi kulttimaineeseen, joskaan ei koskaan kääntynyt peliksi. Suunnitelmia sen varalle kyllä oli, mutta ne kaatuivat omaan suuruuteensa.

Kolme vuosikymmentä sitten videopeliyhtiö Color Dreams suunnitteli Hellraiseria Nintendolle, mutta tuotanto tyssäsi kauan ennen julkaisua. Yksi Color Dreamsin perustajista, Dan Lawton, oli kovan luokan Hellraiser-fani, joka vakuutti kumppaninsa auttamaan häntä pelin kehittämisessä. Elokuvastudiolta irtosi lisenssi, josta Lawton sai pulittaa 35 000 - 50 000 dollaria.

Color Dreams luotti ideaansa vankkumattomasti, ja peliä mainostettiin innolla monissa pelialan lehdissä. Hellraiserista piti tulla Nintendon isoin hitti, ja julkaisua oli tarkoitus laajentaa Sega Genesikselle sekä Atari Lynxille asti.

Hellraiser-pelin johtoajatuksena oli käyttää Wolfensteinin 3D-moottorin muokattua versiota. Tämä olisi kuitenkin vaatinut kehittämään ”Superkasetin”, sillä 3D-moottorilla luotu Hellraiser olisi ollut liian monimutkainen toimiakseen tavallisena NES-pelinä.

Näin kunnianhimoinen projekti puolestaan olisi vaatinut julmettua rahoitusta. Toinen suunnitelma pelin luomiseksi oli erikseen myytävä lisälaite, joka kytkettäisiin NES-järjestelmän pohjassa olevaan laajennusporttiin. Lisälaitteen ja Hellraiser-pelikasetin yhteiskustannukset olisivat kuitenkin olleet kalliimmat kuin itse superkasetti.

Pienstudiolla ei tällaisia resursseja tietenkään ollut, etenkään lisenssimaksuihin uponneiden dollarien jälkeen. Jos rahoitus olisikin järjestynyt, erityiskasetin tai lisälaitepatentin synnyttämät kustannukset olisivat nostaneet valmiin pelin hinnan taivaisiin. Kuluttajille liian hintava tekele olisi jäänyt pölyttymään jälleenmyyjien hyllyihin.

Tavalla tai toisella konkurssiin tuomittu projekti lakaistiin siis maton alle lähes heti mainoskampanjan alettua. 8-bittiset kenobiitit eivät koskaan nähneet päivänvaloa.

Color Dreamsin 90-luvun suunnitelmien kariuduttua ei maailma ole vieläkään saanut Hellraiser-videopeliä hyppysiinsä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi