Avaruudessa kukaan ei kuule kiroamistasi

Starport Delta on pettymykseksi osoittautunut rakentelupeli, joka saa pelaajan repimään hiuksia turhautumisesta.

Keväällä ulos tullut indiejulkaisu Starport Delta vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta konseptilta – rakennetaan avaruuskaupunkia, käydään kauppaa, kerätään mineraaleja, suojaudutaan asteroideilta ja kasvatetaan aseman väkilukua. Hyvällä toteutuksella tästä olisi mahdollista rakentaa erittäin mielenkiintoinen paketti.

Avaruuskaupunki rakennetaan viikossa

Starport Deltan peruspalikat ovat kiehtovat. Käytössä on kaksiulotteinen, heksapohjainen rakennusalue, jonka keskipisteenä toimii avaruussatama. Sen ympärille ryhdytään rakentamaan erilaisia kaupunginosia, joiden tulee olla kiinni toisissaan vähintään yhdyskäytävän avulla. Kaupungin yhden heksan kokoisia peruskomponentteja ovat voimalaitos, happipumppaamo sekä ruokafarmi, ja useimmat muut rakennustyypit ovat riippuvaisia näiden läheisyydestä. Ilmeisesti voimalinjoja ei voi avaruudessa käyttää, sillä kaikilla rakennuksilla on perusmuodossaan ainoastaan kahden heksan mittainen kantama. Näin ollen suuri osa kaupungin rakennuksista tulee muodostumaan peruspalveluita tarjoavista rakennuksista.

Rakentaminen muuttuu mielenkiintoisemmaksi, kun perusinfran kylkeen pääsee rakentamaan asutusta, malminlouhintaa, suojakenttiä ja muuta mielenkiintoista. Erityisen monipuolinen valikoima ei kylläkään ole, esimerkiksi asutukseen ainoa tapa luoda monipuolisuutta on yhdistää kolme rakennusta yhdeksi suuremmaksi megarakennukseksi. Kokonaisuutena erilaisia rakennuksia on vain kymmenkunta, ja kaikki niistä ovat tiukasti tarpeellisia. Koska infrarakennukset tuottavat resurssia ainoastaan kahden heksan säteelle, ja asunnot vaativat ruoka-, sähkö- ja happirakennuksen lähelleen, ei tehokkaita rakennusmuodostelmia ole kovin montaa. Kun rakennukset vaativat lisäksi muutamaa peruspalvelua, kuten hieman laajemmalla säteellä toimivia asteroidisuojia, hahmottuu kaupungin tehokkaaksi muodoksi eräänlaisten Penrosen laattojen, eli säännöllisen muotoisten ryhmien, toistaminen äärettömiin.

Rakennukset valmistuvat välittömästi, jolloin kasvua rajoittaa ainoastaan käytössä olevat resurssit. Tarvittavia resursseja on kaksi: malminlouhinnasta kerättävä mineraali sekä veroista tai kaupankäynnistä saatava Star... Spacebucks. Haha. Muutenkin peliin on ujutettu pientä hyvällä maulla toteuttua huumoria. Esimerkiksi tutoriaalina toimiva muutaman tunnin mittainen kampanja on todellista avaruussplastickiä, jossa pelaajan ohjaama komentaja pelastaa avaruusasemia ympäri galaksia huonoilta aikaisemmilta päälliköiltä.

Talousjohtajan paikka avoinna

Koska kaupungin rakentaminen on lopulta melko yksinkertaista, syntyy varsinainen pelillinen ulottuvuus resurssienhallinnasta. Materiaalien kerääminen on varsin yksinkertaista, mutta rahavirtojen hallinta vaatii pohdintaa. Kassan yleissuunta ylös- tai alaspäin on selkeästi ilmoitettu, mutta usein tulot saapuvat yksittäisinä humpsauksina, kun rahtilaivat saapuvat perille. Tämä johtaa siihen, että mikäli kassa pääsee kyykkäämään hetkeksikin negatiiviselle puolelle, on edessä välitön pakkorealisointi. Siis todellakin, peli päättää myydä satunnaisen rakennuksen, joka palauttaa kassan positiiviseksi. Valitettavasti jos kyseessä sattuu olemaan esimerkiksi voimalaitos, saattaa se johtaa noidankehään, jossa pakkolunastus aiheuttaa uusia tulonmenetyksiä satamien toiminnan pysähtyessä, joka johtaa edelleen uusiin pakkomyynteihin. Avaruusaseman romahtaminen ketjureaktiona on toki realistista, muttei hauskaa.

Kun kassan epätasapaino voi johtaa nopeaan romahdukseen, on talouspuskurien ylläpito hyvin tärkeää, varsinkin kun rahan lainaaminen ei ole mahdollista. Tämä johtaa siihen, että avaruuskaupungin rakennus toimii kuin Helsingin kaavoituspolitiikka – muuttohaluisia ihmisiä löytyy ja kaavoitettavia alueita olisi, mutta koska kaikki pitää tehdä ilman lainarahaa, jää kasvuvauhti mateluksi. Lisäksi rakennukset vaativat huoltoa, joka on kaupungin kasvaessa turhauttavaa. Korjaamiseen on kaksi tapaa: joko rakentamalla kalliita huoltokeskuksia (kantama kaksi heksaa) tai kliksutella jok'ikinen rakennus säännöllisesti läpi. Huoltovajeen myötä isoissa kaupungeissa asioita alkaa vain tapahtua ilman, että pelaaja ehtii reagoida kaikkeen.

Loppujen lopuksi pelin pihviksi vaikuttaa muodostuvan kassavirtaongelmien kanssa tappelu ja tilankäytön optimointi. Kun tämä täydennetään vielä runsaalla mikromanageroinnilla, ei kokoon kerätty soppa ole kovin maistuva – pelaamisen ei pitäisi tuntua työltä. Tämä on harmillista, sillä kevyelle avaruusrakentelupelille voisi olla tilaa markkinoilla, mutta tällä kertaa peli on kuitenkin huti.

Kirjaudu kommentoidaksesi