Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Catherine

Vuosi sitten Japanissa julkaistu Catherine näki vihdoin päivänvalon myös Euroopassa. Perin kummallinen lajityyppien sekoitus ja isosilmäiset karikatyyrihahmot korostavat kulttuurillisia eroja. Onneksi peli kuitenkin julkaistiin vanhalla mantereella. Catherine on kaikessa outoudessaan kokemisen arvoinen.

Ihmissuhdesoppa

Pettäminen ei kannata. Pelaajan ohjastama Vincent Brooks tietää tämän paremmin kuin hyvin, mutta mies sortuu silti kauniin Catherinen vieteltäväksi. Vincent ajautui toisen naisen pauloihin, kun pitkäaikainen tyttöystävä Katherine haluaisi viedä suhteen seuraavalle tasolle. Jos öisistä painajaisista voi mitään päätellä, häntäheikkiä pelottavat naimisiinmeno ja lapsienteko. Eikä ihme, sillä Vincent ryyppää joka ilta Stray Sheep -kuppilassa kavereidensa kanssa. Kuka siinä muksuja tai morsianta kaipaa jalkoihin pyörimään? Todellisuuden rajat hämärtyvät painajaisten muuttuessa aina pahemmiksi. Loppua kohden vauhti kiihtyy entisestään. Mukaansatempaavaa tarinaa on ilo seurata.

Juonen koukerot aukeavat animehenkistä piirrostyyliä ja pelimoottorilla toteutettuja kohtauksia yhdistelevillä välivideoilla. Onnistunut ratkaisu poikkeaa valtavirrasta tarjoten varsin laadukasta katseltavaa. Tarinaa tukevat onnistuneet hahmot. Toistensa vastakohdat Catherine ja Katherine alleviivaavat Vincentin dilemmaa. Catherine on kaksikymppinen pirteä ja kokeilunhaluinen vaaleaverikkö. Tummanpuhuva Katherine sen sijaan puskee eteenpäin uraputkessa ja miettii vakiintumista sulhonsa kanssa.

Peli on helppo jakaa kahteen osaan. Päivisin Vincent pohtii tekojensa seurauksia kavereidensa kanssa. Päiväosuuksissa pelaaja toimii lähinnä sivustakatsojana välivideoiden ja baarikeskusteluiden varastaessa ruutuaikaa. Muutamia keskusteluvalintoja lukuun ottamatta pelaajan tehtävänä on painaa nappia, jotta seuraavat vuorosanat rullaavat ruudulle. Yöllä peli muuttuu täysin, kun painajaiset valtaavat mielen. Nopeatempoinen pulmanratkonta vaatii tarkkaa keskittymistä.

Vaikka tarina kiinnostaa, rytmitys on pielessä. Päiväosuudet kestävät paikoin aivan liian pitkään. Laadukkaat välivideot eivät auta, jos joka ilta palataan samaan kuppilaan kaljatuopin ääreen pohdiskelemaan. Kapakassa käydyillä keskusteluilla ei ole suurempaa merkitystä tapahtumien kannalta. Keskusteluvalintoja tehdessä moraalimittari kertoo kumpaan naikkoseen Vincent on kallistumassa, mutta nämä valinnat eivät vaikuta kuin loppuratkaisuun. Baarissa voi jutella muidenkin asiakkaiden kanssa. Tähän kuitenkin pätee sama ongelma: kaikki tuntuu niin kovin merkityksettömältä ja pitkäveteiseltä. Pitkähköjen välivideoiden jälkeen kaipaisi enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Painajaismaista palikoiden siirtelyä

Yöllisissä painajaisissa Vincent pakenee. Liikuteltavista kuutioista koostuvan mäen huipulla odottaa pelastus, mutta matka on kivinen. Palikkatorni sortuu liian hitaan kiipeilijän alta, eivätkä Vincentiä jahtaavat kammotukset helpota urakkaa. Joka yö kapuaminen muuttuu vaikeammaksi. Aikaa päätöksiin on koko ajan vähemmän ja rinteen profiilit kinkkisempiä. Lisää mutkia matkaan tuovat erilaiset erikoiskuutiot ja lampaat, jotka tönivät pelaajaa alas vuorelta.

Kiipeilyyn on saatu yllättävän paljon syvyyttä yksinkertaisilla lainalaisuuksilla. Kuutioita voi vetää tai työntää yhden palikan mitan kerrallaan. Kuutiot pysyvät ilmassa kunhan jokin reuna koskee toiseen palikkaan. Vincent osaa kiivetä yhden kuution kerrallaan, ja niiden reunoista voi roikkua. Koko kukkulaa voi jopa romahduttaa hitusen alaspäin, jos siirtää tukipilarina toimivaa kuutiota. Juju piilee siinä, miten kiipeäminen onnistuisi nopeimmin. Mahdollisia reittejä ja tapoja kavuta on yleensä useampia. Jos jää liiaksi miettimään, kuolema korjaa auttamatta. Onneksi matkan varrelle on kuitenkin ripoteltu muutamia välitallennuspisteitä, joten kukkulan kapuamista ei tarvitse aloittaa kokonaan alusta.

Valitettavasti kontrollit tahmaavat. Kun Vincent liikkuu aina yhden kuution mitan kerrallaan, liikkuminen tuntuu luontevimmalta ristiohjainta naputtelemalla. Analogitatti ei ole tarpeeksi tarkka tähän puuhaan. Homma toimii hyvin niin kauan, kun pysyy rinteen etupuolella. Vastaan tulee kuitenkin tilanteita, joissa mäen sivuilla tai takana roikkuminen on välttämätöntä. Ohjaus ei silloin enää toimikaan kamerakuvakulmasta katsottuna vaan peilikuvana. Erikoista on myös se, että vuoren takana roikkuessa sivuttaissuunnat vaihtuvat jokaisen liikkeen jälkeen. Nopeutta vaativassa kipuamisessa epäloogisuudet turhauttavat. Virheitä syntyy auttamatta, eikä Catherine anna anteeksi. Peli muuttuu loppua kohden epäreilun vaikeaksi jo normaalilla vaikeustasolla.

Palikkatesti

Hieman yllättäen Catherine tarjoaa myös moninpelin. Kaksi pelaajaa pääsee mittelemään taitojaan saman ruudun ääressä. Kilpaa kiipeäminen toimii sujuvasti, ja moninpeliin erikseen suunnitellut lyhyemmät kentät antavat kummallekin pelaajalle tasavertaiset mahdollisuudet pärjätä. Kaverille voi tehdä kiusaa tönimällä tätä tai siirtelemällä palikoita epäsuotuisiin paikkoihin. Babel-tilassa joka pelikerralla muuttuvia kukkuloita pääsee hiomaan paremman loppuajan toivossa. Babelin kenttiä voi pelata yksin tai yhteistuumin kaverin kanssa. Harmillisesti Catherine ei tue moninpeliä verkon yli. Tulostaulut antavat kuitenkin hieman lohtua, kun omaa aikaansa pääsee vertailemaan maailman parhaiden kanssa.

Vincentin suhdeseikkailu kärsii toistosta. Päivästä ja yöstä toiseen tapahtumapaikat pysyvät samoina ja kaava toistuu. Katsotaan välivideo, jutellaan ihmisten kanssa baarissa ja selviydytään yön painajaisista. Seuraavana päivänä odottaa sama kuvio. Tarina onnistuu onneksi pitämään mielenkiinnon yllä. Tyylikkäiden välivideoiden ansiosta suhdesekoiluja seuraa mielellään.

Toiston lisäksi pelin ongelmat nousevat esiin Vincentin painajaisissa. Kontrollien kummallisuudet ja erittäin korkea vaikeustaso karistavat viimeisetkin satunnaispelaajat matkasta. Catherinea on silti helppo suositella kaikille kokeilunhaluisille pelaajille. Lajityyppinä ihmissuhdepulmanratkontakauhu on niin kummallinen, että muutamat virheet voi ainakin osittain antaa anteeksi. Peli ei ole täydellinen, mutta näin erikoinen kokemus ansaitsee yleisönsä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi