TimeSplitters

Goldeneyen, Perfect Darkin N64:lle ja nyt TimeSplitter

PS2:lle...

Goldeneyen

aktiivisena pelaajana odotin kyseiseltä peliltä

paljon. Tietämättömille tiedoksi, että

TimeSplittersin tekijäporukka koostuu osittain samoista

kavereista, jotka ovat tehneet Goldeneyen ja Perfect Darkin

N64:lle. Ennen onnistuneelta porukalta tietenkin odottaa

hyvää tulosta, mutta aina välillä tulee

pettymyksiä. Nytkin odotukseni toteutuivat juuri ja

juuri moninpelin osalta, mutta yksinpelin odotukset alittuivat

roimasti.

 

Onneksi ohjaimen joka toiminto on muutettavissa...

Ensi

istumalta kahdella tatilla ohjaaminen tuntui vaikealta ja

rupesin jo kaipaamaan N64:n ohjaimen hyvää tuntumaa.

Mutta onneksi tekijät ovat olleet erittäin fiksuja

tehdessään mahdollisuuden muuttaa toimintojen

paikkaa ohjaimessa, kaiken lisäksi jokaisen toiminnon

saa muutettua ohjauksesta lähtien. Yleensähän

ohjausta ei paljoa muutella, ainoastaan muutamaa nappia

pystyy siirtelemään. Testailin valmiit ohjaimen

määritykset joita löytyy 3 kappaletta ja

koska löysin jokaisesta jotakin hyvää ja

huonoa tein itselleni omat määritykset. Alkuperäisiin

vaihtoehteihin ei paljoakaan tullut muutoksia, vain tattien

toiminnat muutin päinvastaiseksi, koska se tuntui itselleni

luontevalta ohjaustavalta (eli A vaihtoehdon tapit muutin

päinvastaiseksi). Vaikka napit saakin kohdalleen, menee

aikaa ennenkuin ohjauksen kanssa pääsee sinuiksi.

Ahkeran harjoittelun jälkeen alkaa ohjattava hahmo

liikkua niinkuin haluaa eikä tule niitä hetkiä

kun paniikki iskee ja äijä katselee vaan ylöspäin

eteen katsomisen sijasta. Kovemmilla vaikeustasoilla energia

kuluu loppuun välillä liian nopeasti, mutta syy

ei ole pelin vaan pelaajan varomattomuuden. Ei kannata suin

päin rynnätä kulman takaa vihollisten keskelle

vaan vaikeimmilla tasoilla kannattaa jo käyttää

järkeilyä ja tarkastaa tilanne kulman takana ennenkuin

ryntää luotien eteen.

Peli on keskitasoa grafiikaltaan, mutta mitään

uutta ja hienoa siitä ei löydy. Räjähdyksen

jälkeiset savuverhot näyttävät hienoilta.

Vastustajat rimpuilevat kuolon tuskissa ja lysähtävät

maahan. Korkeammalta ammutut vastustajat lentävät

alas näyttävästi eivätkä lysähdä

aina tasanteelle. Tasoista löytyy kaikennäköistä

tavaraa ja valojakin käytetään näyttävästi

hyväksi. Tosin suurinta osaa tasojen tavaroista ei

pysty ampumaan säpäleiksi. Turhaan yritin eräässä

tasossa ampua kattovaloa rikki, sain ainoastaan valon heilumaan.

Luodinreikiä ilmestyy kyllä seiniin, mutta sitäkään

ei tapahdu joka kerta.

 

Yksinpeli yksinkertaisesti tylsä...

Pelin

yksinpeli (Story moodi) oli todellinen pettymys, kaikki

radat menevät systeemillä nouda tavara paikasta

A ja tuo se paikkaan B. Niin, ja tapa kaikki mikä liikkuu

matkalla. Tehtäviin ei ole mitään videojohdatusta

tai alkukerrontaa vaan peli alkaa suoraan. Tehtävästä

saa hiukan tietoa valikoista: sen, mikä esine pitää

etsiä ja millä nimellä punaista rinkulaa

(paikka B) tällä kerralla kutsutaan. Yksinpelin

tehtävät eivät liity toisiinsa mitenkään.

Yksinpeli ei ole kovin kiinnostava, mutta jotta saisi kenttiä

ja muuta auki moninpeliin täytyy tämä osuus

kahlata tavalla tai toisella läpi.

 

Kentissä tunnelmaan sopivat musiikit...

Kenttiä löytyy ihan kiva määrä,

ja jokaisella aikakaudella on omanlaisensa musiikki, joka

sopii kyseisiin kenttiin. Myös vastustajat vaihtuvat

kenttien mukaan ja sopivat tunnelmaan, tosin jokaisessa

radassa sen jälkeen kun tavara A on saatu, alkavat

teleportit laulamaan ja TimeSplitterssit, nuo iättömät

ja julmat ajassa liikkuvat alienit, alkavat häiritsemään

seikkailijan tehtävää. Pelin juonihan on

se, että seurataan erilaisten seikkailijoiden seikkailuja,

joita sitten TimeSplitters-alienit tulevat häiritsemään.

 

Kaksin pelatessa alkaa maistumaan...

Onneksi

sentään Story moodi tukee kaksinpeliä jaetulla

ruudulla, joka jaksaa viehättää pitempään

kuin yksin pelatessa. Story moodista löytyy kolme eri

vaikeusastetta. Yleensä peleissä vaikeustasoa

lisätään lisäämällä enemmän

vihollisia kenttään - niin myös tässäkin

pelissä. Huomasin että vihollisia oli enemmän,

mutta positiivisena yllätyksenä tuli se, että

haettava tavara ei ollutkaan enää samassa paikassa,

vaan kenttä oli vaikeustason myötä laajentunut

(tosin ei ollut positiivista juuri silloin, kun tajusin

että noudettava tavara ei ollutkaan siellä missä

piti ja pienessä paniikissa tuli juostua vastustajien

sekaan vähällä energialla). Easy-tasoilla

radoista ei välttämättä löydy sellaista

kohtaa mistä voisi olettaa että rata olisi isompi.

Mutta vaikeimmilla tasoilla sitten tajuaa että määrätyissä

kohdissa onkin ollut ovi joka vaikeimmilla tasoilla onkin

sitten auki. Vaikeimmalla tasolla tuli vastaan sekin, etteivät

ovet auenneet ennekuin kävi jotakin kytkintä kääntämässä.

Kytkimen kääntä aukaisi kyllä ovan mistä

pääsi eteenpäin ja noudettava tavara löytyi.

Paluumatkalla punaiselle ympyrälle, huomasin että

sieltä mistä tulin ei enään päässytkään

vaan ovi erotti kylmästi minut lähtökohdasta.

Ei auttanut muu kuin vähillä energioilla ruveta

etsimään toista reittiä. Easy-tasolla kaikki

radat pelasin läpi samalta istumalta ilman että

kertaakaan kuolin, mutta Normal ja Hard -vaikeustasoja en

sitten pelannutkaan ihan samalta istumalta, vaan sain jo

heti ensimmäisessä normaalitasossa turpiini. Vaikeustaso

näköjään nouseekin aika jyrkästi

harppauksittain. Mutta kun Story moodia sitten pelaa kaksinpelinä

nousee mielenkiinto toiseen ulottuvuuteen. Jos olet yksin

pelannut Easy tasolla ratoja läpi ei se päde enään

jos aloitat pelaamisen kaksinpelinä vaan joudutte pelaamaan

ne uudestaan. Toisaalta tämä on ihan järkevää.

 

Tekoäly toimii mallikkaasti...

Vastustajat suojautuvat välillä näppärästi

tavaroiden taakse, luoteja satelee niskaan mutta ketään

ei näy. Sitten hiippaillessa tulituksen suuntaan alkaa

naurattamaan, kun vihulainen on laatikon takana kyykyssä

ja pitelee konekivääriään päänsä

päällä ampuen sokkona lipastaan tyhjäksi.

Ei siis ihme ettei vihollisia tahdo välillä nähdä.

Myös tolpan takana piileskelevät viholliset ovat

kokemus sinänsä, sillä kaksin kappaleinkin

vihulaisia mahtuu saman tolpan taakse ampuen vuorotellen

niin ettei rauhallista jaksoa tule vaan pelaaja saa jatkuvasti

luotisuihkua niskaan. Viholliset osaavat siis yleensä

väijyä ja suojaantua, mutta taas välillä

ei tarvitse kuin kulman takaa näyttäytyä

ja sitten peruuttaa takaisin odottamaan että vihollinen

porhaltaa luotisuihkun eteen. Välillä tosin viholliset

yllättävät hyppäämällä

esimerkiksi oviaukon eteen kummaltakin puolelta antaen mukavan

luotisuihkun pelaajan niskaan. Äänet sopivat peliin

hyvin, ja varsinkin keskittyneenä yksin pimeässä

huoneessa pelatessa meinaavat yllätyksen kohdatessa

nämä vähäisetkin hiukset nousta pystyyn,

kun luotien, räjähdyksien ja hylsyjen ropina alkaa.

 

Neljällä pelaajalla hauskuutta

riittää...

Pelin

moninpeli (Arcade moodi) on taas juttu ihan erikseen. Moninpeliä

pystyy pelaamaan yksinäänkin tekoälyä

vastaan, mutta peli pääsee oikeuksiinsa vasta

kun koneeseen kytketään MultiTap ja 4 ohjainta.

Goldeneyestä tuttu tutka löytyy tästäkin

pelistä ja sen saa poistettuakin ruudusta tarpeen vaatiessa.

(Aikoinaan "jouduin" vaihtamaan televisioni siksi

kun kuvaruutu meni pahasti puuroksi juuri Goldeneyen tutkan

kohdalta kesken kiivaan pelisession. Siihen kellonaikaan

ei TV-korjaamoita ollut auki, mutta onneksi paikalliseen

TV-liikkeeseen saattoi luottaa. Sieltä tulikin noudettua

pikaisesti apua tutkaongelmaan, ilman että vieroitusoireet

ehtivät alkamaan.) Tutkan ollessa päällä

peli on nopeampitempoista, koska tällöin vastustajan

hahmottaa paremmin. Tietenkin kaverin ikkunaa voi pelatessa

tiirailla ja päätellä minkä kulman takana

hän on, mutta kun pelissä on 4 pelaajaa, niin

silloin tiiraillessa voi käydä hullusti kun toinen

tulee ampumaetäisyydelle, eikä itse huomaa kun

seuraa liian tiiviisti naapurin ruutua (nimimerkillä

kokemusta löytyy).

Moninpelistä löytyykin sitten erilaisia pelivaihtoehtoja

peräti 6 kappaletta. Ne ovat Deathmatch (vanha kunnon

deathmatch: tapa, tapa mutta pysy hengissä), Bagtag

(etsitään kassi ja se joka pitää kassia

pisimpään hallussa voittaa), Capture the bag (lipunryöstöä,

mutta tässä ryöstetään kassia),

Knockout (kerää tavaroita ja vie ne aloituspisteeseen),

Escort (saattotehtävä) ja Laststand (ole viimeinen

hengissä).

 

Unohdinko mainita...

Tähän

asti olen ollut ylivoimainen nelinpelissä ja kavereillani

ei ole ollut vastaanpanemista. Tosin, kuten on normaalia,

kuka nyt ohjekirjaa lukee ja minä heille ohjaimen toiminnot

asetin, tietenkin samalla lailla kuin itselläni (koska

heille piti kertoa mistä napista mitäkin tapahtuu

ja oli helpompaa, että napit olivat samat kuin itselläni).

Nyt sitten menin kerran puhumaan ohi suuni pelituokion lopuksi

ja mainitsemaan että R2 napista tulee erilainen toiminto

aseesta riippuen. Eihän sitä nyt aina kaikkea

muista kaikille kertoa (hehe) ja ihmeellinen polemiikki

syntyi noin vähäpätöisestä asiasta.

Eipä auttaneet meikäläisen selitykset ettei

R2 nyt hirveän paljoa auta tai vaikuta. Varmuuden vuoksi

mainitsin samalla L2 napista, eli Aim modesta, jotta välttyisimme

uudelta keskustelulta. Muutaman kerran kerkesivät ihmettelemään

miksi minun ruutuni välillä zoomasi heitä

ampuessani, samalla kysyttiin myös "hei, mikä

toi vihreä risti on? Niin mikä risti ?".

 

Sorsanmetsästys maittaa...

Pelistä

löytyy vielä Challenge moodi, joka ohjekirjan

mukaan aukeaa kun olet Story moodissa pelannut kaikki radat

läpi helpoimmalla vaikeustasolla. Tästä poiketen

Challenge moodi aukeaakin heti kun pelaat 2035 Spaceways

radan läpi (eli paria rataa ei tarvitsekaan pelata

läpi). Challenge-valikosta löytyy erilaisia aikapelejä:

joko yritetään määrätyssä

ajassa ampua 50 päätä irti, pitää

laukkua hallussa yhden minuutin tai sitten harrastaa sorsan

metsästystä 5 minuutin ajan. 5 Minuutissa pitäisi

saada 100 sorsaa teurastettua. Moodi on mukavaa vaihtelua

ja sitä tulee pelattua aloittaen aina alusta kommentilla

"josko nyt onnistuisi".

 

Uutta löytyy, vanhaa ja turvallista

olisi kaivannut...

Peli ei tuo toiminta- /räiskintäpeleihin mitään

uutta, päinvastoin jotain vanhaa ja turvallista olisin

Q2-pelaajana kaivannut, kuten mahdollisuutta hyppimiseen

ja muutenkin enemmän reaalisuutta, esim. vaikka pelissä

tippuu korkealtakin alas, ei vauriota synny. Tämän

vastapainoksi taas huomasin eräässä radassa

pääseväni luolasta ulos ja samaa vauhtia

kielekkeeltä alas veteen, josta seurasi yllättäen

Game Over. Esimerkkinä mainittakoon myös, että

2035 Spaceways -radan alussa liikkuvat autot kyllä

törmäävät pelaajaan, mutta puskevat

vain pois tieltä ilman että murskaavat tai että

vauriota syntyisi. Erilaisia pelattavia hahmoja riittää

valittavaksi pelaajalle, mutta mistään ei käy

ilmi onko hahmojen kyvyillä muuta eroa kuin ulkonäkö.

Mainittakoon myös että kenttien välissä

on pisimmät latausajat mitä minulle vastaan on

tullut (PC, PSX, PS2), välillä tuntuu että

kone hajoaa kun pitää kovaa ryminää

lukiessa levyä, sitten tulee ihan hiljasta ja mitään

ei tapahdu kunnes vihdoin ja viimein taso ilmaantuu näytölle.

Mutta löytyy pelistä jotakin uuttakin kehuttavaa.

Statistiikkatiedot pelaajan peleistä ovat oivallinen

idea, niistä löytyy kiinnostavia tietoja ja pystyy

vertailemaan omaa peliään vaikka kaverin tietoihin.

Tiedoista näet mm. kuinka monta lasi-ikkunaa/-seinää

olet hajoittanut, kauanko olet mitäkin moodia pelannut,

montako laukausta päähän olet ampunut, montako

kertaa kuollut, montako laukausta ampunut yhteensä,

montako vihollista tappanut jne. Niin ja mainittakoon vielä

sekin että pelistä löytyy vielä karttaeditorikin,

jos itse haluaa ratoja vääntää. Olisivat

senkin tilalle tehneet kartoille Random-mahdollisuuden...

 

Kokonaisuudessaan hyvä peli pienillä

puutteilla...

PC:llä

Quakea ja muita samantapaisia pelejä pelanneet eivät

tästä pelistä saa mitään uutta

irti ja peli ei jaksa kiinnostaa pitkään. Jos

olet N64:lla pelannut saman tiimin valmistamia pelejä

(Goldeneye) , tulee tämä moninpelin osalta antamaan

samanlaisia tuntemuksia, mutta jos ne eivät iskeneet

ei tämäkään tule iskemään.

N64 Perfect Darkiin en osaa verrata, kun kyseistä peliä

en ole pelannut. Kaveriporukalla tämän parissa

vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

Jos jo omistat tämän pelin, niin olet varmaan

huomannut, että pelistä saa huonon ensivaikutelman,

mutta pitemmän päälle siitä alkaa pitämään.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi