Vuonna 2008 julkaistu Dead Space oli piristävä tuulahdus pelirintamalla. Kauhua ja kolmannen persoonan räiskintää yhdistelevä scifipläjäys oli audiovisuaalisesti näyttävä ja kaikessa karmeudessaan erittäin viehättävä. Dead Space 2 jatkaa samalla toimivaksi todetulla kaavalla.

Painajainen jatkuu

Kolme vuotta USG Ishimuran tapahtumien jälkeen Isaac Clarke herää sairaalasta vain löytääkseen itsensä keskeltä samaa painajaista. Nekromorfi-iljetykset ovat jälleen kerran valloillaan, ja taas on tartuttava aseisiin uhan kukistamiseksi. Hallusinaatioista ja muistinmenetyksestä kärsivä Isaac ei ole aivan tilanteen tasalla, mutta onneksi hän saa apua muilta selviytyneiltä. Avaruushirviöiden invaasio on jo tuttu juttu, mutta tarina onnistuu silti vetäisemään mukaansa. Tapahtumat jatkuvat oikeastaan suoraan siitä, mihin Dead Space loppui. Vielä varmemmaksi vakuudeksi Visceral Games on lätkäissyt mukaan ensimmäisen osan tapahtumat kokoavan videon. Ykkösosassa hieman etäiseksi jäänyt sankari on oppinut puhumaan ja ampuminenkin sujuu entistä jouhevammin. Tarina saa heti lisää eloa ja syvyyttä, kun päähenkilökin ottaa siihen osaa. Gunner Wright Isaacina kuin myös muutkin ääninäyttelijät hoitavat hommansa mallikkaasti.

Tarinavetoinen peli etenee hyvin suoraviivaisesti. Pelaaja voi tarkistaa suunnan koska tahansa, eikä vaihtoehtoisia reittejä tarjota. Painostava tunnelma, nurkan takaa äkillisesti hyökkäävät monsterit ja Isaacin sisäiset traumat ovat pääosassa. Muutamat kohtaukset joissa yhdistellään kevyttä pulmanratkontaa ja painottomassa tilassa tapahtuvaa leijumista, rytmittävät menoa mukavasti. Uusi Zero-G -ominaisuus parantaa ensimmäisen osan hieman tönkköä painottomassa tilassa liikkumista. Nyt pelaaja voi liikkua täysin vapaasti avaruuspuvun suihkumoottoreiden avustuksella. Moitteettomasti tottelevien kontrollien ansiosta Isaacin ohjaaminen painottomassa tilassa on helppoa. Suuntavaiston hukkuessa Isaac kääntyy horisontin suuntaisesti napin painalluksella. Uusi ominaisuus mahdollistaa uudenlaisia tapahtumapaikkoja, ja avaruusaseman ulkopuolella leijuessa tunne onkin varsin tyhjentävä.

Leijumista lukuun ottamatta kolmannen persoonan räiskintä on säilynyt hyvin pitkälti ennallaan. Toiminta on edelleen äärimmäisen raakaa, ja peli kannustaa verikekkereihin kaikin mahdollisin tavoin. Päällekäyviä hirvityksiä ei kannata ampua keskelle kehoa. Jos haluaa säilyä hengissä, viholliset on suikaloitava – raaja kerrallaan. Jalkansa menettänyt nekromorfi ryömii edelleen kimppuun, mutta on jo huomattavasti helpompi vastus kuin tuhatta ja sataa kohti juokseva hirviö. Raajattomia ruumiitakaan ei kannata jättää rauhaan, sillä ne pitävät sisällään selviytymisen kannalta elintärkeitä ammus- ja energiapakkauksia. Kaikki ruumiit on syytä polkea vieläkin pienemmiksi lihanpalasiksi, kun varusteita ripotellaan muutenkin niukasti varsinkin vaikeimmilla vaikeustasoilla. Mukana ovat edelleen staattiset ja kineettiset kyvyt, jotka tuovat toimintaan oman taktisen lisänsä. Kineesin avulla esineet kaasupulloista irtoraajoihin muuttuvat tappaviksi ammuksiksi. Kykyjä ja varusteita voi edelleen myös päivittää niille varatuilla pisteillä. Lisäksi kehitetyt ominaisuudet säilyvät mukana uudelle läpipeluukierrokselle.

Tunnelma katossa

Dead Space 2:n tapahtumapaikkana toimiva The Sprawl -avaruusasema tarjoaa kauhuspektaakkelille oivalliset puitteet. Ihmisten asuttamalla asemalla seikkaillaan muun muassa kirkossa, päiväkodissa ja kauppakadulla. Alueet eroavat ilahduttavasti toisistaan luoden vaihderikkaita kohtaamisia nekromorfien kanssa. Ympäristön suunnittelussa huomaa, että peliä on viety toiminnallisempaan suuntaan. Vastaan tulee useita laajempia alueita, joissa vihollisia kurmotetaan oikein olan takaa. Tosin vastapainona tarjoillaan tunnelmallisempia osuuksia, joissa seuraavaa hyökkäystä odottavaa pelaajaa kiusataan kekseliäillä audiovisuaalisilla tehosteilla.

Loistavasti rakennettu tunnelma onkin yksi Dead Space 2:n vahvimmista osa-alueista. Ensimmäisen osan tavoin jännitystä luodaan valojen, varjojen ja äänitehosteiden mestarillisella yhdistelmällä. Kun tunnelmaan uppoutuu, käsikirjoitetut kohtaukset eivät haittaa. Sitä huomaa puristavansa ohjainta kädet hiestä märkänä vain uskaltaakseen kurkata seuraavan nurkan taakse. Koskaan ei tiedä minkä oven, ikkunan tai muun luukun läpi potentiaalinen kuolemantuoja rysähtää. Toisaalta tämä on myös jollain tapaa pelin kompastuskivi. Huikea tunnelma ei oikein jaksa kantaa ensimmäistä läpipeluukertaa pidemmälle, kun pelottelut ovat seuraavallakin kerralla tismalleen samat. Yksinpeli uhkaakin jäädä kertakäyttöiseksi, mutta erittäin laadukkaaksi viihteeksi.

Pakollinen moninpeli

Nykystandardien mukaisesti Dead Space 2 pitää sisällään myös moninpelin. Maksimissaan kahdeksan pelaajaa mittelee taitojaan viidessä eri kentässä. Kuulostaako suppealta? Sitä se myös osittain on, mutta onneksi Dead Space 2:n moninpeli eroaa kilpailijoistaan. Neljän pelaajan ihmisjoukko taistelee tehtäväpohjaisessa pelimuodossa nekromorfeja vastaan. Kentästä riippuen tavoitteena on paeta avaruusalukselta, räjäyttää jokin este tai muuten vain päästä eteenpäin annetun aikarajan puitteissa. Tappomatsia tai muitakaan perinteisiä pelimuotoja ei tarjota. Toiminta on hektistä ja suurimmalta osin toimivaa. Tasojen noustessa avautuvat uudet varusteet ja parannellut kyvyt koukuttavat juuri niin kuin pitääkin. Ilahduttavasti Dead Space 2 ei kärsi pelaajakadosta, josta on muodostunut tarinapainotteisten pelien helmasynti. Pelaajia riittää linjoilla kellonajasta riippumatta.

Moninpelin ongelmat piilevät hahmotasapainossa. Ihmiset voittavat suurimman osan peleistä, ja ihan syystä. Ihmiset ovat kestäviä ja nekromorfit heikkoja. Kuolleet hirvitykset tiputtavat ammuksia ja energiapakkauksia, joiden käyttö parantaa myös lähettyvillä olevat tiimitoverit. Ihmiselle aloitusaseeksi tarjottava Pulse Rifle tappaa järkyttävän tehokkaasti. Kaiken lisäksi staattinen hidastus vie nopeilta mutanteilta niiden viimeisenkin edun. Tästä huolimatta nekromorfilla pelaaminen on yllättävän hauskaa. Tarjolla on neljä erilaista yksinpelistä tuttua kuvotusta. Pienemmät ovat nopeita, mutta isommat hirvitykset kestävät paremmin vahinkoa ja lyövät lujempaa. Neljän pelaajan lisäksi kentällä vilisee tekoälyn ohjaamia hirviöitä, mikä antaa mahdollisuuden yllätyshyökkäyksiin. Pientä tasoitusta ihmisten ylivoimaan tuo myös se, että verenhimoiset hirviöt näkevät saaliinsa seinien läpi. Lähietäisyydelle päästessään nekromorfien hyökkäysrepertuaariin kuuluu lopetusliike, joka ei valitettavasti toimi aivan niin hyvin kuin pitäisi. Vaikka pääsisi yllättämään vastustajan, lopetusliike ei aina aktivoidu ja paljastunut nekromorfi on auttamatta tykinruokaa. Lähitaistelu lopetusliikkeineen vaatiikin hyvät yhteydet toimiakseen kunnolla.

Tuttua meininkiä

Dead Space 2 tuntuu jatko-osalta sanan perinteisessä merkityksessä. Mukana on muutama uusi ase ja vihollistyyppi, mutta pohjimmiltaan peli tarjoaa samaa brutaalia selviytymiskauhua tutuin tehokeinoin. Graafista puolta on päivitetty, ja kauttaaltaan komeat monipuoliset ympäristöt ovat ilo silmälle. Mukaan ympätty moninpeli on tervetullut lisä, mutta se vaatisi vielä hieman hiomista ja rutkasti lisää kenttiä taistellakseen tosissaan paikasta pelatuimpien moninpelien joukossa. Laadukas yksinpeli on kuitenkin Dead Space 2:n sielu, ja sillä osa-alueella kaikki on kunnossa.