Uuden maailman laatoittaja

Lähteminen uudisasukkaaksi vieraalle planeetalle tähtien taakse vaikuttaa varsinkin nyt ajankohtaiselta idealta. Crytekin tuoreessa seikkailussa pääsee kokemaan tämänkin ihmeen tarvitsematta nousta kotisohvalta.

Maailma aikojen alussa

Virtuaalitodellisuuden julkaisu toimivana mutta kohtuuhintaisena kuluttajien ulottuville on yksi suurimpia uudistuksia videopelimaailmassa vuosiin. Heti kättelyssä olemme nähneet mielenkiintoisia uusia sovellutuksia kuten Batman Arkham VR ja RIGSin kaltaisia onnistumisia perinteisempien genrejen pintaremontissa. Yksi kovasti virtuaalitodellistettavaksi toivottu lajityyppi on vapaan maailman seikkailu, ja teknisestä taituruudestaan tunnettu Crytek esittääkin oman näkemyksensä VR:stä tutkiskelupeli Robinson: The Journeylla.

Peli sijoittuu Tyson III -planeetalle, jolle maasta lähetetty uudisasutusalus Esmeralda saapuu vuosien matkan jälkeen kantaen kärsimättömäksi käyviä matkustajiaan. Kiertorodalla tapahtuu kuitenkin jotain kummallista, ja hallitun laskeutumisen sijaan Esmeralda rojahtaakin taivaista tantereeseen jättäen jälkeensä vain romurautaa ja yhden selviytyjän, nuoren Robin-pojan. Avukseen Robin saa palvelusrobotti HIGSin sekä lemmikkidinosaurus Laikan. Tämän kaksikon avulla nuorimies alkaa remontoida uutta kotiaan odottaessaan seuraavan aluksen saapumista Maasta.

Dinosauruspuisto

Robinson on VR-peliksi poikkeuksellisen näyttävä. Maailmaan on saatu mahtumaan runsaasti yksityiskohtia ja piirtoetäisyyttä riittää. Välillä tekee mieli vain jäädä seisoskelemaan kallion reunalle ja katselemaan maisemia, ja VR:n mahdollistama immersion tunne tekee efektistä vieläkin vaikuttavamman. Äänimaailma tukee kokonaisuutta, ja aika ajoin taustalla käyntiin lähtevä Jesper Kydin musiikki vahvistaa yksinäisyyden tunnelmaa.

Tyson III kuhisee kuitenkin kaikenkokoista elämää: on rottaa ja raptoria, torakkaa ja tyrannosaurusta, jokien kaloja ja taivaan petolintuja. Nämä eivät ole pelkästään koristeita, vaan niillä on pelimekaaninenkin tarkoitus. Seikkailunsa lomassa Robin kerää tietoa planeetan faunasta, mikä tapahtuu skannaamalla katseella strategisia pisteitä eri puolilta eläintä. Samaa tekniikkaa sovelletaan myös Esmeraldasta pudonneiden tallenteiden tutkimiseen. Tallenteista Robin oppii enemmän myös vanhempiensa kodista, matkasta avaruuden halki sekä aluksen viimeisistä hetkistä.

Levottomat kädet

Jos Robinsonin audiovisuaalinen toteutus on huippuluokkaa, sen pelattavuudesta ei voi valitettavasti sanoa samaa. Ensimmäisen persoonan näkökulma aiheuttaa haasteita liikkumisen ohjaukselle, erityisesti kääntymiselle. Huomasin toistuvasti tuijottavani 45 astetta vinoon yrittäessäni edetä ahdasta käytävää pitkin, kun en muistanut kääntää rintamasuuntaa. Eteneminenkin on kömpelöä, koska jos katse ei ole kohdistunut suoraan eteenpäin, liike hidastuu. Verkkaisuus saattaa tosin olla tarkoituksellista, sillä vauhdikkaammat pyrähdykset aiheuttavat vahvoja merisairauden oireita.

Robinson on valitettavan ongelmallinen peli

Patikointia katkovat ajoittain kiipeilyosuudet. Nämä tunnistaa naaman eteen ilmestyvistä käsistä, jotka leijuvat oranssin väristen sienien tai kivien lähimaastossa. Jompaa kumpaa liipasinta painamalla saa vastaavanpuoleisen käden tarraamaan pinnasta, ja katsetta kääntelemällä ohjataan vapaa käsi seuraavan kahvan liepeille. Hankaluuksia aiheuttaa yleinen epätarkkuus; räpylöitä on hankala saada osumaan haluttuun kohteeseen, ja välillä pinnanmuodot peittävät näkyvyyden täysin. Parhaimmillaan kiipeily on vauhdikasta ja jopa ihan hauskaa, mutta turhautumisen hetkiltä ei oikein voi välttyä.

Maa, jonka aika haluaisi unohtaa

Robinson on valitettavan ongelmallinen peli. Se on oivallinen demo VR:ltä näyttävyyttä hakeville, ja yksinkertaisuudestaan huolimatta tarina on ihan mielenkiintoinen. Maailmaa olisi kiva tutkailla enemmänkin, mutta esteeksi ainakin omalla kohdallani muodostuu äärimmäisen voimakkaasti pahoinvointia aiheuttava liikkuminen. Eritoten vaijeriradoilla liukuessa meinaa vatsa nousta kurkkuun, mutta vähänkään pidempiaikainen altistus Robinsonille jättää jälkeensä melkoisen huteran olon.

Peli ei lopulta ole myöskään järin mielikuvituksellinen, ja sen olisi voinut oikeastaan ihan yhtä hyvin toteuttaa perinteisellä tv-teknologialla menettämättä mitään. Jos Crytek on onnistunut todistamaan jotain, niin sen, että VR vaatii miettimään perusasioita uusiksi. Ehkä kyseessä ei olekaan tekniikka, joka ainoastaan mahdollistaa uudenlaiset kokemukset, vaan virtuaalitodellisuus suorastaan edellyttää niitä.

Kirjaudu kommentoidaksesi