Batman: Arkham Asylum

Jokerikortti

Henkilökohtainen sarjakuvastaustani nojaa vahvasti Disneyn tuotantoon, tarkemmin sanottuna Aku Ankan toilailuihin sekä länkkärisankari Lucky Luken reikärautamateriaaliin. Teemaltaan tummempisävyiset supersankaritarinat tai itämaiset ninjailut eivät tuolloin iskeneet. Television puolella ykkössijan veivät isoilla robottikoneilla ja komeilla lähitaisteluliikkeillä retostelevat Power Rangersit. Batman oli tuttu lähinnä siitä hassusta tunnusmusiikistaan, joka soi muksuille suunnatun animaatiosarjan alussa. Toki perustiedot Lepakkomiehestä ovat hallussa aina bättiksen vihollisia ja hänen salaista identiteettiään myöden, mutta sen lasken yleissivistyksen piikkiin. Pystyn siis helposti asettumaan tilanteeseen, jossa potentiaalinen ostaja on kuullut kriitikkojen ylistyslaulun mutta vierastaa Gotham Cityn viittasankaria.

Batman: Arkham Asylum keskittyy nimensä mukaisesti Arkhamin mielisairaalakompleksiin, joka sijaitsee saarella Gotham Cityn läheisyydessä. Parantola toimii majapaikkana niille Batmanin nappaamille pahiksille, jotka on luokiteltu mielenvikaisiksi. Kukkiin hullaantunut Poison Ivy, verenhimoinen Killer Croc ja painajaiset todeksi muuttava Scarecrow saavat seuraa lepakkomiehen arkkivihollisesta Jokerista, tämän saapuessa pahnoille bättiksen hellässä kuristusotteessa. Fantastisen (ja) pitkän alkukohtauksen aikana laskeudutaan oikeanlaiseen tunnelmaan Jokerin avulla. Paareihin kahlittunakin ”Mr J.” onnistuu kiinnittämään kaiken huomioon itseensä; dialogi osuu juuri nappiin ja Mark Hamillin ääninäyttely vakuuttaa heti ensimmäisessä lauseessa. Tätä roolisuoritusta voisin verrata Dark Knight -elokuvan Jokeriin, ja se kertoo leffan nähneille jo paljon.

Varusteet tekevät lepakkomiehen

Toiminta kulminoituu ympäristössä liikkumiseen & loikkimiseen, nyrkkitappeluihin ja häivähdykseen hiippailuelementtejä. Tiivistetysti Arkham Asylum syntyy, kun sarjat Assassin’s Creed ja Splinter Cell törmäytetään hiukkaskiihdyttimellä. Mukilointi on oikea-aikaisuuteen pohjaavaa iskusarjojen jakelua, sillä kombolaskurin kasvaessa erikoisliikkeet onnistuvat ja iskut kovenevat. Rämpyttämällä ei pärjää. Rytmin löytäminen vaatii jonkin verran harjoittelua, ja heti ensimmäinen käsikähmä tuntui yllättävän vaikealta. Kun mukaan pääsee, mättö on tyylikkään näköistä sekä riittävän monipuolista, jotta tärkein elementti – hauskuus – säilyy viimeiseen pomotappeluun asti.

Aseistettuja vihuja kohdatessa täytyy herrasmiesmäinen nyrkkeily vaihtaa oveluuteen ja varjoissa lymyilyyn. Bättis osaa livahtaa tuuletuskanaviin, liitää viittansa kanssa ja singahtaa ampumavaijerinsa kanssa katonrajaan. Aseelliset yhteenotot rajautuvat yleensä suljettuun tilaan, jossa roistoilta täytyy täräyttää taju kankaalle ennen etenemistä. Tähän bättikseltä löytyy tukku apuvälineitä, joita avataan tarinamoodia tahkomalla. Varusteita on räjähdegeelistä Batclaw-ampumakoukkuun sekä Dark Sectorin tapaiseen kauko-ohjattavaan Batarangiin. Käytettävät roippeet valitaan suuntaohjaimella, jota saa kiireisissä tilanteissa rämpätä tosissaan. Muutoin pädikontrollointi toimii erittäin sulavasti. Kuolemaan johtaneista törttöilyistä saa/täytyy syyttää itseään.

Perustoimintaa tahditetaan eräänlaisilla pomotappeluilla, jotka eivät tosin edusta pelin parasta antia. Eritoten viimeinen koitos ennen lopputekstejä jätti kieltämättä vähän kylmäksi, mutta tähän vaikuttaa toki Batman: Arkham Asylumin kokonaisvaltainen laadukkuus. Spesiaalikohtauksista mieleenpainuvin on eittämättä bätin ja Tri Jonathan Cranen alias Scrarecrow’n välienselvittely. En tohdi paljastaa yksityiskohtia, mutta sen voin kertoa, että eräs säikyttelyvaihe on perustason efektipelotteluun verraten suorastaan nerokas.

Vuoden peli?

Lisämaustetta tarinamoodin kahlaamiseen antavat Edward Nigman eli Arvuuttajan pulmakulmat. Saarelle on nimittäin kätketty kokonaiset 240 arvoitusta, jotka vaihtelevat pienoispatsaiden metsästyksestä tiettyjen avainkohteiden “valokuvaamiseen”. Yleisesti vihaan kaikenlaista teennäistä aarteenmetsästystä, joka on tungettu peliin vain pitkityksen vuoksi. Batmanissa tämä sudenkuoppa vältetään onnistuneesti, sillä keräilykohteet liittyvät kiinteästi bättiksen. Huikaisevasta yhteismäärästä huolimatta löytöretki oli mielekäs iltapuhde. Kiitos siitä kuuluu yllä mainitulle yhteenkuuluvuuden fiilikselle, saavutuksille sekä keräilyn kautta aukeavalle lisäsisällölle.

Arkhamin saarella pööpöily (keräilyesineiden ja pomovastusten perässä) ei olisi lainkaan niin mielekästä, ellei Batman olisi yksinkertaisesti niin näyttävä peli. Audiovisuaalinen kokonaisuus edustaa uuden sukupolven parhaimmistoa. Ensimmäisen Gears Of Warin aikaan säväyttänyt Unreal-pelimoottori on edelleen kovaa valuuttaa, joskin sisätilat muistuttavat epäilyttävästi Epic Gamesin räiskintäeeposta. Ulkosalla on tässä mielessä mukavampaa vaihtelevine ympäristöineen, vaikka goottityylistä Arkham Mansionia kelpaakin pällistellä.

Batman: Arkham Asylum on huolella viimeistelty teos. Se ei ole perinteinen lisenssikuona, joka kiirehditään markkinoille heti elokuvan perään. Arkham Asylumista huokuu tekijöiden intohimo Batmania kohtaan sekä tahto tehdä legendaarisen viittasankarin veroinen peli. Riippumatta siitä oletko yön ritarin superfani taikka täysi keltanokka bättiksen suhteen, suosittelen Batman: Arkham Asylumia avoimesti. Mitään en mene vannomaan, mutta itse heittäisin ehdottomasti bättiksen mukaan kisaan vuoden pelin tittelistä.

Galleria: 

Kommentit

Lepakkosonni!

Katotaan sitten alelaarikaudella. O.o

ihan helmi peli, en ois uskonu että näin hyvä on :P

Hyvä arvostelu ja erittäin hyvä peli. Muutama noita Riddlerin pulmaa on vielä löytämättä mutta kaikki ne on löydettävä. Toivottavasti tulee pian DLC ja/tai jatko osa. Pingviini teemalla saisi hyvän varmasti :)

Aivan mahtava peli oli kyllä. Pyssyt omaavat miehet oli tehty tarpeeksi tappaviksi, että sitä oikeasti pähkäili mitenkä heidät saa kaikki kumoon ilman pyssyjen paukahtelua. Taisto Jokerin kanssa oli kyllä pienoinen pettymys...sitä oli vaan, että tässäkö tämä nyt oli. Poison Ivykin oli haastavampi. 10/10, 5*/5*, 100/100.

viljamimiamia lainaten; 10/10, 5*/5*, 100/100

On se vaan kova!

Harvemmin lisenssipelit säväyttää, mutta monta arvostelua lukeneena taitaa mennä ostoon jossain vaiheessa.

Quote: MiKiM
"Harvemmin lisenssipelit säväyttää, mutta monta arvostelua lukeneena taitaa mennä ostoon jossain vaiheessa."

Sama juttu täällä.

"Harvemmin lisenssipelit säväyttää, mutta monta arvostelua lukeneena taitaa mennä ostoon jossain vaiheessa."

"Sama juttu täällä."

Kuin myös.

Mahti peli. Vois melkein laittaa samaan kastiin Unchartedin kanssa. Oon pelannu joku 8h ja 37% takana. Juoni, challenget, kaikki tuntuu tosi hyvältä. Mikä parasta niin monta hyvää Batman arkkivihollista on vielä tapaamatta, joten jatko-osaa odotellessa :)

Loistava peli!!!! Ainut moite on että omasta mielestäni tarina oli aika lyhyt... Mutta tietysti lisäaikaa kertyy noista riddlerin challengeista itselläni 175/240,vasta.

Loistava peli sekä arvostelu!
Itse on ollut nii koukussa tohon peliin, että oon pelannut ton 100% easy tasolla läpi, sekä tietenkin medium ja hard tasolla, mutten kuitenkaan täydellisesti! Story läpi ja muutama riddle... Jatko-osaa odotan innolla :D

9/10, Todella hyvä peli. Pelattavaa riittää ja silmän ruokaa bätmänin kiiltävästä haarniskasta batmobileen ja Harlequinin kivaan pukuun. Juoni on hyvä. Samaa kastia kuten uudet Batman leffat, eli todella hyvä. Hyvä hyvä hyvä. (-1) Coop-challenge olis ollut kiva... mut ainahan sitä voi jossitella.

Ostin itse pariviikkoa sitten tämän Batman arkham asylumin, maksoin siitä 12euroa ja se oli liikaa siitä. Ainoa mikä pelissä on hyvää on grafiikka. Peli on aika aivoton putkihutkinta, lisäksi peli auttaa ja neuvoo ihan liikaa, ei saa mitään miettiä itse kun peli vääntää kaiken rautalangasta ! tyyliin paina RB mennäksesi tuonne, paina LB käyttääksesi detective-modea, tuli mieleen Speden speleistä se näpyttelypeli jossa piti painaa sitä nappia missä palaa valo. Ja miksi tuota apu-toimintoa ei saa edes pois päältä ? Tämä peli loukkaa minun älykkyyttäni ja loukkaa minua ihmisenä.
Samoin ne taistelut on sössitty totaalisesti, se hidastus effekti on korkeintaan 12-vuotiaan mielestä hieno.
Viimeinen pisara pelille oli se ensimmäinen pomo kun Jokeri päästi sen mutantin häkistä, ensin en osannut tehdä sitä väistöä sitten kun opin sen sain lyötyä pomoa pari kertaa, sitten se taas osui minuun ja KUOLI !! siis se pomo kuoli ILMAN että edes löin sitä !!??
Tähän saakka Transformers on ollut Xbox360:n huonoin peli, mutta tuo Batman on kyllä vielä surkeampi. Jätin hyvin vihaisen palautteen myös pelin tehneelle Rocksteady studiosille, eivätkä yllätys yllätys vastanneet.
Yritän achievementtien voimalla vetää tuon pelin loppuun, mutta en tiedä jaksanko. Haastetta pelissä ei ole tippaakaan kun peli neuvoo kaiken kädestä pitäen ja pomot kuolee tekemättä mitään, varmaan kaverini 7-vuotias poikakin pelaisi tämän pökäleen läpi jos vaan vaivautusi. Joka tapauksessa Batman Arkham asylum saa minulta arvosanaksi 3/10 ja nuo 3 pistettä tulee pelkästään grafiikasta, koska ei tuossa Speden näpyttelypelissä ole mitään pelattavaa. Toivottavasti Rocksteady studios oppii virheistään ja jatko-osa on parempi.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi