Dragon Ball Xenoverse 2

Ajanvartijat uusintakierroksella

Dragon Ball on suosittu anime- ja mangasarja, joka jokaisen japanilaista populaarikulttuuria seuraavan on melkeinpä pakko tuntea. Jo 1980-luvulla Akira Toriyaman luoma Shonen-saaga on poikinut aikojen saatossa myös useita pelejä. Dimps-studion aikoinaan PlayStation 2:lle kehittämä Dragon Ball Z: Budokai -trilogia lienee yhä monen fanin ehdoton suosikki. Myöhemmin on kuitenkin nähty useampiakin epäonnistumisia, mikä puolestaan sai Dragon Ball -universumin asettumaan hetkeksi kenties ansaitsemalleen tauolle.

Reilu vuosi sitten faneja ihastuttanut ja vihastuttanut Dragon Ball Xenoverse toi raikkaan mutta samalla ristiriitaisen tuulahduksen pelisarjaan. Sen sijaan, että peli olisi lähtenyt perinteisen mukaelman tavoin seuraamaan lineaarisesti alkuperäisteoksen juonikuvoita, päätettiin soppaa sekoittaa aikamatkustusteemalla höystetyillä rpg-elementeillä sekä täysin uudella päähahmolla, jonka roolissa toimi pelaaja itse.

Kaikille edellä mainittu piristysruiske ei kuitenkaan kolahtanut sitten lainkaan, minkä vuoksi peli osoittautuikin osalle enemmän tai vähemmän pettymykseksi. Suosiota joka tapauksessa kertyi sen verran, että pelille lähdettiin kehittämään jatkoa. Dragon Ball Xenoverse 2 seuraakin lähestulkoon täysin edeltäjänsä jalanjäljissä, vieden tuttua kokonaisuutta eteenpäin sieltä sun täältä.

Historian jälkipyykkäystä

Edellisen Xenoversen tapaan homma aloitetaan luomalla oma sankari viiden eri hahmoluokan pohjalta, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kun hahmonluonti saadaan purkkiin, on aika hypätä kohti uutta Conton Cityä. Kaupunki toimii eräänlaisena aktiviteettien keskuksena, josta pelaaja sitten lähtee suorittelemaan niin pää- kuin sivutehtäviäkin. Uusi ympäristö on tarjonnaltaan jotakuinkin samaa huttua kuin ensimmäisen Xenoversen Toki-Toki City mutta vain entistä suuremmassa mittakaavassa.

Conton Cityn kaduilla vaeltelu on seikkailun alkutaipaleilla rentoa ja samalla mielenkiintoista puuhaa. Kaupungin hieman staattinen ilme ja tyhjyys alkavat kuitenkin nopeasti puuduttaa. Myös jotkut seikkailun osa-alueista – eritoten tietyt rpg-elementit ja sivutehtävät – tuntuvat lopulta vain ylimääräiseltä täytteeltä. Nämä osaltaan estävät pelaajaa nauttimasta paremmista puolista, kuten tarinaa kuljettavista päätehtävistä.

Tarinaa käydään läpi sarjasta tutuilla tapahtumilla, joissa pelaajan tehtävänä on turvata Gokun sekä kumppanien taival ja pitää näin historiankirjat kunnossa. Yllättävänä erikoispiirteenä alkuperäisteoksista tutuista kohtaamisista osa voi sisältää joukoin pieniä historiallisia poikkeamia. Näistä esimerkiksi Gokun ja Vegetan ensikohtaamisessa pelaaja saa vastaansa edellä mainitun vihollisen ohella myös tämän kollega Nappan jättiläisgorillan muodossa.

Menneisyydessä koluttavat tapahtumat alkavat tuttuun tapaan pääkaanoniksi mielletyn Dragon Ball Z:n taipaleilta. Nähdäänpä seassa erinäisiä kohtauksia myös uusimmista elokuvista. Hahmokaartiltaan Xenoverse 2 lienee sarjan laajinta kärkeä. Mukaan sisältyy Dragon Ball Z:sta tuttujen sankareiden lisäksi aikoinaan vain animen puolella tarinaa jatkaneen Dragon Ball GT:n hahmoja ja tuoreimpiakin nimiä, kuten Toriyaman itsensä luoman Dragon Ball Super -uutukaisen tarjontaa. Sarjan touhuja seuranneet tietänevätkin, että Dragon Ball Super korvasi taannoin Dragon Ball GT:n aikajanan.

Kohteet hukassa

Tyyliltään peli ja sen taistelujärjestelmä ottavat edeltäjänsä tavoin mallia PlayStation 2:lla nähdystä Dragon Ball Z: Budokai Tenkaichista. Kyseinen sarja tarjosi ensi kertaa avoimet taistelukentät sekä näiden suoman vapaan liikkuvuuden. Siinä missä ensimmäisen Xenoversen kontrollit osoittautuivat ainakin allekirjoittaneelle varsin kankeiksi, on jatko-osassa onneksi kehitetty kehnoa pelattavuutta toimivampaan suuntaan. Lopputuloksena nähdään monipuolinen, useita taisteluliikkeitä aina tavallisista potku- ja lyöntikomboista lukuisiin erikoisiskuihin yhdistelevä taistelumekaniikka, jossa myös pelaajan oma reaktiokyky on pyritty ottamaan huomioon.

Ainoaksi heikoksi lenkiksi koituu kamera, joka ei pysy aina tarvittaessa tilanteen tasalla. Kyseistä dilemmaa on sentään hieman lieventämässä mahdollisuus lukita oman hahmon katse kohteeseensa. Taisteluiden tempo tuppaa kuitenkin olemaan monesti niin vilkasta ja äkkinäistä, että pelaajan suuntavaisto ja kohteiden hahmottaminen ovat lukituksestakin huolimatta lähes jatkuvalla koetuksella. Toiminnan luonteen ja taisteluliikkeet taitaessaan oppii kuitenkin homman kanssa jotakuinkin elämään.

Yhdessä läpi kivien

Yksinpelitehtävien ohessa pelaajan on mahdollista ottaa mittaa kaveristaan joko verkon yli tai vaihtoehtoisesti saman koneen äärestä. Siinä missä edellisosassa kaveriporukan väliset ottelut jäivät mystisestä syystä ainoastaan yhden areenavalinnan varaan, tarjotaan nyt yhteisiin mittelöihin kaikkien onneksi kaikki tarinatilan kentät. Vaihtelua siis luulisi tällä kertaa riittävän.

Lohikäärmekuulat tiskiin ja menoksi

Dragon Ball Xenoverse 2 ei välttämättä suoriudu ihan kaikilta osa-alueiltaan aivan toivotulla tavalla. Pienistä ongelmistaan huolimatta kyseessä on julkaisu, jota erityisesti sarjan fanit ovat odottaneet jo pidemmän aikaa. Kuten animeen pohjautuville videopeleille on yleistä, voi uusinta Dragon Ball -mätkintääkin suositella tarinansa puolesta vain alkuperäisteosten ystäville.

Monipuolisen toimivaksi viilatun pelimekaniikkansa ansiosta kokemuksesta voi kuitenkin irrota hupia sarjaan vihkiytymättömillekin, kunhan ei anna överien liikekombojen liikaa hämmentää. Dragon Ballin maailmassa hahmojen kyvyt räjäytellä kokonaisia planeettoja ja galakseja kun ovat sarjan mittarilla täysin arkipäivää.

Kirjaudu kommentoidaksesi