Dead or Alive 4 valtasi Xbox 360:n tappelupelien valtaistuimen varsin suvereenilla esityksellä. Vähempää ei edes odoteta EA Sportsin Fight Night Round 3:n tekevän nyrkkeilypeleille. Edellisosien perusteella lähtökohdat laadukkaaseen viihdepakettiin ainakin ovat olemassa, sillä pelin kehittäjätiimi on onnistunut luomaan sarjallensa kontrollijärjestelmän, jolle ei ihan heti löydy vastaavaa.

Sarjan kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin originaalille Xboxille, jolla varsinkin Fight Night 2004 sai loistavan vastaanoton pelaajien keskuudessa. Tarjolla oli jotain, mitä ei aiemmista nyrkkeilypeleistä kovin helpolla löytynyt: simulaatiomaisuus. Samalla kompromisseja osattiin tehdä oikeissa asioissa sujuvan pelimekaniikan löytämiseksi. Sarjan toinen osa koki hieman väliinputoajan osan, sillä se ei tarjonnut tarpeeksi uudistuksia ensimmäisen osan jälkeen. Vastikään julkaistun tulokkaan kohdalla kehitys on jälleen potkittu vauhtiin uuden raudan suomin mahdollisuuksin.

Fight Night -sarjan suurin vahvuus on ensimmäisestä osasta lähtien ollut innovatiivinen ohjaussysteemi, jolla on hyvin pystytty eliminoimaan rämpytyksellä pärjäämistä. Mitään iskuja ei suoriteta nimikkolyöntiä lukuun ottamatta napeista, vaan tatteja heiluttelemalla. Myös lyöntien torjuminen hoidetaan samalla idealla, mutta pitämällä toista liipaisinta pohjassa. Pienen totuttelun jälkeen järjestelmä on luonnollisen tuntuinen ja paljon muita nyrkkeilypelejä syvällisempi. Aiempien osien hieman ylitehokkaat erikoislyönnit on tasapainotettu hieman kakkososaa paremmin, eivätkä ne muodosta enää vastaavanlaista uskottavuusongelmaa.

Pelin vetonaulana toimiva uramoodi on toteutettu perinteikkäästi, mistä johtuen suurempiin riemun- tai kauhunkiljahduksiin ei ole aihetta. Kaikki alkaa oman boxaajan luonnilla, jossa pelaaja päättää perinteisten ulkonäköjen ja lähtötaitojen lisäksi myös ottelutyyliin liittyviä seikkoja. Erot tarkasti ottelevalla pisteitä nakuttavalla nyrkkeilijällä ja tyrmäystä hakevalla karjulla ovat huomattavat.

Muutama ensimmäinen ottelu otellaan heikkomoraalisia lihasäkkejä vastaan amatöörikehässä, mutta suurempien palkintorahojen perässä nousu ammattilaiseksi on hyvin pian väistämätöntä. Pelin kaava on hyvin yksinkertainen, sillä otteluruljanssi koostuu kolmesta eri osa-alueesta: ottelusopimuksen kirjoittamisesta, harjoittelusta ja itse matsista. Kovin suurta merkitystä ei sopimusten tekemisellä ole, ainoastaan ottelubonukset ja vastustajat vaihtelevat. Yksinkertaistettu toimintamalli alkaa myös valitettavasti toistaa itseään ennen pitkää.

Harjoittelu on toteutettu edeltäjien tapaan minipeleihin perustuvaksi järjestelmäksi, jossa kolmella erilaisella tarkkuutta ja sorminäppäryyttä mittaavalla koitoksella yritetään ansaita mahdollisimman paljon kehityspisteitä. Lisävaikeuden työhön aiheuttavat alipelien nousevat pistevaatimukset.

Fight Night Round 3 näyttää miten on mahdollista tehdä graafisesti vakuuttava peli aivan eri lähtökohdista kuin Dead or Alive 4. Molemmat ovat ehdottomasti uuden laitesukupolven hienoimmat esiinmarssit, mutta samalla viivalle ei näitä kahta voi asettaa. Fight Night:ssa ottelijoihin on nähty vaivaa ja lopputulos onkin melko uskomaton. Varsinkin valaistus ja heijastukset ovat ennennäkemättömiä.

Hienona uudistuksena ottelijoiden kasvot kokevat kovia entistä tarkemmalla tavalla kuin koskaan ennen nyrkkeilypeleissä. Toisen osapuolen ollessa selkeästi hallitseva on jälki melko brutaalia veren valuessa kiinni turvonneita silmäkulmia pitkin. Ruhjeet ja haavat eivät ole pelkästään ulosannillinen komistus, vaan niillä on myös oikeaa merkitystä ottelun kulun kannalta. Jo vahingoittunut nyrkkeilijä ottaa iskuista entistä suurempaa vahinkoa, ja mikäli vammoja ei erätauoilla tarpeeksi hyvin pysty minipelissä korjaamaan, voi tuomari astua peliin keskeyttämällä ottelun tekniseen tyrmäykseen.

Suurelta osin pelin tekninen toteutus on onnistunutta, mutta suurimpana puutteena voi mainita selostuksen monotonisuuden. Kommentteja kuunnellessa tuntuu kuin pelaisi vuosien takaisia formula-pelejä – olkoonkin, että selostaja istuu suuren osan ajasta hiljaa. Live-tuki toimii yksittäisten matsien osalta, mutta laajempia mestaruussarjoja ei pysty järjestämään.

Fight Night Round 3 lunastaa pitkälti siihen kohdistetut odotukset, mutta jättää vielä hiomisen varaa jatko-osille. Nopeaa arcade-mättöä halajaville Dead or Alive 4 on ehdoton ykkösvaihtoehto, mutta DOA:nsa kolunneet tai vaihtoehtoa hakevat eivät tule pettymään tähänkään teokseen.