Kukapa ei Burnouttia tuntisi? Viime vuosina menestykseen noussut sarja ilmestyy käytännössä jokaiselle mahdolliselle alustalle, joten yllätys ei ollut suuri kun EA ilmoitti tuovansa sarjan myös Xbox 360:lle. Yllätys sen sijaan oli pelin kehittämiseen varattu aika. Vaikka kyseessä on suora käännös Xboxillakin esiintyneestä samannimisestä osasta, varattiin pelin graafiselle hiomiselle sekä muutamien lisäominaisuuksien lisäämiselle aikaa useita kuukausia. Tässä arvostelussa käydään lähinnä läpi uudistuksia, joten jos peli on aiemmin tuntematon, kannattaa suunnata selaimensa Xbox-versiosta tehtyyn arvosteluun.
Vauhti on tallella
Burnout: Revenge tuntuu pitkälti Burnout 3: Takedownin suoralta perilliseltä, ja sitähän se onkin. Burnout 3 oli niin suuri menestys, että reseptin täydellinen sekoittaminen olisi ollut suorastaan tyhmää.
On pakettiin toki lisätty muutamia muutoksia, joista suurimpana mainittakoon mahdollisuus törmätä samansuuntaisen liikenteen kanssa. Autoja pystyy käyttämään aseina, mikä lisää peliin hieman kaaoskerrointa, mutta vähentää puolestaan ratin takana syntyvää pelkoa. Samansuuntaisesta liikenteestä ei ole enää hidastamaan pelaajan turbon käyttöä, koska oikeaan suuntaan ajaessaan on "turvassa". Ehkä tähän liittyen turbon kerääminen samansuuntaisen liikenteen seassa tuntuu aiempaa vaikeammalta, mikä käytännössä pakottaa ajamaan liikennettä vastaan jos haluaa pitää vauhtia yllä. Myös Crash -pelitila on kokenut pientä hienosäätöä aikaisempaan verrattuna, mistä näkyvimpänä erilaiset bonukset on poistettu kokonaan. Xbox 360 -versioon on myös lisätty 10 täysin uutta kolariristeystä.
Yksinpeli on jaettu erilaisiin, eri vaikeustasoilla suoritettaviin kilpailuihin, joissa menestymällä pelaajaa palkitaan etenemisellä vaikeammille tasoille sekä uusilla autoilla. Autojen väliset erot muodostuvat painoluokasta sekä nopeudesta, mutta nopeuden unohtaen erot ovat lähinnä kosmeettisia. Ajoneuvon valinta perustuukin melkein kokonaan pelaajan omiin ulkonäöllisiin mieltymyksiin. Moninpelin puolella tarjolla ovat samat moodit kuin yksinpelailussa muutamalla poikkeuksella höystettynä. Maistuvimpana ominaisuutena Revenge pitää kirjaa siitä kenen kanssa on aiemmin törmäillyt, mikä suorastaan innostaa kostamaan vanhoja kalavelkoja. Sama ominaisuus toimii myös kantavana voimana pelattaessa verkossa tuntemattomia vastustajia vastaan.
Suurimpana itkun ja porun lähteenä pelissä ovat hirvittävät latausajat, jotka suorastaan korostuvat nettipelien ja kolariristeysten puolella. On suorastaan järkyttävää miten tämän hetken tehokkaimmalla pelikonsolilla joutuu sietämään tämänkaltaisia ongelmia.
Teräväpiirtoista tuhoa
Xbox 360:n näkyvin uudistus on luonnollisesti HD-aikaan siirretty grafiikka. Ilman teräväpiirtotelevisiota peli näyttää kuitenkin lähes samalta kuin ykkös-Xboxin Burnout: Revenge. Kunnon HD-televisiolla tästäkin komeudesta saa paljon enemmän irti. Graafinen uudistus on kaikkiaan tyylikkäästi toteutettu. Autot hajoavat hienommin ja räjähdykset ovat entistä näyttävämmän näköisiä. Tuntuu, että kaikkea on säädetty hieman kovemmalle tasolle, mutta lopulta mikään ei erotu erityisen näkyvästi.
Muista uusista asioista mukaan on saatu mahdollisuus tallentaa 30 sekunnin mittaisia videopätkiä, joita pystyy sitten jakamaan muiden pelaajien kesken Liven välityksellä, tuki 360:n saavutusjärjestelmälle sekä ladattavana sisältönä julkaistuja uusia ilmaisia autoja, joita kirjoitushetkellä on tosin tarjolla vain USA:n kauppapaikan puolella. Tuki suomen kielelle on vielä mukana, mutta nyt valittavissa on myös englanti vaikka pelinsä ostaisi paikallisesta pelikaupasta.
Summa summarum, jos pelasit Revengen puhki ”vanhan sukupolven konsoleilla”, ei Xbox 360 -versio ole rahojesi arvoinen. Ainakin kannattaa ensin kokeilla ensin pelin demolla, joka löytyy kauppapaikalta. Jos taas tämä sarjan neljäs osa on kokonaan kokematta, on Takedownista nyt kulunut jo sopivasti aikaa, jotta peli jaksaa jälleen viihdyttää. Burnout-sarja on kuitenkin ihan omaa luokkaansa kaahauspeleistä puhuttaessa ja tarjoaa pelattavaa enemmän kuin riittävästi, vietti aikaansa sitten yksin- tai moninpelin puolella.
